Huh pikkasenko on epätodellinen olo! Heräsin just kahen tunnin päikkäreiltä eikä mulla oo aikoihin, edes ennen vauvaa - edes yöunien jäljiltä, ollu näin levänny ja mahtava olo. Ku heräsin niin tuli maailman syyllisin olo ku muistin, että Keijo on hallilla pesemässä autoa ja mietin, että vauvalla on varmaan joku iso hätä jossakin ja oon suunnilleen jättäny sen heitteille nukkumalla viikon. Sitte katoin kelloa ja totesin nukkuneeni kaks tuntia ja vauvaki nukkuu tyytyväisenä ja hiljaa omassa sängyssään.. Mahtoi olla meikäläisen päivän kohokohta, sen verran huonosti tulee nukuttua yöt. Ja ihan sen takia, etten oo vieläkään tajunnu, että mun pitäs nukkua syöttöjen välillä sillon ku vauvaki nukkuu.
Meiän elämänrytmi on silleen kyllä nyt aika ihanteellinen ja helppo ku lapsi nukkuu 3-5tuntia kerrallaan, syö siinä välissä aina jonku 30-60minuuttia, muttei mitään maratoni-imetyksiä kuitenkaan. Semmosten kans mulla lähtis järki. Päivä päivältä tyty on alkanu paljon seurallisemmaks ja saattaa jo pariki tuntia parhaillaan viihdyttää meitä per päivä. Tää on iso parannus niihin osastoaikoihin ja keltasuuteen, mitä oli. Kerron niistä kyllä vielä lisää. Mutta onhan tuolla pikkusella matkaa laskettuun aikaanki vielä viikko, että nuin nuoreksi oon kyllä tyytyväinen, että se on noin reipas. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti