Äitienpäivä

Äitienpäivästä en oo tarkotuksella puhunu mitään ennenku olin varma, että äiskä on vastaanottanu lahjan ja kortin. Ja sen jälkeen tää vähän veny muutenki..

Mun äitienpäivä ei alkanu ollenkaan odotetusti. Lillillä nous kuume perjantaina ja lauantaina se oli jo laskenu, joten käytiin nopea reissu Keijon porukoitten ja isovanhempien luona. Keijon äiti sai kortin ja mummo kukan. Keijon äiti P harmistu ihan hirveesti ku ei jääty yöksi. En vaan halunnu viettää omaa ekaa äitienpäivääni siellä. Mieluiten olisin ollu oman äitini kanssa, mutta koska se ei ollu mahollista niin halusin olla oman perheen kesken. Viime vuonnaki oltiin äp:nä Kemissä, joten P sai vaan luvan ymmärtää.

Sunnuntaina heräsin sitte ekana ja kahvi oli loppu, joten ajoin lähimmälle huoltoasemalle kahvinhakuun, koska kaupat oli kiinni. Peruspresidentistä sai pulittaa 9e ja kaiken huipuksi kotona huomasin, että se oli pannukahvia. No onneks sitä voi keittää ihan siinä missä suodatinkahviaki.

Lili oli edelleen ihan räkänen, vaikka kuumetta ei ollu. Käytiin kattomassa näyttely metsien kestävästä käytöstä Pilkkeessä. Se oli aivan upea. Siellä oli paljon tekemistä ja kaikkeen sai koskea. Jo se paikka itessään oli upea.

Siitä jatkettiin uuteen intialais-kreikkalaiseen New Bombayhin. Se sama rafla löytyy myös Oulusta ja Kemistä ja siinä Kemin paikassa ollaan käytykin. Rovaniemeltä sai kyllä parempaa ruokaa, mutta jouduttiin oottamaan 50(!)min, että saatiin ruoat, vaikka otettiin ne vaan mukaan. Ne puhu puolesta tunnista, joka seki tuntu pitkältä ajalta pienen nälkäsen vauvan kanssa, joten käytiin ajelullaki välissä. Se paikka oli ihan tukossa, mutta hyvä niin, koska Lilian viihtyki yllättävän hyvin katsellen ihmisiä ja hälinää.

Parasta äitienpäivässä oli kuitenki oman äipän hemmottelu. Tilasin sille Feelunique.com:sta Korresin Basil Lemon suihkugeelin ja vartalomaidon lahjapaketoituna pienin terveisin suoraan kotiin. Päädyin Korresiin, koska se on huippuihanaa, mutta todellinen vaikutin oli se, että äiskä on lähössä Korresin juurille Kreikkaan reissuun siskojensa kanssa muutaman viikon päästä.

Pienen lahjan lisäksi lähetin muumimamma-kortin, johon liitin kotikutosen runon, jonka laadin:

Tehden naiseudessaan kompromissin,
vaihtaa hän korkokengät puheisiin kakasta ja vastuusta,
samalla juuri sen naiseuden syvintä tarkoitusta etsien,
täyttäen.
Itsekkäitä ihmisiä maailma täysi,
hän kai siitä junasta jo jäi.
Ajasta on tullut yhtäkkiä kaupankäynnin väline,
huolettomuudesta hyve.
Monien tarkkailevien silmien alla hän tekee hän valintojaan ja rakastaa,
pientä otsaa suukottaa.
Vaan pian käy pieni otsa isommaksi ja alkaa nolottaa,
pojissa on pöpöjä.
Hän kuuntelee,
peittelee,
usein vailla vastakaikua.
Nenännyrpistys ja harva kiitos,
se riittänee,
sillä mikään koettu ei ollut turhaa.
Huoli ja hymy vetää naamaa rypylle,
vaan ei hän niitä poiskaan vaihtaisi.
Taas pian tömistelevät lattiaa uudet vahvat jalat,
eivät aivan omat,
mutta sitäkin rakkaammat.