Perjantaina matkalla Ouluun Keijo sano käyvänsä välillä koeajamassa auton ja lauantaina ku se päättiki tulla jo kotiin niin se sano käyvänsä tekemässä kaupat ko. vempeleestä. Illalla sitte käytiin se hakemassa ja voi hyvää päivää! Tiesin jo lähtötietojen perusteella, ettei tätä hommaa tarvi alkaa katumaan, mutta kyllähän meikän kestohymy ei oo vieläkään laantunu.
Kyseessä vm.-94 850 Volvo. Alunperinki se on ollu jo T5:lla eli 2.5litran bensaturbolla, mutta sitä on piristetty vähän mm. tujummalla turbolla, lastulla, uusilla suuttimilla ja turbon pakoputki on vaihdettu nelimilliseen. Ja olikohan vielä jotain muuta.
Se kiihtyvyys on ihan mieletöntä. Valehtelematta sillä ei voi kiihdyttää Lilli kyydissä täysillä, koska se repasee niin rumasti muuten, että Lillin pää lähtis matkaan.. Se pikkuviritys on toteutettu niin hyvin, että sillä voi kuitenki ajaa myös normaalisti ja rauhallisesti, eikä kytkinkään oo jäykkä niinku monesti tommosissa on, ja vaihdelaatikko pelaa tosi nätisti. Sille ei tosin mitään oo tehtykään.
Maalipinta on täysin virheetön - jopa paremmassa kunnossa ku S60:ssä. Muuten se on ihan viattoman näkönen, paitsi takaikkunat on tummenettu (siihen autoon se tosin sopii ja Lillinki takia ihan hyvä juttu) ja siinä on jotku tosi huonot "kebabtuninkivalot". Ne valot vaihetaan vakioihin ja releytetään ni alkaa nähä eikä näytä niin hölmöltä.
Me ei kumpikaan juuri arvosteta semmosta näköistuuninkia eli että auton ulkonäköön puututaan, mutta hyvin toteutettuna tommonen tekniikan parantaminen ("enhancing" -sana tulee itelle ekana mieleen) on meiän mieleen.
Mutta Keijohan lupaski, ettei mammalla enää jatkossa maiot happane kauppareissulla. Saapas vaan nähä malttaako se enää ite olla ajamatta sillä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti