Sitä on vaikka muille jakaa. Tätä ei nyt pidä käsittää negatiivisesti. Tän viikonlopun teema on nyt sellanen, että Keijo on Sallassa, koska niillä on työporukan pikkujoulut. Tää on niillä jo oikea traditio, että ne vuokraa mökin koko wlopuksi. Eipä siinä mitään, olen sitten ittekseni. Jääkaapistaki voi päätellä, että oon ostanu sen täyteen vaan mun ruokia, ku kerta ittekseni oon: 1kg porkkanoita, 2kg klementiinejä, 1,5kg lanttua, paketti kananmunia, maustamatonta jogurttia ja ruisleipää ja näkkäriä. :D En mä nyt todellakaan kaikkea jaksa parissa päivässä syödä, mutta tuntuu vaan fiksummalta kantaa kaupasta enemmän kerralla, ettei joka päivä tarvi käyä parin hassun hedelmän takia.
Tää iltaki jotenki hujahti, niinku koko viikko. Aika on vaan kadonnu johonki, enkä oo ollu tän bloginkaan kanssa siksi aktiivinen. Tällä viikolla alotin aikuislukiossa uuden kurssin (ihan mun olonen äikän kurssi, jossa luetaan paljon runoja), tapasin mun oman terveydenhoitajan neuvolassa (joka oli ihan tosi mukavan olonen tyyppi, kerranki näinpäin kääntyny tämä minun tuuri) ja sen semmosta. Oon pyöriny kirjastollaki ihmettelemässä uutta näyttelyä ja lainannu uuden läjän kirjoja. Nyt eilen illalla alotin semmosen näytelmän kun Anomalia (Laura Gustafssonin taiteellinen opinnäytetyö Teatterikorkeakouluun, painettu v.2012). Se on melko uus ja moderni näytelmä. Kerron siitä lisää jahka osaan siitä jotain viisasta sanoa. :D
Jos jollain on semmonen olo, että ei oo tullu luettua näytelmiä ja kenties kiinnostais sivistää itseään sillä saralla ni voisin suositella Minna Canthin Työmiehen vaimoa ja Bertolt Brechtin Setsuanian hyvää ihmistä. Molemmat edellämainituista on jo hiukan vanhempia, mutta kuitenkin moderneja teoksia ja tosi ohuita opuksia. Niiden pituuden puolesta ne sopiiki hyvin ihan normaalille työssä- tai opinnoissa käyvälle ihmiselle, ite luin molemmat yhen ja saman junamatkan aikana sillon joskus aikoinaan. Ja yks huippuhyvä, mutta paksumpi kotimainen näytelmä, joka kannattaa lukea jos vaan näytelmistä tykkää on Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset. Se on ensimmäinen osa Niskavuoren tarina -nimisestä kokoelmasta ja kertoo aika hienoja asioita meistä suomalaisista. Hyvin sivistävää kamaa siis koitan teille ihmisille tyrkyttää.. :D
Tää ilta on toistaseks menny hyvinki maallisten asioitten parissa. Imuroin ja luutusin lattioita, pyykkäsin, kävin lieden läpi jollain myrkyllä, tiskasin parin päivän kattilat ja pannut, tein lumityöt, vaihdoin meille lakanat ja järjestelin vähän. Ei täällä silleen likasta oo oikeestaan koskaan. Tulee siivottua aika tiuhaan ku on tummat kiiltävät laatat lattioissa ja ne ei anna anteeks vaan ilmiantaa jokasen "töhnän". Silleen ihan kivaki totutella siivoamaan tiuhempaan ku kohta täällä joku hassuttelija opettelee ryömimään.. Nyt keskiviikkona tuli muuten täyteen 36 raskausviikkoa! Herranen aika. Juuri muuta ei meinaa suusta päästä ku asiaa oikeesti ajattelee. Se meinaa sitä, että parin päivän päästä tää raskaus on täysaikanen ja vauveli saattaa syntyä jo pianki, ihan millon vaan oikeestaan. Tuntuu tosi absurdilta, koska ei tunnu yhtään niin "kypsältä". :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti