Perjantain piristykseksi sain sitte kuulla, että saan tosiaankin sen valkolakin. Historia meni heikosti niinku arvelinki ja äikän pisteraja nous hirveesti, mutta ompahan paperit. Ja syksyllä aion parannella sitä historian arvosanaa ja jatkaa tutkintoa matikalla.
Alunperin en ollu pitämässä juhlia, mutta jouduin myöntymään siinä ja monessa muussakin asiassa. Mun pikkusisko ei valmistukaan, joten pitihän mun antaa porukoitten saada juhlansa. Keijon äiti kans vihjaili, että se ja Keijo suunnittelee erikseen jotain, josta mulla tuli paha mieli. Siis koska nekään ei aio ilmeisesti kunnioittaa mun alkuperäistä haavetta olla nostamatta haloa koko naurettavuudesta, vaikka annoin jo urheasti periksi omille porukoille. On ne sen verta paljon kuitenki mua näitten vuosien aikana tukenu niin monella tapaa, ettei moni ihminen osais arvatakaan.
Joudun myöntymään myös siinä, että pidän sitä valkolakkia yhden kuvan verran päässä. Tämä oli äidinisän pyyntö, koska tulee tasan 50vuotta siitä, kun se valmistu ylioppilaaksi ja se haluaa musta kuvan sen vanha (yllättäen ei kuulemma kellastunut) lakki päässä, ja aikoo kuulemma laittaa sen postitse tulemaan.
Eli tämmöstä härkästä tästä nyt väännetään. Mulle tää ei merkitse muuta kuin tuskasen elämänvaiheen päättymistä ja korkeakoulukelposuutta ja sitä kautta mahdollisuutta elättää mun perhe. Mutta en nää siinä mitään juhlallista tai "saavutusta", pelkästään alisuorituksen.
Juhlat on mun porukoitten luona 1.päivä ja toivon vaan, että ihmiset ei ottais kuvia, ja että kaikilla ois hauskaa. Ja että Lilli ei ois ihan hankalana niinku omissa ristiäisissään, jolloin siis imetin sitä koko ajan paitsi sillon sen varsinaisen toimituksen aikana, jolloin se huus mun sylissä koko ajan.
En pääse juhlimaan enkä mitään muutakaan kaveriporukalla. Mun ulkomuoto ja elämä ei kuitenkaan ole sillä mallilla, että semmonen olis mahdollista. Vasta viikonloppuna puhuttiin Keijon kanssa "omasta ajasta" ihan yleisellä tasolla. Loppuyhteenvetona Keijo ilmotti, että ennenku menee kokonainen päivä muuten ilman tissiä ni mulla ei oo ees päivän tai yönmittasta reissua, vaikka Lili on huomenna 5kk ja oon vaan kerran ollu pidemmästi omilla teilläni (n.6h). Keijollahan seuraavat kolme viikonloppua on lapsivapaita eli ei siis tule mun valmistujaisiin. Ei meillä mitään kriisiä ole, siinä ei vaan olis mitään järkeä, että ajettais kahella autolla moneen kertaan suuntaansa 300km:n mittanen matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti