Lyhyesti: Lillillä on ollut tänään kuumetta ja se pupulainen on jopa vähän naurahellu ku oon hiuksillani kutitellu sen naamaa. (Oon aktiivisesti koittanu naurattaa sitä sen jälkeen ku se viime sunnuntaina nauro imurille Keijon imutellessa sillä putkella Lillan varpaita ja masua. Luultavasti se oli enemmän pelkoa ku riemua se nauru sillon)
Etsin töitä taas ja ajattelin piiiitkän tauon jälkeen alkaa taas kirjottaa Almalle kolumneja, jos ne vielä huolii mun juttuja.
Sain tänään opinto-ohjaajalta aivan loistavan tekstiviestin, nimittäin se oli tarkistanu mun suoritukset ja lukion päästötodistus mulla on nyt todellaki valmis! Kaikki suoritukset kunnossa. En tiiä vielä terveystiedon tai historian numeroita - ne aattelin kysyä tarkemmin heti huomenna. Äikästä tuli kasi, johon oon tyytyväinen, koska harpoin Suomen kirjallisuushistorian läpi päivässä. Ehkä ois kannattanu lukea enemmän, jos oisin vielä jostain löytäny lisää aikaa, mutta eipä mun keskiarvo siitä merkittävästi laskenu. Matikasta sain vaan seiskan, mutta olosuhteiden takia siihen on tyydyttävä. Ehdin kuitenki lukea juuri ja juuri vaan puol kirjaa.. Silti on nyt semmonen innostus, että jatkan mun tutkintoa syksyllä ja kirjotan sittenki lyhyen matikan, vaikka oonki lukenu varsinaisesti pitkää matikkaa. Nyt sitte jännitetään pari viikkoa vielä kirjotusten tuloksia ja pidetään kaikki ruumiin ulokkeet ristissä. ;--)
Että semmosta tällä kertaa. Vappu oli muuten kummallinen. Mentiin ihan extempore Kemiin ja sain nukkua pitkään ku Keijo hoiti Lilliä. Oli tarkotus mennä kattomaan vappukulkuetta ja heräsin vasta puol tuntia ennen sen alkua. Noh - meikit nassuun ja ruisleivät autossa.
Kulkue (moottoripyöriä ja autoja, ei siis se työväen kulkue) alkoki puol tuntia myöhässä ja nähtiinki se kokonaan myöhästymisestä huolimatta ja käytiin vielä kaupungintalon katolla. Käveltiin kaikki kakstoista kerrosta ylös, koska Keijo ei oikein tykkää hisseistä ja koska siellä oli niin paljon väkeä, että ois pitäny oottaa ainaki kolme hissillistä vuoroaan. Ja kannatti! Sieltä näki ihan koko kaupungin. Meillä on ollu suunnitelmissa käydä siellä jo vaikka kuinka pitkään, mutta se on aina tyssänny siihen, että se on auki ainoastaann arkena. Kesällä kyllä juuaan siellä kahvitki. Nyt ei viittitty ku se paikka oli niin tukossa, että ois saanu jonottaa ties kuinka kauan ja sittekään ei ois päässy istumaan.
Ja kannatti muutenki käyä Kemissä, koska nähtiin Keijon siskoa ja sen perhettä. Niitten poika on Lilliä 2½kuukautta vanhempi. Melkein tuli tippa linssiin ku se jo istu, nauro, konttas menemään ja oli muutenki niin näppärä. Se jopa seisoo jo tukea vasten. Ja pikkumieshän on vasta vähän rapiat puolvuotias. Tuli ihan tippa linssiin, niinku aina ku niitä nään. On käsittämätöntä, miten kaks niin pienellä ikäerolla olevaa lasta voi olla niin erilaisia. Ja niitten touhuiluista tajuaa, miten lyhyessä ajassa kaikki tuommonen kehitys tapahtuu. Kohta Lilliki konttaa jo!
Sitte se ei enää tarvi apurattaita tai mua tai muutakaan ja muuttaa maailmalle ja mä oon vanha.. Tai todennäkösesti kuitenki alle nelikymppinen. :D Oon vaan taas niin dramaattinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti