Uudenlaista itsekkyyttä

Tällaisen kuvan jaoin tuossa päivä pari sitten facebookissa järkyttääkseni tuttavia ja nyt ajattelin, että sehän sopii tänne myös pullukkatransformaation päivitykseksi. Siitä kukin saa vetää omat johtopäätökset homman kehityksestä. Tässä vaiheessa kiloissa ollaan hoikuttu -18kg. Tai jotain sinnepäin. En oo nyt pariin viikkoon vaivautunu vaa'alle, mutta mitä väliä. Kyllä sitä omaa oloa tunnustelemalla tietää onko paino noussu. Ja maalaisjärjellä. 

Tän kuvan taustalla on aidosti syvempiä ajatuksia. Facebookissa kaikki ilmeisesti tulkitsi tän itsensä morkkaamisena, mutta en vaivautunu puuttumaan. Kukin tulkitkoon tavallaan.

Asento ei oo tommonen pelkän provosoinnin nimissä vaan maha on keskiössä syystä, että.. Tattadadadadadaa. En oo raskaana.

Mutta maanantaina mun harhainen mieli todella luuli niin. Kävin labrassa asti tekemässä testin, joka oli negatiivinen. Niitten muutaman tunnin epävarmuuden ajan kuitenki ehti mielessä pyöriä kaikenlaista.

Keijon kanssa halutaan vielä joskus 1-2 lasta lisää, mutta ei vielä ainakaan pariin vuoteen. Sain just töitä ja syksyllä haluan AMK:iin tai yliopistoon, en vieläkään tiedä. Mutta sen tiedän, että mun pää ei kestä jäädä taas mammalomalle. Oon liian sosiaalinen ihminen makaamaan yksin kotona vuosikausia.

Ollaan Keijon kans puhuttu myös siitä, ettei tehdä aborttia. Ei olla kumpikaan abortinvastaisia, mutta semmoset tyhjänpäiväset hälläväliä-abortit on mun mielestä väärin. Vastuu omasta seksuaalikäyttäytymisestään pitää aikusen ihmisen pystyä kantamaan. Eri asia, jos ei oikeesti pysty eikä halua tai lapsen hankkiminen olis uhka terveydelle tms..

Meillä tilanne ei kuitenkaan oo sellanen. Ja vaikka se toimenpide ei hetkauttaskaan tapahtumahetkellä niin kuka tietää - se voi alkaa oireilemaan kummalla tahansa vaikka 15vuoden päästä. Se voi myös hiertää parisuhdetta. Enemmin tai myöhemmin. Jos päättää päätyä aborttiin niin nuo mahdollisuudet on pystyttävä hyväksymään. Me ei pystytä.

Ei haluta ahistua tommosesta asiasta nyt tai myöhemminkään, jos se kerta on oma valinta. Ollaan molemmat niin yksilöinä kuin kumppaneinakin pärjätty tästä vauvavuodesta niin hyvin pahemmin sekoilematta, että ei haluta alkaa päättämään just nyt uuden pienen ihmisen elämästä. Pidettäisiin se kuitenkin, mutta ei se haluttu olis. Ei tällä ajanhetkellä.

Mulle henkilökohtasesti kaikkein järisyttävin pelko olis taas luopua omasta kehostani, luovuttaa se jonkin sellaisen käsiin, jota en itse pysty hallitsemaan. Just nyt ku oon alkanu saada kehoani johonki kuosiin, tehny sen eteen jok' ikinen päivä töitä. Murenisin, jos se alkais heti alusta ja joutusin jännittämään, että miten se uus raskaus runnois mun kehoa. Voin sanoa, että ensimmäinen ei ollu mulle armelias.

Haluan olla itsekäs nyt. Niinku muutkin mun ikäset, jotka huolehtii ittestään. Oon hyvä äiti Lilianille ja siihen pyrin jatkossakin, mutta nyt on mun aika kehittää itteäni ja hankkia koulutus, päästä töihin, alkaa asuntosäästäjäksi ja niin poispäin. Normaaleja asioita, joita voin nyt tavotella ilman huolta biologisen kellon tikityksestä.

Se on mun mielestä terveimmän muotoista itsekkyyttä. Ja myös rakkautta seuraavaa lasta kohtaan. Haluan kyetä nauttimaan myös toisen lapsen vauva-ajasta, sitten kun ollaan henkisesti ja muutenkin valmiita ottamaan se vastaan.

Uudenlaisia haaveita

En ole enää työtön kotiäiti, jee! Tiistaina sain työtarjouksen juuri siihen paikkaan matkailualalle, johon eniten halusinkin ja töitä riittää ainakin koko talveksi, jopa huhtikuun lopulle. Käytännössä marraskuun kaikki viikonloput on koulutusta ja heti vikan koulutuspäivän jälkeen 25. päivä alkaa oikeat hommat.

Tänään sitten virallisesti hyväksyin paikan ja palkanki sain juuri siihen, mihin toivoin. Ja kyseiseen työhön kuuluu paljon pyhäpäivinä työskentelyä, joten tuplapalkkapäivät tervetuloa. Saatan joutua luopumaan joulun vietosta, mutta se ei mua haittaa ollenkaan. Juhlikoon ne, jotka sitä pitää itelleen tärkeänä. Keijo ja Liliankin voi hyvin reissata jouluksi Keijon porukoitten luokse, jos siltä tuntuu.

Mutta aiheeseen! Tuntuu hyvältä vihdoin päästä töihin ja "ihmisten ilmoille". Toki tuntuu kurjalta laittaa Lilian hoitoon, koska onhan se liian pieni vielä. Tosiasiassa mä kuitenki ite vaan pikkuhiljaa höperöidyn ja kohta varmaan masennun, jos jään vielä kotiin, koska oon luonteeltani niin ylisosiaalinen. Uskon, että mun uus työ tekee arjesta tietyllä tavalla rankempaa, toisella tavalla antoisampaa. Luulen, että saan ihmisten kanssa tekemisestä enemmän voimaa omaankin arkeen ja miksei parisuhteeseenkin.

Nyt viikon sisällä tulevaisuus ja pitkän tähtäimen toiveet on myös selkiytyny. Tuntuu hyvältä, kun halutaan Keijon kanssa samoja asioita myös pidemmällä aikavälillä, eikä vaan "tässä hetkessä". Tiedetään nyt, ettei meiän elämä jatku mun opintojen jälkeen enää tässä kaupungissa vaan suunta on selvillä.

Enemmän kun koskaan haluan suorittaa kansainvälisen tradenomin tutkinnon ja päästä tavottelemaan niitä muita haaveita.

Itse koen tilanteeni sellaisena, että oon tavottanu jo sellaset haaveet, mitä monet lykkää reilusti yli kolmekymppisiksi: mulla on ihana mies ja lapsi ja kaunis koti. Joskus tahdon vielä naimisiin ja sen jälkeen toisen ja kenties kolmannenkin mukulan, mutta sitä ennen haluan asuntosäästäjäksi ja pari muutakin asiaa.

Eli voin stressittömästi tavotella niitä pinnallisia asioita siinä missä muutkin mun ikäset, paitsi että mun biologinen kello ei tikitä. Ja jossain määrin raskauden ja synnytyksen myötä uskon tuntevani kehoani paremmin. Tiedän mihin se pystyy, mitä se jaksaa, mihin se kantaa. Monenlaista se on joka tapauksessa kestäny.

Aiheeseen liittyen Birdyä. Tämä kappale on semmonen, että eka kertaa sen kuullessani tuli itku. Se tuntuu kertovan ihan niinku mun suulla mun viimeset reilut 5vuotta kestäneestä elämäni pisimmästä parisuhteesta.

Äidit on ihania

Omani erityisesti. Viime Ivalon reissulla mun kädet oli niin kuivat ilmastosta ja jatkuvasta käsienpesusta johtuen, että ne halkeili ja siksi niihin sattuki koko ajan. Äiskä tunnisti tilanteen ja lahjotti mulle käsirasvansa ku totes, että mulla on selkeesti enemmän semmoselle tarvetta. 

Tää L'occitanen kulttikäsirasva ei oo turhaan ylistetty. Parin päivän jälkeen mun kädet on taas normaalikuosissa. Ja niinku kuvasta näkyy niin on tuota tuubia puristeltuki. Riittosaa se on silti ja siinä on semmonen hauska mummola-tuoksu. :D 

Nyt syksyn tullen poltan kynttilöitä päivittäin, joten olin aivan liekeissä itekin ku äiskä anto meille vielä mukaan nää Elloksen 'ilmanen tilaajalahja' -lyhdyt. Tuohon ikkunalaudalle ne sopii mun mielestä oikein sievästi. 

Nää on mun viikkoa eniten ilahduttaneet (Lillin lisäksi) artikkelit niin siksi tahdoin ne täällä ihmisten kanssa jakaa.

Fleecehaalaria metsästämässä

Eilen meillä oli treffit paikallisessa kauppakeskuksessa Keijon kanssa. Lillillä on varmaan kymmenkunta villapukua, joista osa on suvussa kulkeneita, jopa alunperin mulle tehtyjä pukuja on tallessa kaks! Haluttiin kuitenkin ostaa myös fleecepuku ja näppäränä selailinki netistä taustatyönä eri liikkeiden tarjontaa läpi.

Ideaalitilanteessa oisin halunnu ostaa Reiman Suuga -puvun, semmosen harmaa-valkokuvioisen. Sillä oli hintaa jotain n.40e ja ajattelin, että se on turhan paljon ku oon henkisesti ja fyysisesti varautunu siihen, ettei koko 74 mee koko talvea vaan joudutaan ostamaan myöhemmin vielä toinen tälle talvelle.

Tähän päädyttiin:

Haalari Lindexiltä, 24,95e. Tykkään noista villeistä kontrasteista ja eri kuosista sisäpuolella. Tää oli Keijonkin ykkösvalinta.

Ja eiköhän Lindexillä ollu alennusmyynnit! Oon ihan heikkona semmosiin, varsinki ku sieltä löytyy pikkurahalla tämmöstä:

Kaikkien bodyjen alkuperäishinta oli 9,90 ja kaikista sai saman -50%, joten hintaa tuli 4,98e/kpl. Fleecehaalarin lisäksi lähettiin hakemaan H&M:ltä sukkia ja sukkahousuja, jotka oli myös pakollisia hankintoja. Sukkia en viittiny kuvata, mutta muut hömpötykset kyllä.

Sukkahousut 2-pack 7,95e 

Täysin heräteostoksena yllänäkyvät feikkiugit vaunulenkeille vaihtoehdoksi äitiyspakkauksen töppösille. Nää oli alennuksessa 5!e. 

Harvoin pääsee näin shoppailemaan, kun aiemmin ollaan saatu vauvalahjoina niin paljon vaatteita, ettei oo ollu järkeäkään ostaa enempää ku ne ei kuitenkaan kauaa mahu. Nyt tyttönen siirtyy hissukseen 74-kokoon, jota ei hirveesti vielä oo niin siks piti tällä lailla "paniikkiostaa" kerralla enemmän. 

Yölliset heipat

Syksy on saapunu meillekin. Sen huomaa siitä, että viimesetki terassikukat paleltu ja niiden tilalle on tullu pari valtavaa lyhtyä ulos ja pari pienempää sisälle, joissa poltan kynttilöitä JOKA ILTA. Nautin koleista, pimeistä illoista, pirteistä aamun pikkupakkasista ja villasukista ihan täysillä.

Töitä oon hakenu hurjana, eikä toistaseks oo napannu. Yhen työn jo melkein sainkin, mutta siinä palkka ois ollu koeajalla niin pieni, että pelotti ihan pärjääminen. Kyllähän ne kulut kuitenkin nousee ku töihin menee. Nykysten lisäksi pitää kuitenkin maksaa lapsen hoitomaksut ja jollain sinne töihin on kuljettavakin. Ja lounastelut siihen päälle.

Nyt näyttäs siltä, että tiedossa ois joko joulukaudeksi taikka jopa koko talveksi eräoppaan hommia, sinnehän oon ihan nakutettu, mutta se tietäs ilta- ja viikonlopputöitä ja neljän viikonlopun mittasen koulutuksen - siihen Keijo taas ei suostu. Seki haluaa vapaa-aikaa. Ei siis lapsesta, muttei se halua olla kokoaikanen työntekijä-koti-isäkään, minkä ymmärrän kyllä hyvin.

Hakemuksia oon laittanu kymmeniä. Oon vastannu oikeastaan ihan kaikkiin ilmotuksiin mihin oon kuvitellu jotenki mahdollisesti jopa pääseväni. Tässä taloustilanteessa vaan en oo ainoa ahkera ja osaava hakija.

Muutaki on kerenny tapahtua. Ollaan TAAS vaihettu autoa, piti laittaa talveksi joku näppärä nelivetofarkku toiseksi autoksi. Lisäksi hoidin syksyn kirjotukset ja kävin autokoulun II-vaiheen. Nyt ois ajokorttia sitte seuraavat viistoista vuotta.

Liliankin (10kk) on kehittyny aivan valtavasti. Se on lähteny ryömimään, nousee konttausasentoon ja seisomaan tukea vasten, juo ite tuttipullosta, istuu, saunoo, käy suihkussa ja hanskaa suuren määrän sanoja. Toistaseks on kuultu mm. seuraavia:
äiti
isi
mummu
ukki
mämmä (maito)
leikkii
hei
nii
lilli
vauva
jee
koira

Ja varmaan paljon semmosiakin, mitä ei just nyt tuu mieleen. Kaikki sanat tulee tosi selkeästi just siinä asussa ku ne kirjotinkin. Vaikka ihmekö tuo ku joutuu tämmösen höpöttäjän kanssa päivänsä viettämään ja oon sille maha-ajoista lähtien laulanu vähintään päivittäin...

Harmi, ettei nyt oo kuvia, mitä jakaa ku en oo saanu mitään aikaseksi siirrettyä omalle koneelle. Paitsi nytte ku täytin vuosia niin otettiin tämmönen feikkikuva facebook-kavereitten kiusaksi.

En siis yleensä imuroi korkokengät jalassa, vaikka mulla muuten melkein aina onki 10cm lisähuijausta. ;) Mun mielestä on mukava kattella maailmaa liki 190cm:stä. Ja sitä paitsi maailmassa on niin paljon mammoja, jotka kulkee kaikkialle sotkusen näkösenä, että eiköhän sinne sekaan yks tämmönen maikkiki mahu.

En siis pyri mollaamaan ketään, itekki käyn vähintään viikottain jossain päin kyliä harmistuttamassa muita meikittömällä naamallani ja ylisuurilla verkkareillani, kirkkaankeltasilla feikkicrocseillani, millä nyt millonki. Mutta mieluummin - aina ku vähänkään aikaa on - vaivaudun vaihtamaan ne verkkarit villakangastakkiin ja sukkahousuihin.

Oon heränny siihen tosielämän realisaatioon, että oon kuitenki vasta 20, vaikkei sitä peilikuvaa kattoessaan uskoskaan, ni en halua luovuttaa itteni kanssa vielä. Ja onhan se myös parisuhteesta huolehtimista, että näkee vähän vaivaa, koska eihän voi olettaa, että toinen jaksaa rakastaa, jos ite muuttuu ihan eri ihmiseksi. Ite en ainakaan usko, etteikö ulkoinen muutos ois kuitenki aina enempi sisäinen - niin hyvässä kuin pahassaki.

Tää mun uus tajuntaan pulpahtanu vinge on vähemmän tietosesti saanu mut myös kuuntelemaan semmosia "ikonisia" voimakkaita poppibiisejä ja laulamaan ihan erilaista settiä Lillille. Niin se pääkoppa heijastuu lapsenki arkeen. Pitää olla tästä lähin varovainen. ;--)

Mun ulkoisesta muutoksesta, pullukkaprojektista, sen verran päivitystä, että painoa on lähteny nyt 18kg. Pari kuukautta sitte mut mitattiin neuvolassa, joten ihan virallisista mitoista puhutaan. Terkkari oli sitä mieltä, että oon nyt "ihannemitoissa". Kenen ihannemitoissa - sitä en tiiä. BMI:n puolesta normaalin ylemmässä päässä. Seuraava tavote on joku häilyvät kymmenisen kiloa, vähemmänkin riittää. Tahdon vaan samoihin mittoihin, joissa olin lukion ykkösellä. Ja ei hätiä, oon niin pitkä, että sittekkään ei oo alipainon raja lähelläkään. Pitkät joutuu tekemään kiloissa mitattuna enemmän ku lyhyet. Perus matikkaa.

Kirjoittelemisiin, Rosa !

Reissussa oltu taas..

Täällä on taas vietetty blogilaiskaa elämää. Tultiin oikeestaan noin 24h sitte Lillin kanssa kotia. Tekastiin semmonen kuuden päivän extemporee reissu porukoitten luokse, koska siellä oli sukujuhlat, jotka olin alkujaan kokonaan unohtanu. Voi, että mä oon lahopää. :D

Viime torstaina puhuin äiskän kanssa puhelimessa ja se muistutti mua niistä juhlista niin tottakai sitte hypättiin autoon heti seuraavana päivänä. Sukua oli kasaantunu kaikkialta Suomesta ja Ruotsistaki jonkun verran. Pitihän meiän mennä ku en oo aikoihin kaikkia tavannu ja ens kerran ku semmonen mahollisuus tarjoutuu niin kuka tietää, miten iso Lilliki on jo sillon..

Reissussa tapahtu jotain erikoisjännittävää: Lilli oli eka kertaa yökylässä. Hoitopaikkana oli mun hyvät ystävät, jotka on samalla mun ja Keijon kummitytön vanhemmat. Niitten vajaa 3-vuotias oli sanonu Lilliä siskoksi. <3

Hyvin kai niillä oli menny ja miksei olis.. Isän vanhemmathan haukku mut tästä asiasta alimpaan helvettiin ja sanoivat mm., että oon täysin vastuuntunnoton ja lapsi itekkin. No joo, onhan se toki hurjaa viedä lapsi yöksi hoitoon kerran 8ssa kuukaudessa. Veikkaampa, että Lilli on aika paljon keskivertoa harvemmin ollu hoidossa aikasemminki, vaikka sillon kyseessä on ollu aina joku pari tuntia. Syyt on ollu joko mun kirjotukset tai mun ja Keijon harvat treffit luonnon helmassa, kahesti ihan ravintolassa. Että huhheijaa...

No reissussa tapahtu semmostaki, että Lillin aikasemmin lievä flunssa ylty niin kovaksi, että piti TK:ssa käydä. Siellä se sai jotain lääkitystä, jonka se hengitti semmosen pikkuruisen hengitysmaskin kautta. Sen jälkeen tytöllä kunto ollu mitä mainioin, eikä lämpökään oo enää noussu.

Eikä siinä vielä kaikki vaan tänään meni sitte toinen autoista kaupaksi. Nyt koitetaan pärjätä jotenki yhellä, kunnes löytyy uus tilalle. Joku varmaan on silleen, että voi nyt hyvää päivää, mutta meiltä päin kulkee max. kaks kertaa päivässä linja-autot ja aina semmosiin meille irrelevantteihin aikoihin. Matkaa lähimpään kauppaan tulee ehkä 4,5-5km (Siwa), neuvolaan ja isommille kaupoille ehkä 6km eli vähän liikaa. Lilli kun ei oo koskaan hirveesti viihtyny vaunuissa ja on nyt vähän flunssanenki.

Ensimmäinen sana ja muuta

Uskomatonta, mutta totta! Meiän vajaa 8kuukautta vanha Lilian on löytäny ensimmäisen sanansa. Tiistaina käytiin neuvolassa ja Lilli innostu höpöttelemään. Meiän neuvolan täti ihmetteli siinä, että aikasinpa (reilu 7kk) tyttö jokeltaa kera tavujen. Olin silleen, että öö sanoin jo 6kk-neuvolassa, että se on jo apinoinu muutamia sanoja (äiti, koira, isi), eikä mua sillon uskottu ollenkaan. Sillon meille sattuki kyllä yks sijainen ja se vaan tuhahteli mun kertomuksille.

Nyt sunnuntaina Lily oli taas apinointituulella eli alko innokkaasti matkimaan niitä sanoja, mitä sille toisteltiin. Hoki useasti Lilliä ja äitiä. Vaan toinenpa niistä jäi oikeasti mieleen. Tuon matkimiskeskustelun jälkeen Lilli meni päiväunille ja heräs just ku saatiin kauhottua valmis päivällinen lautasille. Koitettiin, jos saatas syötyä kuitenki niin, että Lilli istuis turvakaukalossa telkkarin ääressä ja keinuttasin sitä istuinta samalla. Eihän se viihtyny vaan kaukalosta alko kuulua vaativasti: "äiti, äiti, äitii".

Samoin ku illalla vein Lilianin yöunille niin sängystä kuulu useaan otteeseen väsyny "äitiii". <3

Muuta uutta: imetys on nyt sitte kaiketi loppunu. Perjantaina päätin, että tämä oli nyt tässä ja hain kaupasta paria eri merkkistä äidinmaidonvierotusvalmistetta ja nehän neiti nautiskeli antaumuksella. Ihmeitten aika ei ilmeisesti ookaan ohi! Lilyhän jätti kaikki korvikkeet ja pullohommat jo pääsiäisenä ja sen jälkeen pullotutteja on lähinnä koitettu pureskella. Nyt se kurkottelee vaan tärisevin käsin kohti pulloa tahi hamuaa mun käsivartta jahka pullo käy tyhjäksi. <3

Mulla oli useita syitä imetyksen lopettamiseen. Tärkein syy oli ehkäsy. Tiiän, että se on monen mielestä ihan typerää, mutta sen suhteen vaihtoehtoja ei juuri ole, jos imettää. Viimeset kolme kuukautta käytin minipillereitä, joista johtuen mulla oliki sitte "se aika kuukaudesta" joka aikaan kuukaudesta. Kierron aikana oli ehkä päivä siellä toinen täällä ilman nuita naistenvaivoja, ja päätin, että kiitos tämä kokeilu oli tässä.

En pidä tätä päätöstäni itsekkäänä, koska usean viikon ajan Lilian ite ei oo juuri rinnalla viihtyny vaan max. parin minuutin päästä kääntäny mulle selän ja alkanu itkeä tms. Lisäksi ihan aluksi ku se homma oli vielä vaikeaa (Lilian oli "keltanen") päätin, että pyrin kolmeen kuukauteen. Oon siis aikapäiviä sitte hakannu omat odotukseni sekä yleiset tilastot, joitten mun mukaan mun ikähaarukassa olevista äideistä vaan jotain 45% imettää ja niistäki suurin osa korkeintaan 3kuukautta. En muista tarkkaan nuita tilastotietoja, mutta ehkä nuo mun heittämät luvut osuu tarpeeks lähelle. ;)

Tällaista kasvua täällä tällä kertaa.

Dermosil -kokeiluja

Anoppini on koukussa Dermosiliin ja oli halukas tekemään tilauksen, muttei hanskaa internettiä tai tietokoneita yleensäkään ollenkaan. Minä tietenkin reippaana ihmisenä tarjouduin tekemään yhteistilauksen.

Kuvassa meikäläisen osuus tilauksesta. Suurin motivaatio oli tuo useissa blogeissa kehuttu kulmakynä. Mun kokemus niitten kanssa on vähäisenlainen ja suurin ongelma tarpeeksi vaaleiden sävyjen puuttuminen. Omaan melko vaaleat kulmat ja nude-meikkaajana en halua mitään liian räikeää vaalea pehko-tummat/mustat kulmat yhdistelmää. Karsastan semmosta tyyliä.

Tuo sävy 'light' on mulle just oikea. Kynän jälkeä ei omista haivenista juuri erota, mutta heti sitä näyttää paljon huolitellummalta. Hinta-laatusuhdekin on oikein kohdallaan, koska jouduin tuosta pulittamaan 5,70e. :D

Huultenrajauskynä oli enemmän tai vähemmän impulsiivinen ostos syystä, että se oli alennuksessa, ja koska oon viime aikana kärsiny jostain ihmeen huulimeikki-innostuksesta. Vähälle käytölle meikäläisen arjen keskellä on jääny, vaikkei laadussa moitetta ookaan. Usein Enimmäkseen käytän sitä tosi hillitysti vaan korostamaan huulten kaaria ja häivytän sitte kohti huulten keskustaa ja lisään jotain kiiltoa päälle.

Luomivärisiveltimet taas on muodoltaan ihan "perus" yleispäteviä. Ennestään mulla oli Goshin vastaava, mutta aattelin, että näitä on hyvä hamstrata, koska niille on lähes päivittäin tai ainaki viikoittain käyttöä. Tässä kohtaa otti ohraleipä. Kyllä ne hommansa hoitaa ja niillä on helppo "pakata" pigmentit luomelle, mutta karvaa niistä lähtee koko ajan. Kyrsii aina vikana tarkistaa, ettei naamalle oo ilmestyny ylimääräsiä karvoja. :D Ärsyttää tämmönen laaduttomuus. Kummasti ne on silti jääny käyttöön...

Pakkorakoilua

Olipa kerran suunnitelmissa semmostaki, että alkuvuodesta lähtisin yliopistoon ja ennen sitä olisin kotona, jotta Lilian sais olla reiluksi 1-vuotiaaksi mun kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kotihoidontuen hakemuksen tehneenä ja päätöksen saaneena totesin, että ei näillä tuloilla. Lisäksi oon jo henkisesti valmistautunu siihen, että yliopistojen jämäpaikkatäydennyshaussa ei välttämättä oo kaikkia koulutuslinjoja, jotka kiinnostais, joten voi olla, että ne hommat on edessä vasta ens syksynä..

Sydänhän tässä särkyy, mutta siltä nyt vaikuttaa, että mun on pakko lähteä töihin ja Lilin päivähoitoon heti vanhempainvapaiden päätyttyä. Oon paukutellu hakemuksia jo useampaan paikkaan toiveissa kunnon duunipaikka.

Parhaimmat edellytykset mulla olis päästä kausiluontosiin joulusesonkihommiin. Sinne oon CV:ni kanssa ku nakutettu, mutta arveluttaa semmonen, etten tiedä tarkasti minä päivänä työt alkaa ja loppuu (päivähoidon ja Kelan kannalta tärkeää) ja sitte oisin pian taas työtön työnhakija..

Tällä hetkellä tämmöselle ei-mihinkään-työhön valmistuneelle vaihtoehtoja ei oo hirveesti ja suurin osa paikoista, joihin mun pätevyys riittäis on osa-aikasia. Mol.fi -sivut alkaa käydä tutuiksi ja tuskastun, jos ei sieltä joka ilta löydykään uutta toivon ripettä.

Olis ihanaa jatkaa tässä pumpulissa, mutta ei olla valmiita tinkimään nykysestä elintasosta eli esim. luopumaan toisesta autosta.

Otsamotunturi

Tässä pari valikoitua kuvaa viimeisimmältä vaellukselta. Suurin osa meiän kahdenkeskeisestä ajasta on muuten nykyään tämmöstä eräilyä. 

Lähtö. Tällä kertaa tehtiin ihan pikkureissu: sama 3,7km per suunta. Ja lämmintä oli mennessä ja tullessa 27 astetta. Voin sanoa, ettei sovi huonosydämiselle vaeltaminen semmosissa lämpöasteissa. :D 

Maisema muuttuu. Puiden korkeus matalenee koko ajan. Tunturikoivut ja varvut alko jyrätä tästä eteenpäin. 

Huipulla! Ja hyvältähän se tuntu..

Jopa huipulla oli niin kuuma tuulesta huolimatta (ainahan siellä tuulee, siitä syystä huussiki oli vaijereilla pultattu maahan ja silti se huoju tuulessa :D), että Keijo hurjana hengaili paidattomana. 

Erilainen viikko meneillään

Blogi on pysyny hiljaisena Keijon kesälomien myötä. Ollaan käyty vaeltamassa, poimittu litratolkulla marjoja ja raparperia pakkaseen ja reissattu. Oltiin ensin mun porukoitten luona 6päivää, jonka jälkeen tultiin kotiin peräti yheksi yöksi pyörittämään pesukonetta. Aamulla Keijo vaan totes, että olipa mukava nukkua välillä omassa sängyssä. -Joo, kyllähän siihen vois tottua. :D

Ja eiku Keijon porukoitten tykö. Oltiin siellä vielä kolme yötä, nyt sunnuntaina tultiin pois. Oli varsinainen sukukokous, kun Keijon molemmat siskot oli siellä: toisella kaks lasta ja toisella Lilliä pari kuukautta vanhempi vauva. Käytiin sen verran seuraamassa Kemin muuta elämää, että kokeiltiin kalastaa eräässä Jumalan hylkäämässä merenrantapaikassa, mutta muuten meni sukuloidessa ja vanhimman serkuksen 6-vuotissynttäreitä viettäessä.

Nyt maanantaina koitti paluu arkeen ja Keijolla työt. Vaan ihan arkea ei päästä vielä elämään. Mun ainoa ja paras serkku 9wee tuli meille tänään ja on perjantaihin saakka. Sen äidillä alko työt kans nyt maanantaina ja ne ajatteli, ettei rievun tarttis viimestä lomaviikkoa ennen koulun alkua ihan yksin kotosalla kyyhöttää niin niimpä saatiin J sitten tänne.

J on jo ekan kerran ennen ristiäsiä pyytäny päästä hoitamaan Lilliä, kyseessä on hurrrjan hoivavietin omaava kolmosluokkalainen. Mun mielestä on vaan jännittävää yhtäkkiä kokea minkälaista on elää kahen tosi eri ikäsen lapsen kanssa. Tänään käytiin uimassa ja askarreltiin. Hassuinta on kenties totutella lounastamiseen, ite ku syön lounasta ani harvoin (ehkä kaks kertaa kuussa).

Miten te syötte tortillanne?

Hassu kysymys, mutta oon kuullu semmosta huhua, että jotku sujauttaa omiinsa kanaa. Meillä on aika vakioiksi muodostuneet täytteet lähinnä syystä, etten syö kanaa ollenkaan. En oo syöny kanaa noin kolmeentoista vuoteen lukuunottamatta niitä paria kertaa ku oon tehny Keijolle kanaa ja on ollu pakko maistaa, että tietää miten sitä voi maustaa ku enhän minä ihmisressukka ees muista millasta se on.

Mutta siis takasin tortilloihin. Meillä on aina tällaset setit:

Lisukkeena pieneksi silputtua jääsalaattia, majoneesia ja salsaa sekä ihan tosi pieneksi pilkottua tomaattia, kurkkua ja maissia (välttämätön). Sillon tällön sotketaan mukaan kans fetaa ja jalapenoja.

Jauhelihaa ihan semmosella kaupan tacomausteseospussilla tuunattuna. Tällä kertaa sekaan pilkoin vielä sipulin.

Mun valmis lätty näyttää aina kuta kuinkin tältä. Tylsää, helppoa ja maukasta. Tää on meiän makukombo. :D

Tiiän, että tää postaus on ihan random, mutta mä usein ihmettelen miten mistä vaan arkiruoasta voi kaks eri ihmistä tehä jotain niin erilaista.

Randomiin postaukseen random parin päivän takanen kuva aiheesta nörtit Padillä. <3

LelliLilli

Keijon lapsuudenystävä kävi meillä yhen yön mittasessa reissussa, kun seki pääs ekaa kerta sitten millon viimeksi (?) kesälomailemaan. Se siis on opiskellu jonku sortin koneinsinööriksi yliopistossa ja se on jo lukiovuosista lähtien ollu kesät töissä ja muuten koulun penkillä. Nyt se on kerenny olla ekassa "oikeassa työpaikassaan" sen verta kauan, että saa ja viittii lomaillakki vähän.

Tämä ihana Marimekon ensiastiasetti oli sen tuliainen Lilianille ja ehkä vähän meiänki silmää ilahduttamaan. Tykkään kovasti kaikista muikeista eläinhahmoista ja tää onki just sen kuosinen, minkä olisin ite valinnu (jos siis tahtoisin ja pystyisin satsaamaan tommosiin). Toistaseks Lilli on syöny ihan samoilla Savonian kahvilusikoilla (+pari muovista ensilusikkaa), joilla meki syyään. Soseetki lämmitän samoissa Kokoissa ja Arcticoissa, mitä meillä on jogurttikippoina ja leipälautasina ja hyvin toimii.

Mutta onhan nää ihanat! :)

Tuliaisia

Tässäpä ne, lyhykäisyydessään. Äiskä on reissaillu tässä parin viime kuun aikana Turkissa ja Kreikassa ja siinä välissä työreissulla Saksassa. Tax-free-tuliasia oon saanu tämän verran plus Kreikasta kenties maailman parasta hunajaa ja oliiviöljyä, keittiön must-juttuja, mitä löytyy aina kaapista.

Cliniquea oon käyttäny vuosikausia, nyt mammalomalla oon pitäny semmosesta luksuksesta taukoa. Kuvassa siis Dramatically Different moisturizing gel - mun naaman kaikkein aikojen lemppari. Se riittää aamuin illoin käytettynä kosteuttamaan mun sekaihon, ainoastaan kuivimpina ja kylmimpinä aikoina talvisin joudun käyttämään myös muunlaista tököttiä. Se imeytyy nopeammin ku mikään muu mitä oon kokeillu ja jättää iholle hyvän silosen pinnan, jolle pystyy heti levittämään kenkuimmankin meikkipohjan. Monet kiireaamut on tällä pelastunu.

Tuo hajuvesi oli aivan uus tuttavuus ja nyt jo jokapäivässsä käytössä. En käsitä, miten äiskä tuntee mut niin hyvin.. Tuoksu on tosi raikas, kevyt ja kesäinen, eikä aiheuta kanssaihmisille päänsärkyä. Tykkään! :) Unohdimpas sanoa (jos ei se kuvasta käy selväksi), että se kantaa nimeä Love all. Mulla ei ennen oo mitään Björn Borgin tuoksuja ollukaan..

Nämä on sarjassa kosmetiikka parhaita juttuja, joita mulla tällä hetkellä on käytössä.. <3

Jotain aivaan aiheen (?) vierestä

Tiedän tai ainakin luulen, että suurin osa lukee tätä vauvablogina ja keskeyttäkää toki, jos joskus hypetän materiasta liikaa, mutta nyt ainakin aion niin tehdä. Olen ainainen kosmetiikkaintoilija. Tai ainakin 13-vuotiaasta saakka, jolloin siis menin ensimmäistä kertaa töihin ja tein hyvän tilin jo yhtenä joulusesonkina brittituristien parissa. Pikkukylän kasvattina minulla ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia tuhlata rahojani, kun lähimpään kaupunkiin ja "kunnon liikkeisiinkin" oli n.300km matkaa. Ellei siis pidä hyvänä sijoituksena esim. suklaapatukoita, jotka olivat kenties selektiivisin potentiaalinen hankintakohde paikallisessa S-ryhmän puljussa. :D

Kesällä reissattiinkin sitten Helsinkiin ja erityisesti viehätyin keskustan Stockmannista.. Juuri siellä ja silloin ostin ensimmäisen Diorin hajuveden, jonka jälkeen vinksahdus kaiken kauniin, ihanan, toimivan selektiivisen kosmetiikan suihin on vierähtänyt arviolta useita tuhansia euroja. Ajan kulun huomioiden siis aika paljon.

Nyt ihan viime kuukausina olen hellittänyt aiemmasta piheilykaudestani, ja niin meikkipussi kuin kylppärikin on kokenut kaikenlaista uutta kivaa.

Olen aina ollut todella hillitty meikkaaja, enempi sellainen nude-arkimeikkaaja. Pitkälti tylsä. Täydellisen meikkipohjan etsimiseen on vierähtänyt useita euroja ja vuosia. Luullakseni sellaisia pari löytyikin, mutta nestemäiset meikkivoiteet ja tämä hehkeän punakka sekaiho näin niinkuin yhdistelmänä tekevät minut epävarmaksi.

Nyt muutaman kuukauden Lily Lolon käytön jälkeen veikkaan, etten vaihda ihan heppoisin perustein muuhun. Ja kas, sen myötä olen oppinut, ettei kaiken kivan tarvitse maksaa mansikoita.

Viime aikoina olen kiinnostunut enemmän huuli- ja kulmameikeistä, joista edellä mainittu on minun kohdallani vain niihin hetkiin, kun Lilli ei ole läsnä. Eihän sitä kuitenkaan malta olla pusuttelematta ja siinä sitä sitten ollaan: vauvan naama huulipunassa.

Ajattelin tässä tämän ja muutaman seuraavan päivän aikana kirjoitella erikseen enemmän viime aikaisista kokemuksista ja ihastuksista. Jos se häiritsee niin kommenttia kehiin niin voin varmasti sujauttaa vauvajuttua siihen väliin. Tässä tämän laiskanlaisen kirjoituskauden aikana kun on ilmaantunut niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää.. :))

Varoitus!

Aion jakaa ITSESTÄNI aivan järkyttäviä kuvia, ja vain havannollistaakseni kuinka pullukkaprojekti sujuu.

Pulskimmillani minusta ei ole ainoatakaan kuvaa muuta kuin tämä yksi:

Enkä oikeastaan edes ole tässä lihavimmillani, vaan omamassasta on lähtenyt tässä kohtaa jo kolme kiloa. Kuva on siis otettu noin puoli tuntia lapsiveden menon jälkeen eli vauvamahakin (tai se mitä siitä noilta läskeiltä erottaa) on isoimmillaan.

Raskauskiloja ei siis tullut yhtään - päin vastoin. Enkä edes usko mihinkään raskaussellaisiin, koska eihän raskaus lihota, vaan se mitä ihminen suuhunsa laittaa ja se on aikuisen ihmisen ihan omalla vastuulla. Mulla jaksaa aina ihmetyttää "lihoin kakskyt kiloa vaan koska olin raskaana" -tyyliset heitot.

Jep jep, mutta siis raskauden jälkeen kiloja on lähtenyt kolmetoista eli kuustoista yhteensä ja tänään otetussa kuvassa näytän tältä...

Hoksasin, että mulla oli sattumalta samat vaatteet päällä, joten ei muuta kuin herralle kamera kauniiseen käteen. Ihan järkyttävältähän mä näytän vieläkin ja oon kyllä sisäistäny, että mun muodot on raskauden seurauksena muuttunu, esimerkkinä mun lantiosta on tullu aivan vieraan tuntunen.

Ja mitäkö oon sitte tehny? No en mitään ihmeempiä. Alkuun oon ootellu alkuun kiltisti palautumista ja isoin työ on ollu ruokavaliossa ja siitä kiinnipitämisessä. Joku ehkä kuukausi sitte aloin enemmänki tekemään lihaskuntoa, koska huomasin, ettei pelkkä laihtuminen enää tosiaankaan riitä, mutta sitte sain kesäflunssan, josta johtuen oon vaan maannu yhtä pikkuvaellusta lukuunottamatta.

Siinäpä lyhyt kuvaus viimesestä puolesta vuodesta. Paljon oon hommia joka kilon eteen tehny ja tahtihan on hidas näin isolle ihmiselle, mutta pääasia, että maaliin päästään ja siellä pysytään. Aion nimittäin palkinnoksi lopun viimein pienennyttää kihlasormukseni, joka on käyny liian isoksi jopa peukaloon, joten sitte ei enää voi päästää tilannetta takasin entiseen tai alkaa kirjaimellisesti vanne kiristämään.

Korres all over - yes please!

Yleensä oon tosi pihi, mutta läheisiäni haluan hemmotella. Äiskälle tilasin sillon äitienpäiväksi Korresin suihkugeelin ja vartalomaidon, koska se jos kuka ansaitsee hemmottelua. Viime Ivalon reissulla kokeilin niitä itteeni ja koukutuin heti niin kovasti, että piti tilata omat ku kotiin pääsin.

Ikävä kyllä sitä samaa Basil&Lemon -tuoksua ei enää saanu feelunique:sta, joten tilasin citrus -tuoksulla. Tietenki aattelin, että ne ois yhtä ihanan raikkaan tuoksusia, mutta mulla tulee siitä hajusta mieleen joku miesten suihkugeeli. :D Ei se iholla niin paha oo sitte jälkikäteen ku mitä käytettäessä.

Aion silti käyttää putelini loppuun, koska ominaisuuksiltaan aivan loistotuote kyseessä. Ainoa miinuspuoli on tosiaan se tuoksu. Ennen en uskonu vartalomaitoihin, mutta tää toimii: iho jää ihan siloseksi jo ekan käyttökerran jälkeen. Mulla oli aikasemmin ihan korppukuiva iho ja se imi rasvaa ihan hulluna. Toi vm tulee riittämään vielä pitkään senki takia, ettei sitä tarvi käyttää päivittäin vaan se lopputulos kestää jopa viikon! Ja kosteelle iholle levitettynä sitä ei tietenkään niin paljoo kulukaan, joten ne eurot tuli käytettyä hyvin.

Samalla intouduin tilamaan myös ton shampoon, vaikken yleensä osta arvokkaita shampoita. Syynä on se, että imetys on saanu mun hiukset putoomaan päästä. Ja avuliaana Lilli repii omakätisesti loput, jotka ei oo vielä ehtiny pudota maahan asti. Valehtelematta mun hiuksia löytyy lattialta enemmän ku koiran karvoja. Aattelin, että noista riisiproteiineista ois apua, koska tässä hiusasiassa vastustaa myös kunnan vesijohtoverkko.

Havahduin siihen faktaan ku elelin sen puoltoista viikkoa porukoitten luona ja niillä vesi tulee omasta kaivosta. Mun vaalea pehkoki kirkastu heti ja alko vaatia asumuseroa Rovaniemestä. Se kun ei kuulu vaihtoehtojen joukkoon ni päädyin sitten tohon Korresin shampooseen. Sen toimivuudesta en vielä osaa sanoa, koska istun tässä nyt kosteilla hiuksilla ekan kokeilukerran jäljiltä.

Normirasvoina joita lotraan on yleensä jotain Dermosilia, koska Keijon äiti tilailee niitä ja nyt viimeks sain tän kesäversion, jota ei käsittääkseni enää myydä. Muistan tän vastan tuoksun varmaan aina, koska lotrasin sitä mun vauvamasulle vielä viime kesänä.

Tällaista. Olis hauska kuulla minkä aiheista asiaa ihmiset haluaa kuulla. Toistaseks oon rönsyilly aiheitten puolesta vähän kaikenlaista - mitä nyt millonki on omassa elämässä ollu ajankohtasta. Eli aika rehellinen läpileikkaus tää blogi on ollu meiän perheen arjesta, vaikka tietenki on aika paljon sellastaki, jota oon jättäny kertomatta.

Project Sundeck 2013

On päätöksessä! Tässä kuvat:

Eli Step 1: Vedettiin värittömällä puuöljyllä kaikki terassin puupinnat.

Step 2: Keijo pyöräytti tuon katoksen ja siihen päälle valokatteen ihan täytenä yllätyksenä sillon ku oltiin Lilin kans viimeks Ivalossa.

Lopuksi kasattiin Jyskin puutarhakalusteryhmä ja hain Kodin Terrasta kukkia. Muun muassa ruusuliisoja, harsokukkia, ruusubegonian... Perushempukoita. :D Eilen Keijon äiti anto meille vielä evakkoja ja orvokkeja. Ne on noi lattialla lojuvat amppelit. Aion siirtää ne vielä normiruukkuihin ku en halua ruveta heti uutta katosta alkaa pilaamaan millään omilla räpeltelyillä, mitä noitten ripustaminen edellyttäis.

Taustastaki huomaa, että mettäkone on käyny "vähän" mylläämässä. Meiän piha mukaan lukien. Luulin, että se ois ottanu vaan merkatut puut, mutta se vei vaan hirveesti merkkaamattomia, muttei ainakaan sitä etupihan hasardia, jonka merkkasin. Lienee jo niin lähellä taloa, ettei uskaltanu siihen tarttua.

Loppuyhteenvetona:  Nyt meillä on 20neliötä katosta ni voi rillata ja viihtyä huonommallaki ilmalla ulkosalla.

Blogi on elänyt omaa elämäänsä, minä omaani

Tää viimeaikanen hiljasuus on ollu enempi pakkoa ku laiskuutta. Omaan koneeseen on edelleen käyttöjärjestelmä asentamatta, koska en löydä sitä alkuperästä levykettä, vaikka muistan sen olleen mun ekassa asunnossa yhessä tietyssä paikassa, joten johonki muuttolaatikkoon se on joskus pakattu. Tyypillistä. :D

Oon ollu nyt Keijon työkoneesta riippuvainen eli mahdollisuuksia istuskella koneella on vaan iltasin ja vasta olin porukoitten luona puoltoista viikkoa Lilianin kanssa reissussa, joten ei ollu konetta käytössä senkään vertaa.

Pian ongelma kuitenkin ratkeaa, koska iskän lellikki kun olen, sain Mac:n valmistujaislahjaksi. En pyytäny mitään niinku en koskaan mitään kehtaa muutenkaan pyytää. Porukat vaan halus, että kun lähen taas opiskelemaan niin mulla on kone, joka ei hyydy kesken. Heti ku keksitään, missä välissä käyn hakemassa sen koneen tai jotain muuta toimitusmetodin tynkää ilmenee niin lupaan, että vilkastuu taas.

Nyt kuitenki tärkeimmät eli Lillin pikakuulumiset ja viime aikaset saavutukset: Eka hammas on jo puskenu läpi ja toinen/toiset on tulossa (tuntuu kovina kohtina ikenien alla). Keijon äidin sanoin: "Jos noin aikasin hammasta pukkaa niin se tarkottaa, että on toinen tulossa!" Ei siis kuitenkaan ole luojan kiitos tulossa. :D

Lilian nauraa jo kovasti, mutta ei silleen heleää kikatusta niinku vauvat yleensä vaan semmosta räkästä röhönaurua. :'D Äitin tyttö. Viime aikojen hauskimmat tapaukset on ollu ku tänään kuunneltiin ja tutkittiin kylpyveden laskemista ammeeseen, Keijon äiti P:n aikaansaama tekokasvin kahina, mahan pussailu (en tiiä liittyykö siihen ääneen vai kutittaako).. Aika spontaaneja on nuo naurut ollu toistaseksi ja vaikea sitä on saada tarkotuksella nauramaan muuta ku laittamalla imuri päälle.

Lili myös kauheesti nojaa käsiinsä ja vetää jalaat "alleen" konttausasentoon ja suihkii niillä kauhealla tarmolla. Veikkaan että puhutaan pelkistä viikoista millon se lähtee ryömimään. Ja eteenpäin se pääsee jaloilla potkimalla tosi hyvin jos sitä vähänkään nostaa kainaloitten alta, ja se se vastaa hauskaa vaikuttaa olevankin.

Yks parhaista jutuista on se, että Lili nukahtaa ihan ittekseen eli sen voi vaan jättää omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Joskus se jää ihan mielissään, joskus se saattaa itkeä viitisen minuuttia ja rauhottuu sitten. Olettaen tietenkin, että kaikki perustarpeet on ensin tyydytetty ja sillä väsyttää.

Tässä on sattunu nyt paljon kaikenlaista ja niistä aion tännekin valottaa ihan pian. Pullukkaprojekti on myös edenny ja aion laittaa myös kuvia tästä "transformaatiosta" jahka Keijo tulee kalareissusta ja saan kameran.

Yllätyyyys.!

Lilianin eka hammas katto mua silmästä silmään tänään. Juuri niin. Mun päivän verran yli 5kk vanha nuori vauva. Oon kyllä huomannu, että se on alkanu kuolaamaan, mutta se alko niihin aikoihin ku alotettiin soseitten maistelu niin luulin, että se oiski liittyny siihen. Tänään Lili oli vähän itkunen, koska sillä oli kuuma ja väsy.

Rohkaistuin käsienpesun kautta tutkailemaan Lilianin pieniä pehmeitä ikeniä. En ois kyllä ikinä uskonu, että mun mielestä jonku IKENET voi olla niin kauniit. :D Tää äitiys tekee kyllä ihmisestä ihan pöljän. Pikku hammas siellä oli. Ei se näkyny vielä kokonaan, mutta se oli osittain puskenu jo läpi. Eikä pupunen oo kyllä nostanu asiasta mitään draamaa.

ps. Joku näppärä saattaa huomata, että mulla on jääny tää valvominen vähän päälle.

Äitienpäivä

Äitienpäivästä en oo tarkotuksella puhunu mitään ennenku olin varma, että äiskä on vastaanottanu lahjan ja kortin. Ja sen jälkeen tää vähän veny muutenki..

Mun äitienpäivä ei alkanu ollenkaan odotetusti. Lillillä nous kuume perjantaina ja lauantaina se oli jo laskenu, joten käytiin nopea reissu Keijon porukoitten ja isovanhempien luona. Keijon äiti sai kortin ja mummo kukan. Keijon äiti P harmistu ihan hirveesti ku ei jääty yöksi. En vaan halunnu viettää omaa ekaa äitienpäivääni siellä. Mieluiten olisin ollu oman äitini kanssa, mutta koska se ei ollu mahollista niin halusin olla oman perheen kesken. Viime vuonnaki oltiin äp:nä Kemissä, joten P sai vaan luvan ymmärtää.

Sunnuntaina heräsin sitte ekana ja kahvi oli loppu, joten ajoin lähimmälle huoltoasemalle kahvinhakuun, koska kaupat oli kiinni. Peruspresidentistä sai pulittaa 9e ja kaiken huipuksi kotona huomasin, että se oli pannukahvia. No onneks sitä voi keittää ihan siinä missä suodatinkahviaki.

Lili oli edelleen ihan räkänen, vaikka kuumetta ei ollu. Käytiin kattomassa näyttely metsien kestävästä käytöstä Pilkkeessä. Se oli aivan upea. Siellä oli paljon tekemistä ja kaikkeen sai koskea. Jo se paikka itessään oli upea.

Siitä jatkettiin uuteen intialais-kreikkalaiseen New Bombayhin. Se sama rafla löytyy myös Oulusta ja Kemistä ja siinä Kemin paikassa ollaan käytykin. Rovaniemeltä sai kyllä parempaa ruokaa, mutta jouduttiin oottamaan 50(!)min, että saatiin ruoat, vaikka otettiin ne vaan mukaan. Ne puhu puolesta tunnista, joka seki tuntu pitkältä ajalta pienen nälkäsen vauvan kanssa, joten käytiin ajelullaki välissä. Se paikka oli ihan tukossa, mutta hyvä niin, koska Lilian viihtyki yllättävän hyvin katsellen ihmisiä ja hälinää.

Parasta äitienpäivässä oli kuitenki oman äipän hemmottelu. Tilasin sille Feelunique.com:sta Korresin Basil Lemon suihkugeelin ja vartalomaidon lahjapaketoituna pienin terveisin suoraan kotiin. Päädyin Korresiin, koska se on huippuihanaa, mutta todellinen vaikutin oli se, että äiskä on lähössä Korresin juurille Kreikkaan reissuun siskojensa kanssa muutaman viikon päästä.

Pienen lahjan lisäksi lähetin muumimamma-kortin, johon liitin kotikutosen runon, jonka laadin:

Tehden naiseudessaan kompromissin,
vaihtaa hän korkokengät puheisiin kakasta ja vastuusta,
samalla juuri sen naiseuden syvintä tarkoitusta etsien,
täyttäen.
Itsekkäitä ihmisiä maailma täysi,
hän kai siitä junasta jo jäi.
Ajasta on tullut yhtäkkiä kaupankäynnin väline,
huolettomuudesta hyve.
Monien tarkkailevien silmien alla hän tekee hän valintojaan ja rakastaa,
pientä otsaa suukottaa.
Vaan pian käy pieni otsa isommaksi ja alkaa nolottaa,
pojissa on pöpöjä.
Hän kuuntelee,
peittelee,
usein vailla vastakaikua.
Nenännyrpistys ja harva kiitos,
se riittänee,
sillä mikään koettu ei ollut turhaa.
Huoli ja hymy vetää naamaa rypylle,
vaan ei hän niitä poiskaan vaihtaisi.
Taas pian tömistelevät lattiaa uudet vahvat jalat,
eivät aivan omat,
mutta sitäkin rakkaammat.

Ylioppilas

Perjantain piristykseksi sain sitte kuulla, että saan tosiaankin sen valkolakin. Historia meni heikosti niinku arvelinki ja äikän pisteraja nous hirveesti, mutta ompahan paperit. Ja syksyllä aion parannella sitä historian arvosanaa ja jatkaa tutkintoa matikalla.

Alunperin en ollu pitämässä juhlia, mutta jouduin myöntymään siinä ja monessa muussakin asiassa. Mun pikkusisko ei valmistukaan, joten pitihän mun antaa porukoitten saada juhlansa. Keijon äiti kans vihjaili, että se ja Keijo suunnittelee erikseen jotain, josta mulla tuli paha mieli. Siis koska nekään ei aio ilmeisesti kunnioittaa mun alkuperäistä haavetta olla nostamatta haloa koko naurettavuudesta, vaikka annoin jo urheasti periksi omille porukoille. On ne sen verta paljon kuitenki mua näitten vuosien aikana tukenu niin monella tapaa, ettei moni ihminen osais arvatakaan.

Joudun myöntymään myös siinä, että pidän sitä valkolakkia yhden kuvan verran päässä. Tämä oli äidinisän pyyntö, koska tulee tasan 50vuotta siitä, kun se valmistu ylioppilaaksi ja se haluaa musta kuvan sen vanha (yllättäen ei kuulemma kellastunut) lakki päässä, ja aikoo kuulemma laittaa sen postitse tulemaan.

Eli tämmöstä härkästä tästä nyt väännetään. Mulle tää ei merkitse muuta kuin tuskasen elämänvaiheen päättymistä ja korkeakoulukelposuutta ja sitä kautta mahdollisuutta elättää mun perhe. Mutta en nää siinä mitään juhlallista tai "saavutusta", pelkästään alisuorituksen.

Juhlat on mun porukoitten luona 1.päivä ja toivon vaan, että ihmiset ei ottais kuvia, ja että kaikilla ois hauskaa. Ja että Lilli ei ois ihan hankalana niinku omissa ristiäisissään, jolloin siis imetin sitä koko ajan paitsi sillon sen varsinaisen toimituksen aikana, jolloin se huus mun sylissä koko ajan.

En pääse juhlimaan enkä mitään muutakaan kaveriporukalla. Mun ulkomuoto ja elämä ei kuitenkaan ole sillä mallilla, että semmonen olis mahdollista. Vasta viikonloppuna puhuttiin Keijon kanssa "omasta ajasta" ihan yleisellä tasolla. Loppuyhteenvetona Keijo ilmotti, että ennenku menee kokonainen päivä muuten ilman tissiä ni mulla ei oo ees päivän tai yönmittasta reissua, vaikka Lili on huomenna 5kk ja oon vaan kerran ollu pidemmästi omilla teilläni (n.6h). Keijollahan seuraavat kolme viikonloppua on lapsivapaita eli ei siis tule mun valmistujaisiin. Ei meillä mitään kriisiä ole, siinä ei vaan olis mitään järkeä, että ajettais kahella autolla moneen kertaan suuntaansa 300km:n mittanen matka.

Oma ala löytyny?

Oon hitusen verran jo ehtiny tutkailla paikallista koulutustarjontaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haen sekä hallintotietä että sosiologiaa lukemaan yliopistolle. Niihin on sama valintakoe ja on mahdollista, että molemmista tarjotaan paikkaa yhtä aikaa, mutta tietenki vaan toisen voi ottaa vastaan.

Hassua. Kun lähdin lukioon, ja oikeestaan koko yläasteen ajan, olin varma, että lähden opiskelemaan kauppatieteitä. Kun sitten rupesin lukiossa opiskelemaan kauppatieteiden pitkää oppimäärää (IB:llä HL Economics) alko enemmän ja enemmän tuntua siltä, ettei se ookaan mun juttu. Sosiologia mulla pyöri kans lukion ykkösellä mielessä, mutten perehtyny siihenkään turhan tarkkaan vaan keskityin siihen hetkeen.

Sen jälkeen en enää oikein tienny mitän haluan. Oon haaveillu tässä viimeisen parin vuoden aikana kuitenki omasta leipomosta ja runokokoelman julkasemisesta. :D En oo siis kovin käytännöllinen ihminen, vaikka oonki ihan näppärä leipomaan. Eikä yrittäjyyskään niin suuresti tällä hetkellä kiinnosta eikä tunnu ainakaan tuolla alalla itelle realistiselta. Enkä oikeestaan halua mennä amikseen leipomokouluunkaan. Se nyt vaan on joku hassu "haave", jota en todennäkösesti koskaan tuu toteuttamaan.

Hiljalleen mulla alko viime vuonna kiinnostamaan hallintotieteet ja nyt yhtäkkiä se sosiologia nostaa taas päätään. Oon erityisen kiinnostunu kuitenki opiskelemaan kieliä ja politiikan- ja kulttuurihistoriaa. Niistä molemmat tukis hyvin sitä sosiologian alaa.

Aion kuitenki ottaa selvää vielä tarkemmin myös paikallisen ammattikorkean tarjonnasta. Ja toisaalta tahtoisin kans mieluummin ehkä opiskella ennemmin täysin englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Saa nähä kuinka tässä käy. En kuitenkaan hae vielä tänä keväänä, koska Lilliä en tahdo laittaa hoitoon ennenku aikasintaan 1-vuotiaana.

"Lyhyet kuulumiset" mun tyyliin

Lyhyesti: Lillillä on ollut tänään kuumetta ja se pupulainen on jopa vähän naurahellu ku oon hiuksillani kutitellu sen naamaa. (Oon aktiivisesti koittanu naurattaa sitä sen jälkeen ku se viime sunnuntaina nauro imurille Keijon imutellessa sillä putkella Lillan varpaita ja masua. Luultavasti se oli enemmän pelkoa ku riemua se nauru sillon)

Etsin töitä taas ja ajattelin piiiitkän tauon jälkeen alkaa taas kirjottaa Almalle kolumneja, jos ne vielä huolii mun juttuja.

Sain tänään opinto-ohjaajalta aivan loistavan tekstiviestin, nimittäin se oli tarkistanu mun suoritukset ja lukion päästötodistus mulla on nyt todellaki valmis! Kaikki suoritukset kunnossa. En tiiä vielä terveystiedon tai historian numeroita - ne aattelin kysyä tarkemmin heti huomenna. Äikästä tuli kasi, johon oon tyytyväinen, koska harpoin Suomen kirjallisuushistorian läpi päivässä. Ehkä ois kannattanu lukea enemmän, jos oisin vielä jostain löytäny lisää aikaa, mutta eipä mun keskiarvo siitä merkittävästi laskenu. Matikasta sain vaan seiskan, mutta olosuhteiden takia siihen on tyydyttävä. Ehdin kuitenki lukea juuri ja juuri vaan puol kirjaa.. Silti on nyt semmonen innostus, että jatkan mun tutkintoa syksyllä ja kirjotan sittenki lyhyen matikan, vaikka oonki lukenu varsinaisesti pitkää matikkaa. Nyt sitte jännitetään pari viikkoa vielä kirjotusten tuloksia ja pidetään kaikki ruumiin ulokkeet ristissä. ;--)

Että semmosta tällä kertaa. Vappu oli muuten kummallinen. Mentiin ihan extempore Kemiin ja sain nukkua pitkään ku Keijo hoiti Lilliä. Oli tarkotus mennä kattomaan vappukulkuetta ja heräsin vasta puol tuntia ennen sen alkua. Noh - meikit nassuun ja ruisleivät autossa.

Kulkue (moottoripyöriä ja autoja, ei siis se työväen kulkue) alkoki puol tuntia myöhässä ja nähtiinki se kokonaan myöhästymisestä huolimatta ja käytiin vielä kaupungintalon katolla. Käveltiin kaikki kakstoista kerrosta ylös, koska Keijo ei oikein tykkää hisseistä ja koska siellä oli niin paljon väkeä, että ois pitäny oottaa ainaki kolme hissillistä vuoroaan. Ja kannatti! Sieltä näki ihan koko kaupungin. Meillä on ollu suunnitelmissa käydä siellä jo vaikka kuinka pitkään, mutta se on aina tyssänny siihen, että se on auki ainoastaann arkena. Kesällä kyllä juuaan siellä kahvitki. Nyt ei viittitty ku se paikka oli niin tukossa, että ois saanu jonottaa ties kuinka kauan ja sittekään ei ois päässy istumaan.

Ja kannatti muutenki käyä Kemissä, koska nähtiin Keijon siskoa ja sen perhettä. Niitten poika on Lilliä 2½kuukautta vanhempi. Melkein tuli tippa linssiin ku se jo istu, nauro, konttas menemään ja oli muutenki niin näppärä. Se jopa seisoo jo tukea vasten. Ja pikkumieshän on vasta vähän rapiat puolvuotias. Tuli ihan tippa linssiin, niinku aina ku niitä nään. On käsittämätöntä, miten kaks niin pienellä ikäerolla olevaa lasta voi olla niin erilaisia. Ja niitten touhuiluista tajuaa, miten lyhyessä ajassa kaikki tuommonen kehitys tapahtuu. Kohta Lilliki konttaa jo!

Sitte se ei enää tarvi apurattaita tai mua tai muutakaan ja muuttaa maailmalle ja mä oon vanha.. Tai todennäkösesti kuitenki alle nelikymppinen. :D Oon vaan taas niin dramaattinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Uus auto

Perjantaina matkalla Ouluun Keijo sano käyvänsä välillä koeajamassa auton ja lauantaina ku se päättiki tulla jo kotiin niin se sano käyvänsä tekemässä kaupat ko. vempeleestä. Illalla sitte käytiin se hakemassa ja voi hyvää päivää! Tiesin jo lähtötietojen perusteella, ettei tätä hommaa tarvi alkaa katumaan, mutta kyllähän meikän kestohymy ei oo vieläkään laantunu.

Kyseessä vm.-94 850 Volvo. Alunperinki se on ollu jo T5:lla eli 2.5litran bensaturbolla, mutta sitä on piristetty vähän mm. tujummalla turbolla, lastulla, uusilla suuttimilla ja turbon pakoputki on vaihdettu nelimilliseen. Ja olikohan vielä jotain muuta.

Se kiihtyvyys on ihan mieletöntä. Valehtelematta sillä ei voi kiihdyttää Lilli kyydissä täysillä, koska se repasee niin rumasti muuten, että Lillin pää lähtis matkaan.. Se pikkuviritys on toteutettu niin hyvin, että sillä voi kuitenki ajaa myös normaalisti ja rauhallisesti, eikä kytkinkään oo jäykkä niinku monesti tommosissa on, ja vaihdelaatikko pelaa tosi nätisti. Sille ei tosin mitään oo tehtykään.

Maalipinta on täysin virheetön - jopa paremmassa kunnossa ku S60:ssä. Muuten se on ihan viattoman näkönen, paitsi takaikkunat on tummenettu (siihen autoon se tosin sopii ja Lillinki takia ihan hyvä juttu) ja siinä on jotku tosi huonot "kebabtuninkivalot". Ne valot vaihetaan vakioihin ja releytetään ni alkaa nähä eikä näytä niin hölmöltä.

Me ei kumpikaan juuri arvosteta semmosta näköistuuninkia eli että auton ulkonäköön puututaan, mutta hyvin toteutettuna tommonen tekniikan parantaminen ("enhancing" -sana tulee itelle ekana mieleen) on meiän mieleen.

Mutta Keijohan lupaski, ettei mammalla enää jatkossa maiot happane kauppareissulla. Saapas vaan nähä malttaako se enää ite olla ajamatta sillä. ;)

Perjantaiolot

Haikea olo. Keijo lähti Ouluun viettämään ansaittua poikainiltaa tai -viikonloppua, saa nähä kumpi siitä tulee. Se oli kyllä sovittu juttu, mutta tuntu vaan niin orvolta tänään ku tulin koululta ja sanottiin nopeesti heiheit ja sitte jo piti käyä koira juoksuttamassa ulkona nopeesti. Ku sitte istahin sohvalle niin tuli ihan harmiintunu olo. Keitin lohdutukseksi itelleni parsaa. Harmi, ettei sitä ollu enempää.

Tänään oli terveystiedon koe, joka meni ihan huippuhyvin ja sen jälkeen jäin koulun kirjastoon tekemään historian kurssin pari vikaa tehtävää, jotka palautinki. Iski semmonen helpotus ja tosi kova väsymys ku ajoin takasin kotiin. Enää maanantaina historian koe ja sen jälkeen mun pitäis olla muka ylioppilas.

Tuntuu ihan siltä, että kaipaisin rutistusta ja päikkärit. Mutta enköhän mää tän voipumuksen vielä iloksi käännä. Ja kyllä Lilli mua rutistaa. :) Ehkä oon paskamutsi illalla ja juon lasin punaviiniä.

Koiria ja naurua

Porukat lähti sitte Turkkiin viikoksi ja meiän koiraluku kasvo yhellä. Niillä on oikeesti kolme koiraa, mutta ei oltas millään pystytty ottamaan useampaa meille hoivaan. Jännittää ihan hulluna ens viikko, koska se on tän kuun vika kokonainen viikko ja vaan korostaa tätä mun valmistumisrumbaa ja lisää stressiä.

Sen lisäks, että on hulluna kokeita ja kouluhommia ens viikollaki ni Keijolla on luvassa joku hirveen vaativa työkeikka, jossa saattaa mennä jopa kaks päivää! Olisin sitte yksin vauvan ja kahen koiran kanssa, jotka täytyy kuitenki lenkittää vähintään kolmesti päivässä. Noh, sentään varottivat etukäteen. Keijon töissähän on siis semmonen systeemi, että jos ulkopaikkakunnalla oleva keikka venyy toiseen päivään niin asiakas maksaa majotukset, koska siinä vaiheessa se on kannattavampaa ku kalliin miehen ajan tuhlaaminen ajattamalla sitä ees taas. ;) Onneks Keijolle lähtee työkaveri mukaan vähän jakamaan taakkaa ja mahdollisesti nopeuttamaan sitä hommaa.

Oon ihan sydän sykkyrällä ku ajattelenki koko asiaa. Lillin kummisetä on meillä kylässä eli Keijon veli. Jotain laittoa sen autoon niin se on meiän ilona koko viikonlopun.

JA... Lilli nauro! Ekan kerran. Se oli upeinta ikinä, kaunein nauru mitä oon kuullu. Sillä oli torstai-iltana taas hankalaa nukahtaa, mutta se sitte nukahti tissille ja oottelin, että se "veltostus" kunnolla, että tiiän, että se on vähän syvemmässä unessa ennenku siirrän sen omaan sänkyyn. Se unissaan ajoittain hymyili ja varottamatta tuli nauru. Tämä herkkismammahan meni ihan pähkinöiksi ja silmänurkkaki kostu siitä ilosta ja yllätyksestä.

Sen koommin ei oo Lilli nauranu, mutta eiköhän se sieltä ala enemmänki nauramaan ihan näinä päivinä, kenties jo huomenna. Muuten sillä ainaki on paljon asiaa ja koko ajan ku sitä vaan viittii jututtaa. <3

Kuka nukahti?

Hep! En ois uskonu, jos Keijo ei ois kertonu, josta sitte alkoki takaumia palailla jostain mielen syövereistä..

Olin viime yönä nukahtanu sohvalle ja perinteisesti vieläpä historian kirja naamalla. :D Keijo oli tullu yöllä vaan herättämään mut syöttämään Lilliä ja siitä ei oo kyllä mitään muistikuvaa. Aamulla kun nousin ni ihmettelin vaan miks mulla on edelleen meikit naamassa ja kaikki kirjat, konseptit ja penaalit on pitkin poikin enkä oo niitä siivonnu..

Alkaa munki reippaudella tulla vissiin raja vastaan ku ei riitä pidemmän päälle enää pikku-unet jossain siinä opiskelujen ja kotihommien ja Lillin välissä. Vielä vähän. Huomenna äikän koe ja sitte ois taas yks kurssisuoritus enemmän..

Onnea on..

..puhdas koti. Hassua, miten paljon hankalampaa on tämä siivoaminenkin lapsen kanssa. Sunnuntai oli meillä siivous- ja touhupäivä. Terassi oli sula ja lämpöasteita +10, joten matot imuroitiin, piiskattiin ja tuuletettiin, joka taas tarkotti sitä, että lattiat imuroitiin, käytiin läpi mirkokuitumopilla ja märällä luutulla... Sen lisäksi kaadettiin yks puu, tehtiin etupihan lumityöt ja tehtiin ruokaa ja leivottiin. Valehtelematta tässä kaikessa meni meiltä Keijon kanssa vajaat kymmenen tuntia, kun jomman kumman oli aina pidettävä Lilille seuraa ku se heräs.

Oli silti ihan lepposaa ja kivaaki yhessä touhuta, vaikka hommaa oli paljon. Seuraavana lämpimänä päivänä pesen kyllä ikkunatki ku edelliset asukkaat ei selkeesti oo niitä piiiitkään hetkeen pessy ja kevätaurinko on armoton.

Harrastin pienimuotosia ruokakokeiluita eli tein selleri-palsternakkasosekeittoa ja rahkamurupiirakkaa. Kas näin:

Sellerinen sosekeitto (6annosta, mun mielestä enemmän)

400 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

1 kpl sipulia

2 rkl rypsiöljyä

1 1/2 tl sokeria

10 dl vettä

2 kpl kasvisliemikuutiota

1/4 tl mustapippuria

2 1/2 dl kuohukermaa

1 kpl keltuaista

1/2 tl sitruunankuoriraastetta

4 rkl persiljaa(silputtuna)

Kuutioi kuoritut sellerit ja palsternakka. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuumenna kattilassa öljy ja kääntele kasviksia siinä hetki. Sekoita joukkoon sokeri.
Lisää kattilaan vesi, liemikuutiot ja pippuri. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes ainekset ovat kypsiä. Soseuta sellerinen keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa.
Sekoita joukkoon kerma, keltuainen ja sitruunankuori. Kuumenna, mutta älä keitä. Ripottele sellerisen sosekeiton pinnalle persiljasilppua. Tarkista sosekeiton maku.
Tarjoa zellerkrémeleves alkuruokana rapeakuorisen maalaisleivän kera.

Linkki alkuperäseen reseptiin, ja täältä löytyy myös kuva http://www.maku.fi/resepti/sellerinen-sosekeitto-zellerkremleves#ixzz2QZEp92cR

Tuli aivan mielettömän maukasta! Oon aina tykänny sosekeitoista. Mun äippä teki niitä sillon ku asuin kotona, mutta noloa kyllä, mulle tää oli eka kerta. Oon aina pelänny, että poltan itteni sen sauvasekottimen kanssa ku poltin itteni pari vuotta takaperin pahasti ruoanlaittohommissa (kaadoin nuudeleista vesiä, kunnes se painava iso kattila pääs käsistä ja ne edelleen lähes kiehuvat vedet kaatu mun jaloille. Nou worries - enää mun jaloista ei ees huomais, että ne on kokenu semmosen tragedian).

Ja se piirakka (pellillinen)

Taikina ja muruseos

250 g voita

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

2 dl piimää

2 kpl munaa

Täyte

500 g maitorahkaa

2 rkl  sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kpl munaa

1 kpl sitruunaa

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon rasvasula.
Jaa taikina kahtia. Säästä toinen puoli pinnalle tulevaan muruseokseen. Sekoita pohjaksi tulevaan taikinaan piimä ja munat. Älä huoli, vaikka taikinaan jää pieniä paakkuja, ne häviävät paistamisen aikana. Levitä pohjataikina leivinpaperoidulle uunipannulle.
Valmista täyte. Sekoita rahka, sokerit ja munat keskenään. Pese sitruuna hyvin, raasta kuoren keltainen osa ja purista hedelmän mehu. Lisää ne täytteeseen.
Levitä rahkatäyte pohjan päälle ja ripottele muruseos päälle. Paista sitruunaista rahka-murupiirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia. Jaa jäähtynyt rahka-murupiirakka pieniksi annospaloiksi.

Linkki: http://www.maku.fi/resepti/sitruunainen-rahka-murupiirakka#ixzz2QZG9fh3M

Tosi helppo. Ja toi rahka oli niin hyvää ihan itessään, että tuun varmasti tekemään sitä toistekki. Suurin osa meni meillä pakkaseen, mutta jo tänään saatiin vieraita, jotka söi ne edellispäivänä pakastetut piirakkapalaset. :D

Tämmöstä meillä. Tää blogi on nyt kärsiny tästä mun opiskelusta, mutta ennemmin niin päin. Rupean nyt taas pakertamaan ku tyttö kerran nukkuu ja koitan jaksaa päivitellä täälläkin taas. Vielä pari viikkoa, jaksaa jaksaa.

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Keijon kans katotaan kaikkea hömppää ja lifestyle-ohjelmia, nyt tuota otsikon ohjelmaa on mulkastu pariin kertaan ja mulla on tullu semmonen fiilis, että meki voitas kehitellä mulle jotain kotijumppahommia. :D Keijolla ei niin hirveesti innosta ja mä analysoin aina liikaa.

Mutta mitempä mäkään salilla ramppaisin? Keijo käy jo kolmesti viikossa + sunnuntaisin sulkkiksessa parin työkaverin kanssa ni meillä pitäs olla joku läpystä vaihto -systeemi, jos mäki alkasin käydä.

Päiväsin Lilian nukkuu noh, aamupäivästä ei juuri ollenkaan, koska se nukkuu niin pitkät yöunet, mutta puolilta päivin tai iltapäivästä optimistisesti kakski tuntia, joten päivisin mulla on "omaa aikaa" vähänlaisesti ja toisaalta en halua jumppailla Keijon nähden. Joten ajattelin suunnitella pari jotain nopeaa treeniä.

Selässä mulla kummittelee joku vaiva ja tiiän itekki minkälaiset liikkeet ja sarjat tuntuu pahalta. Joten yks tavote ois vahvistaa selän tukilihaksia ja tietenki vatsalihaksia. Siitä olis todennäköisesti suuri apu pidemmälläki tähtäimellä ku ajattelee työkykyä.

Toiseks tahtosin olla sinut itteni kanssa (ihan niinku se ois mahdollista) ja laihtua siihen painoon, jossa olin yläasteella. Keijo suhtautuu paljon lempeämmin ja empaattisemmin mun kehon muutoksiin, mikä rauhottaa. Mutta nimen omaan itteni takia tahdon sen tehdä.

Kunto on syistä varmaan tärkein. Se on viimeset pari vuotta vaan laskenu ku lehmän häntä. Aina ku rasitan itteeni ni en voi olla ajattelematta, miten piece of nakki seki homma ois ollu mulle pari vuotta sitten.

Ja nautinto! Toi sana kuulostaa niin hölmöltä ku sen kirjottaa mustalla valkosta taustaa vasten, mutta niin se vaan on: koen suurta mielihyvää ja meen ihan johonki meditaatiotilaan ku liikun. Jopa mun yliaktiiviset ajatukset helpottaa ja rentoudun henkisesti siinä missä fyysisestikin.

Karkeasti tahtosin tehä kolme jotain eri 20min treeniä/treeniosiota, joista pyrkisin tekemään ainaki yhen joka arkipäivä. Viikonloppusin ollaan melkein aina reissussa, joten viikonlopuiks en ees yritä sitoutua. Yks ois jalat ja selkälihakset, toinen ois ylävartalotreeni, jonka aattelin toteuttaa jollain kahvakuulilla ja sitte kolmas osio ois vatsat.

Vähän niinku kaikki tosibodaajat tekee kolmivaiheista saliohjelmaa ni tekisin sen pienemmässä mittakaavassa. Ja 20min on semmonen aika, että voin realistisesti kuvitella Lillin nukkuvan sen aikaa. Myöhemmin varmaan hommataan sille sitteri, jossa se voi vaikka naureskella mulle ku huhkin.

Sen verran oon kehoani valmistellu, että oon melko tunnollisesti harjottanu lantionpohjalihaksia, koska lääkäri konsultoi ja vannotti mua siitä, että vaikkei siltä tuntuskaan ni synnytyksen jälkeen pitäs ainaki pari kuukautta "kuntouttaa" niitä tukemaan sitä harjottelua. Esimerkiks vatsalihastreeni ja juokseminen + painojen nostelu voi olla vahingollista, jos ei muista ensin laittaa lantionpohjalihaksia kuntoon.

Lykkään tätä prokkista kuitenki sen verran, että saan nää kouluhommat päätökseen. Oon niin väsyny ku kaiket yöt teen kouluhommia ja päivät leikin Lillin kanssa, mutta eihän tätä hulluutta onneks enää montaa viikkoa kestä. Paitsi, että oon nyt heräilly semmoseen ajatukseen, että jatkasin jo syksyllä mun tutkintoa ja kirjottasin sittekki sen matikan. Nyt ku oon lukenu yhteen matikan tenttiin ni oon hoksannu, että sepä onki yhtäkkiä yllättävän mielekästä.

Mutta päivittelempä tästä sitte myöhemmin jahka saan homman käyntiin. :)

Kiitospäivä

Välillä on näitä päiviä, kun oon ihan jossain euforisessa tilassa. Tunnen itseni niin onnekkaaksi, rakastuneeksi ja rakastetuksi, että saattaa herkkiksellä kyynel vierähtää ku Lilliä jututtaa.

Lilian nukku tänään pari tuntia vielä senki jälkeen ku päästiin kotiin (Kemin mummolasta) ja saatiin Keijon kanssa ihan omaa aikaa. Olihan sitä kyllä viikonloppunaki ku käytiin pilkillä ja Keijon äiti vahti Lilliä, vaikka ei se ollu yhtään sama juttu. Mulla oli niin paska fiilis jättää lapsi TAAS mummon hoteisiin, vaikkakin vaan reiluksi tunniksi. Sen enempää ei kehattu pilkkiä upean kevätauringonkaan alla, ku mielessä pyöri se, kuinka taas vaivaan mummoihmistä..

Tänä iltana tuntu niinku oltais saatu iloita toisistamme parin viikon eestä. Ei sillä, että meillä mitenkään ankeeta ois muutenkaan ollu, mutta nyt ei pyöriny mielessä kummallakaan työt, opiskelut , väsymys, kiire salille tai muukaan. Kotirentoilua, pientä siivoilua, elokuva. Näistä oli meiän koti-ilta tehty tällä kertaa.

Mut vaan valtas semmonen jännä onni kaikesta siitä aineettomasta ja aineellisesta, mitä mulla - meillä on. Kaunis koti, ihana lapsi, hyvä terveys, toisemme ja parisuhde, jossa arki menee hujauksessa kuhan muistaa hassutella. :D

Olo on virkeä ja inspiroitunu ja nyt aion latistaa sen tarttumalla historian kirjaan. Teen niin pitkälle ku ajatus kulkee ja kynä pysyy kädessä. Öitä. :)

Allnighter

Pitkän illan jälkeen näyttää siltä, että tästä yöstä on tulossa pitkä, vaikka sitähän se onkin jo. Rokotusten jälkeen Liliania on ollut hankala saada nukkumaan ja tämä ilta oli toistaiseksi illoista vaikein. Käytiin ajelemassa autolla, kannettiin ja hyssyteltiin sylissä, leikitettiin enemmän väsyksiin matolla ja seurusteltiin, imetin ja sitten tuli röyhtäytyshommat, puettiin haalareihin ja laitettiin turvakaukaloon, jossa keinuteltiin.. Tätä toistu jokunen tunti ja Lilli oli ihan aldeles död väsyny. Saunoakin yritettiin ja imetin välissä.. Ollaan siis Keijon porukoitten luona niin Keijon äitistä oli onneks apua tässä. Yritys tuotti tulosta joskus muistaakseni puoli kahentoista maissa. Lillille normaali yöunille meno -aika, mutta onhan se ihan eri asia jos toinen ois ollu valmista kauraa jo kaheksaltaki.. Vaikka mitä minäki näistä oikeesti valitan, ku toisilla on oikeesti hankalampaa. Viime yönäki Lilli nukku kaheksan tuntia putkeen. Eka kertaa kävi niin, että herättiin yöunilta ennen tyttöä ja ihan mietittiin, että pistäskö se jo herättää...

Sen jälkeen oonki istunu kiltisti keittiön pöyän ääressä tekemässä historian itsenäisen kurssin tehtäviä, joista osan lupasin palauttaa maanantaina, että saan tään homman etenemään maaliin asti.. Muut nukkuu ja meikä pakertaa, mutta pakkohan ne paperit on ulos saaha. Kohta varmaan pakko painua pehkuihin, että musta on taas huomennaki äidiksi. Tuntuu, että tämä opiskelijan ja äidin roolin yhdistäminen ei oo ihan simppeliä.

Matikan tenttiin oon kans lukenu. Koko kirjan jo melkein. Siitä en oo niinkään huolissaan. Uskon, että siitä tulee täydet pisteet, ellei tuu sitte jotain huolimattomuusvirheitä. Huolimattomuusvirheitä. Ompa hölmö sana. Eikö tämä elämä oo niitä väärällään ihan muutenki. Eri asia joo, ehkä meen oikeesti nukkumaan.. :D

Study hard - tästä tulee niin IB mieleen, että voi hyvää päivää. IB-lukio siis, jossa opiskelin peruskoulun jälkeen melkein kaks lukukautta ennenku totesin, ettei mun päätä oo tehty sitä varten. En oo ehkä ihan viisas, jos sellasten asioitten tajuaminen voi viedä niinki kauan. Mulle se kaksikielisyystodistus kiilsi silmissä niin lujasti, etten kehannu ittellenikäään myöntää, etten jaksa sitä kaikkea muuta.

3kk-neuvola ja siitä seurannut kuume

Eilen oli sitten kolmen kuukauden neuvola-aika ja tyttö sai taas rokotteita. Rotarokotuksen toisesta annoksesta ei oo ainakaan vielä seurannu mitään ikävää niinku viimeks, mutta ne piikillä annetut (pneumokokki, kurkkumätä, jäykkäkouristus..) nosti illalla kuumeen.

Keijo oli terävänä ja hoksas, että Lilli käyttäyty oudosti ku se viihty vähän liianki hyvin omalla leikkimatollaan ja vaan tuijotteli siitä kaaresta riippuvia lintuja ja imi ihan simona peukkua, muttei pyytäny tissiä eikä mitään muutakaan.

Ei muutaku mittari ja suppo tanaan ja kuumehan se siellä. 38 astetta. Yö meni onneks hyvin ja alko laskea, yöllä ja puolilta päivin tyttö sai uudet supot. Eiköhän tällä ja isolla annoksella rakkautta lähe.

Edit  Unohtu strategiset mitat. Eli nyt painoa oli jo 5710g ja pituutta 61,2cm. Eli paino oli lisiny taas reilun kilon. Se täti meinas, ettei tarvi soseita tai muuta lisäravintoa miettiä kerta Lilli kasvaa niin hyvin ja nukkuu yöt hyvin.

Tänään käytiin kans kattelemassa ulkokalusteita ja ruokailuryhmiä. Saapas nähä mihin päädytään. Kiirehdittiin vähän asioitten edelle ku ei älytty ottaa mittoja ensin tästä olohuone/ruokahuoneesta. Vaikka ei me kyllä alunperin aateltukaan kattoa mitään ruokapöytähommia.

Meikä kätevänä emäntänä pyöräytti vielä siskonmakkarasopan ja pullataikinanki. Pitäs vielä kohta saaha pyöriteltyä ne pullatki, kattoa koska pian tuo lapsikulta herää..

Talviloma

Keijolla, ei mulla. Varsinaisesti ainakaan. Siks musta ei oo kuulunukaan ku koko viime viikko ollaan oltu ensin Keijon porukoitten luona ja sitte mun porukoitten luona. Vasta eilen tultiin kotiin.

Kemissä katsastettiin Keijon äitin auto ja käytiin "koeajamassa" yhtä tilavampaa Volvoa. Ollaan tässä koitettu vaihtaa autoa. Ristiäisviikonloppuna Keijo ja mun iskä ajo Lempäälään asti ostamaan yhtä ML mersua, joka ei sitte ollukkaan kunnossa, joten se sai jäädä sinne. Nyt tää Volvo, jota lähettiin koeajamaan ei ollu sitte myöskään kunnossa, joten ei lähdetty ees koeajolle. Todettiin vaan, että ulkosin puolin fiksu auto. Saa nähä minkälainen riesa meille sitte lopulta tulee, ku ei olla päästy vielä ees kattomaan yhtään toimivaa autoa. :D

Ivalossa tehtiin kaikkea semmosta, mitä ei yleensä päästä tekemään. Kävin Heidin kanssa kattomassa Jukka Poikaa tunturissa. Olihan se taitava niinku oli se Sound Explosion Bandki, ei ollu mitään pelkkiä taustanauhoja. Tuntu vaan, että olin ihan vierailla vesillä. Ei ollu mun juttu, ainakaan vielä. Ehkä alkoholi ois auttanu asiaa, mutta en tietenkään juo. Onpas naiivia ees ajatella, että joku juopottelu auttas johonki. Neki reissut tulee sitte aikanaan, eikä mulla ainakaan vielä sitä jalkaa vipata.

Lisäks käytiin kelkkailemassa, Keijon päästin pidemmällekki reissulle. Yhessä käytiin vaan ihan hassu pikku makustelulenkki, että mäki sain vähän kokeilla. Huh, ennen tuli pörrättyä pitkin poikin viikottain.

Mutta mulle isoin ja paras juttu oli kylästely. Täällä Rovaniemellä kun ei voia Lilianin kans kylästellä päivisin kaksistaan ni nyt olin melkein joka päivä kummityttöä kattomassa. Voi että mulla onki ollu ikävä sitä, että vaan Heidin kanssa köllitään, puhutaan kaikkea epävakavaa ja lapset touhuaa siinä vieressä.

Vikana iltana mun äiskä sitte vahti Lilliä sen aikaa, että käytiin Keijon kans treffeillä, ihan oikeilla sellasilla. Ajettiin tunturiin illalliselle. Mä otin valkosipuli-sinihomejuustoetanoita ja ihan perus pihvin. Keijo tilas vihersalaatin grillatun chevrén kanssa ja saman pihvin ku mäki. Todettiin, että kyllä Teerenpesän alkupalat vei, pääruoka ei ollu ollenkaan paha, mutta siis se oli sitä samaa ku missä tahansa muuallaki.

Vahtimiset oli menny hyvin, mutta tyttöriepulainen ei kuulemma suostu pullolle enää juuri millään tai sit se puklaa heti kaikki ulos.. :S Huono juttu mun kannalta, jos joskus aion jotaki tehä ilman vauvaa ni se on ihan ahistuksissaan. Se tieto ei ainakaan helpota lähtemistä. No, eiköhän me sitte myöhemmin siirrytä soseisiin ni jos se homma siitä helpottus.

Lilian on muutenki nukkunu nyt viikon ajan jo 5-7:n tunnin yöunia JOKA YÖ. Site se herää vaan syömään ja vaipanvaihtoon ja laittaa takas nukkumaan. Omaan sänkyyn. Se on kyllä semmonen taivaan lahja. :)

Nyt on niin levänny olo ja takki täynnä Keijon töihinpaluuta ajatellen. Mutta onneks saadaan kikkailla vielä huominen rauhassa, sillä se päivä tulee vasta torstaina.

Lilian 3kk + vuosipäivä

Tää päivä alko ihan mielettömän hienosti! Lilian nukahti illalla kymmeneltä ja siirsin sen välillä omaan sänkyyn ja luulin, että tyttö ois heränny vaan ei! Katoin kelloa aamulla seuraavan kerran viideltä: pikkutytön uus ennätys, 7tunnin yöunet.

Keijo heräs siinä soppelisti töihinlähtöä tekemään ku saatiin syötyä ja röyhtäiltyä ja nousin kahvinkeittoon, tyttö jäi meiän sänkyyn parin lelun kanssa. Toinen niistä on semmonen soiva sudenkorento, joka oli ennen pelottava, mutta nyt tänä aamuna sängystä alko kuulua sen laulua. Lilli paineli sen rinnassa olevaa nappia ja tarttu siitä kiinni! Siis mitä!? Mun pikkutyttö on kohta niin iso, ettei se tarvi mua enää. En tiiä oliko vahinko, mutta Lilli tosiaan tarras koko kädellä kiinni siitä.

Ittekseen leikkimistä kesti puoli tuntia ja mä vaan ihailin sitä salaa oven raosta, en uskaltanu mennä häiriköimään. Sitte Lilli nukahti puoleksi tunnikis ja äippä sai juoda kahvinsa rauhassa, luksusta.

Päivä meni mukavasti touhuillen. Käytiin sittarissa ostamassa vuosipäivää ilahduttamaan vaaleanpunasia tulppaaneja, leivontatarpeita ja askartelujuttuja. Ostin Keijolle valmiskortin, johon väsäsin pienen runon. Se on sen verta henkilökohtanen, etten jaa sitä tänne, mutta sanompa vaan, että meinas Keijolla tirahtaa kyynel. :)

Varustettiin kortti vielä tervehdyksin: "Hyvää 2-vuotispäivää rakkaalle miehelle, ja sitäkin rakkaammalle isälle. Terv. allekirjoittaneet." Perään liitin mun nimmarin ja vesiväreillä läntättiin Lillin jalankuva siihen. :)

Lisäksi levoin vanilja"rähmäpullaa", koska Keijo tykkää mun leipomista pullista. Illallisruoaksi tein Jennyn kylmäsavulohipastaa. Kelpas. :)

Keijo yllätti kans. Viime vuonna sain puun, pullo-Jukan. :,) Nyt Keijo tuli vielä isomman puskan kanssa: kaks valkosta liljanoksaa, yksi kumpaakin seukkailuvuotta kohden. Ei olla tavallisesti näin lällyjä eikä tehty sitte mitään erityistä, mutta kyllähän tämmönen ilahduttaa itse kutakin. Keijon reaktio sen lukiessa sitä korttia oli parasta koko kuussa - tai ehkä Lillin hassuttelut menee senkin edelle.

Paras päivä siis. Hassua, miten paljon kahteen vuoteen on mahtunu. Ollaan oikeestaan asuttu yhessä hitusen verran kauemmin, ei kiirehditty sillon minkään virallisten termien kanssa. Semmonen ei oo oikein meidän tapasta. Vajaan kuukauden päästä tulee vuosi kihlauksesta, sillon en kyllä oottele mitään kukkapuskia tai muutakaan. Nää sattuu näin lähekkäin ja meistä tuntu rehellisemmältä juhlia tätä seurustelua.

Joku varmaan järkyttyis tätä meidän tahtia. Niin ehkä mäkin. Aiemmin olin varma, että en hanki lapsia ennenku sitte joskus vanhana ku oon saavuttanu ensin "kaiken muun". Keijo muutti kaiken. Aika pian tuli semmonen olo, että tuon miehen kanssa haluan perheen ja kaiken muunki.

Nyt kahdessa vuodessa ollaan muutettu kaks kertaa, vaihdettu auto pariin otteeseen ja nyt pitäis taas, menty kihloihin ja saatu upea pieni tyttö. En voi korostaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaaksi itteni koen.

Tänään ne tuli!

Ovelta kuului napakkaa koputusta. Mietin, että kuka tähän aikaan on meille tulossa ilmottelematta ku eihän Keijokaan oo kotona. Tietenki olin sängyn pohjalla imetyshommissa. Ei auttanu ku tukka pystyssä kömpiä ovelle, onneks kerranki olin täysissä pukeissa..

Siellä oli postin lähetti! Olin ihan ymmällään ennenku tajusin, että ne kengäthän sillä on kainalossa mulle tuotavana. :D Tälle päivälle niitä oottelinki, mutta luulin, että oisin joutunu lähipostista ne noutamaan. Boohoo:lle pisteet tästä.

Tilasin Boohoo.comista kyseiset kengät noin puoltoista viikkoa sitte. Keksin koko nettikaupan siitä tv-mainoksesta. Siellä on valtavasti edullisia kenkiä ja vaatteita ja noh.. kaikkea kivaa. :D Ilmaset toimitukset Eurooppaan kaikista euroin maksettavista tilauksista ja Verified by Visa. Mun heikkous. :D Palauttaminen on ihan omakustanteista ja siks jännitti, että miten niitten mitotus vastaa mun käsityksiä.

Tilasin kengät koossa 41/8 ja sain ilahtua! Istuu aivan loistavasti! Mittasin koron omakätisesti, koska sitä ei ollu ilmotettu siellä sivuilla niinku niitten kengissä ei muutenkaan: 9 senttiä, mutta siitä huolimatta tuntuu jalassa siltä, että näillä jaksais kävellä koko päivän. Oon tosi hyvilläni koko hommasta.

 

Alun perin hintaa oli 45e, nyt alennuksessa 15e. Ennen olin semmonen nirsoilija, että ku näin kaupassa silmää miellyttävät kengät niin hinta oli lähes poikkeuksetta sadan ja kahensadan euron välistä tai sitten just mun koko puuttu tai oli loppunu. Jos kävelisin kenkäkauppaan tänä päivänä niin tilanne ois ihan sama edelleen. Sehän nettikaupoissa onki hienoa, että pystyy silmäilemään koko valikoimaa yhellä kertaa ja kokojen saatavuuden tietää heti. Ei tarvi tämmösen bigfootinkaan tuskastua. ;)

 

Aivan varmasti tuun tilaamaan boohoo:sta kenkiä jatkossaki, jos se on kerta näin näppärää, varsinki nyt ku ei tarvi arpoa sen koon kanssa.

 

Oottelen Keijoa salilta ja tän illan huipennus mahtaa seurata Keijoa: päätettiin, että tänään on pandapäivä eli haetaan kiinalaista mr Pandasta. Mun mielestä niitten kiinalainen on paljon autenttisempaa ku Rovaniemen muissa kiinalaisissa tai oikeestaan en oo käyny muutaku siinä Valtakadun paikassa tän lisäksi. Ja mun "ex-anoppi" on kiinalainen, Kiinassa melkein ikänsä asunu naikkonen, jonka pöperöitä söin sillon joskus enemmänki. Mun käsitys autenttisesta kiinalaisesta perustuu sen kokkailuihin.

 

 

Tässä viellä mamman unipupu <3 (Sattumalta tossa bodyssa on pandan pää, mutta Lily on sensuroinu sen kätösillään)