Porukat lähti sitte Turkkiin viikoksi ja meiän koiraluku kasvo yhellä. Niillä on oikeesti kolme koiraa, mutta ei oltas millään pystytty ottamaan useampaa meille hoivaan. Jännittää ihan hulluna ens viikko, koska se on tän kuun vika kokonainen viikko ja vaan korostaa tätä mun valmistumisrumbaa ja lisää stressiä.
Sen lisäks, että on hulluna kokeita ja kouluhommia ens viikollaki ni Keijolla on luvassa joku hirveen vaativa työkeikka, jossa saattaa mennä jopa kaks päivää! Olisin sitte yksin vauvan ja kahen koiran kanssa, jotka täytyy kuitenki lenkittää vähintään kolmesti päivässä. Noh, sentään varottivat etukäteen. Keijon töissähän on siis semmonen systeemi, että jos ulkopaikkakunnalla oleva keikka venyy toiseen päivään niin asiakas maksaa majotukset, koska siinä vaiheessa se on kannattavampaa ku kalliin miehen ajan tuhlaaminen ajattamalla sitä ees taas. ;) Onneks Keijolle lähtee työkaveri mukaan vähän jakamaan taakkaa ja mahdollisesti nopeuttamaan sitä hommaa.
Oon ihan sydän sykkyrällä ku ajattelenki koko asiaa. Lillin kummisetä on meillä kylässä eli Keijon veli. Jotain laittoa sen autoon niin se on meiän ilona koko viikonlopun.
JA... Lilli nauro! Ekan kerran. Se oli upeinta ikinä, kaunein nauru mitä oon kuullu. Sillä oli torstai-iltana taas hankalaa nukahtaa, mutta se sitte nukahti tissille ja oottelin, että se "veltostus" kunnolla, että tiiän, että se on vähän syvemmässä unessa ennenku siirrän sen omaan sänkyyn. Se unissaan ajoittain hymyili ja varottamatta tuli nauru. Tämä herkkismammahan meni ihan pähkinöiksi ja silmänurkkaki kostu siitä ilosta ja yllätyksestä.
Sen koommin ei oo Lilli nauranu, mutta eiköhän se sieltä ala enemmänki nauramaan ihan näinä päivinä, kenties jo huomenna. Muuten sillä ainaki on paljon asiaa ja koko ajan ku sitä vaan viittii jututtaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti