Synnytysasiaa

Täytyy jakaa tällainen pikkujuttu täällä blogimaailmassakin. Kävi nimittäin semmonen juttu, että perjantaina kirjottelin tänne viimeks materiaalia (jonka vasta nyt huomasin jääneen pelkäksi luonnokseksi) siitä, miten oltiin lähössä kaupungille ostamaan vielä viime hetken lahjoja ja vauvan vikoja tärkeimpiä tavaroita. Empä ehtiny hirveen pitkälle: nousin sohvalta aikeissa hommautua Keijon kanssa keskustaan ja mulla valahti lapsivedet. Tuolloin kello oli neljä iltapäivällä.

Tiesin kyllä heti, mistä oli kysymys ja olin vähän aikaa ihan hirveässä stressissä ja kauhistunu siitä, että se ei sopinu mun sen illan suunnitelmiin ollenkaan. :D Keijo lähti sitte heti viemään koiran hoitoon kasvattajalle ja käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Soitin synnärille ja ne neuvo tulla viimeistään iltayheksältä, vaikkei vielä siihen mennessä supisteliskaan kunnolla.

Kello oli kahdeksan illalla, kun meidät vietiin synnytyssaliin ja siinä vaiheessa mun supistukset alko olla jo aika kipeitä. Lääkäri totes mun olevan kahdelle sormelle auki. En tienny vielä, minkälaista kivunlievitystä ottaisin, joten menin suihkuun noin puoleksi tunniksi. Mulle siitä oli jonkun verran apua siinä vaiheessa, kun mulla ne poltot tuntu sekä selässä että mahassa - mahapuolella pahempina tosin.

21.15 lääkäri tuli ja laitto mulle kohdunkaulan puudutuksen. Mulla vieläki huvittaa se, että menin ekana ottamaan puudutuksen, vaikka ajattelin tekeväni juuri toisin. Olin kokeillu ottaa yhet henkoset ilokaasua siihen mennessä ja totesin heti, että se ei oo mun juttu, mutta että tahdon silti edes jotain helpotusta. Kohdunkaulan puudutukseen päädyttiin siksi, että sen kesto on vaan noin puoltoista tuntia, se laitetaan suoraan lihakseen, vaikutus alkaa heti, mutta enimmäkseen siksi, että sitä se kätilö mulle eniten suositteli ja olin valmis mihin vaan sillä hetkellä. :D Samalla mun todettiin olevan 4-5cm auki.

Tuo puudutus oli paras päätös, jonka oisin voinu tehä itelleni. Olin sitä mieltä silloin ja oon sitä mieltä edelleen. Se nimittäin alko auttamaan saman tien. Ei se vieny kaikkia kipuja pois ja loppua kohden huomas, miten sen vaikutus alko hiipua, mutta mikä tahansa muu ois ollu mun mielestä ylimitotettua kivunlievitystä, koska en halunnu alunperinkään maata siellä tunnottomana. Ne neulat ei tuntunu yhtään, vaikka pelkäsinki siinä tilanteessa. Sitä ainetta siis pistetään kaks kertaa viis milliä yks kummallekin puolelle kohdunkaulaa.

Noh, köllin siinä pedillä sitte oikein tyytyväisenä ja puoli yhentoista maissa menin takas suihkuun, koska se tuntu houkuttelevalta ja mulla paleli. Salaa haaveilin saunastaki siinä vaiheessa. :D Suihkussa alko tulla niin voimakas tarve ponnistaa, että ihan ällistyin. Katoin sitä oloa kaksien supistusten ajan (joita tuli siinä vaiheessa 3-5 minuutin välein) ja laitoin Keijon sitte soittamaan kelloa ilmottaen, että meiän vauva taitaa ehtiä syntyä maailmanlopun päivänä. Kätilö tuli ja yllätyttiin kaikki, että olinki jo täysin auennu.

Viittä vaille ykstoista alko virallisesti ponnistusvaihe, joka kesti kolme varttia. Mun supistukset alko esiintyä harvemmin (viiden minuutin välein), joten mulle annettiin yhteensä kahteen kertaan supistuksia vahventavia auttamaan mua siinä urakassa. Osasin kyllä heti ponnistaa kuulemma oikein, mutta tiiän itekki, että olisin puskenu tuon tuhisijan paljon nopeammin ulos, mutta mulla pelotti se hetki, ku se lapsi oikeasti tulis ulos asti. Siihen mennessä se oli helppo homma ja lapsi oli jo aiemmin siirtyny hyvin tosi alas, mikä autto kans. Tietyssä määrin tahallaan en ponnistanu niin kovasti ku oisin pystyny juuriki sen takia, että jännitti, että mitäs sitten ku se lapsi onki siinä ja kaikki on ohi. Halusin fiilistellä sitä synnytystä pidempään ja mun mielestä oli epäreilua, että pääsisin niin vähällä. :D

Kello 23.37 meille syntyikin täydellisen terve tyttö. Mitoiltaan 3090g ja 50cm. Saatiin täydet Apgarpisteet. Olin aivan hämmentyny siitä, miten kaunis ja valmis lapsi sieltä tuli. Ei edes yhtään punainen tai sininen tai mitään. Aivan ihmisen näkönen ja maailman kaunein olento. Tuijoteltiin sitä siinä liikuttuneina jälkeisvaiheen mennessä ohi lähes huomaamatta. Siinä kesti 13 minuuttia ja ainoastaan istukan syntyminen tuntu mun mielestä todella pahalta.

Repesin kahdesta kohtaa ja mun kauhuksi mut oli tietenki heti ommeltava. Sain kyllä puudutuksen, mutta se ei ehtiny vaikuttaa vaan tunsin jokasen pienenki neulan liikkeen ja ompeleen vedon. En varmaan olis pystyny siihen millään, jos Keijo ja Lahja (kuten Keijon äiti vauvaa kutsuu) ei olis ollu siinä vieressä. Ei sillä ollu mitään väliä, jos se nyt vähän sattuki, mutta se haittas, että se tunto tarkotti sitä, että tunsin sen neulan lävistykset ja liikkeet.

Kaikkiaan tuntuu, että pääsin tosi vähällä. Synnytys kesti yhteensä 6h 50min eli tosi vähän ensisynnyttäjäksi. Odotinki tämmöstä helppoa ja oikeastaan rentoakin synnytystä, mutta lähinnä mut yllätti se, miten mukavaa hommaa se loppujen lopuksi olikaan. Tuo synnytyksen kesto lasketaan muuten mun kohalla kello viideltä alkaneeksi eli sillon ku ne supistukset alko (just in case joku tarkkasilmänen ihmettelee). Oon ihan tosissani sitä  mieltä, että synnyttäsin mielelläni vaikka heti uudestaan, jos se tosiaan on tommosta. En voi vieläkään uskoa, että se ei ollu ollenkaan ankeaa hommaa ja että sattu kohalle vielä niin mukava lääkäri ja kätilöki. Kirjottelen tässä vielä osastoajasta ja meiän ekoista päivistä ja ekoista kotihetkistäki jahka ehin. Nyt aion nauttia siitä, että Keijo ja Lahja nukkuu ja mulla on nenän eessä kuppi kahvia ja ulkona on ihanan hämärää.