Perjantai-iltaa

Ekaksi asuntokuvapostausten tilanne: edellisestä asunnosta sellaista ei tulekaan. Olisin sen muuten toteuttanut, mutta en ehtinyt kuvata asuntoa ennenku tajusin, että se kämppä oli täynnä muuttolaatikoita ja ne muuttolaatikot ois kertonu liikaa meiän henkilöllisyyksistä, joten siksi nou. Ja en halunnu kuvata tyhjääkään asuntoa, se olis ollu ankeaa. Tää uus asunto on vielä täynnä purettavaa ja nyt viikonloppuna koitetaan saada asiat sille mallille, että jo kenties tän wlopun aikana voisin jakaa teillekki asti kuvia. Niin kivaa täällä mun mielestä on. :)

Mutta en kyllä vieläkään käsitä, että tänään on perjantai! Viikko on hujahtanu liian nopeesti. Kävin luovuttamassa vuokraemännälle sen asunnon avaimetkin. Se tuntuu kyllä niin hyvältä, nyt on yks asia vähemmän murehdittavaa. Siivoukset ja reissut siihen suuntaan on alta pois ja nyt vaan ootellaan vuokratakuita takasin.

Tänään mulla alko myös virallisesti mammaloma. Ei kyllä tunnu yhtään siltä. Tai ehkä hitusen. Kävin tänään koululla ja tuntu jotenki juhlalliselta ku opinto-ohjaajan kanssa tarkistettiin mun kurssikertymä ja ilmotettiin mut kevään yo-kirjotuksiin. Jäljellä olis vielä historia ja äidinkieli. Matikan aion kirjottaa ylimääräsenä ens syksynä, mutta sen kertailua en kyllä aio alkaa murehtia nyt yhtä aikaa historian kanssa.

Koululta pyrähdin kirjastolle. Mä oon aina viihtyny pääkirjastolla. Siellä tulee vaan aina joku outo mukava fiilis. Kolme romaania tarttu mukaan, ehkä ehdin niitä lukea tai sitten en. :D Saatan mainita niistä täällä ja antaa suosituksia, jos tuntuu, että siihen on aihetta. Oon aina ollu hirvee lukutoukka, mutta viime aikoina ei oo kyllä tullu avattua ensimmäistäkään kirjaa (viimeks oon lukenu Rosa Liksomin Finlandia-voittajan ja  Marguerite Yourcenarin Tulet joskus ööö puol vuotta sitten? En laske tähän Kauko Röyhkän kirjoja tai Vareksia.. Ne on semmosta hömppää, jota joskus kulutan Keijon porukoitten luona). Mutta aattelin, että hemmottelen itteäni hyvillä kirjoilla nyt ku jään osittain kotiin kerta koululla tarvii käydä vähemmän.

Mulla kutkuttaa tää ilta. Luvassa on jotain niin erilaista. Aiotaan mennä meiän kaveripariskunnan luokse saunomaan ja istumaan iltaa, meitä on siellä sitte kolme pariskuntaa yhteensä. Tuntuu jotenki hassulta, ku ei me koskaan tehä mitään tämmöstä. :D Mutta ootan ihan hyvillä mielin iltaa, koska sinne on tulossa vaan kivoja ihmisiä. Ja jatkoilemaan mennään yhteen pieneen baariin, jolla on tänä iltana avajaiset. Siellä ei oo mitään ohjelmaa tms. luvassa, ei mulla jaksais ehkä huvittaakaan seurata mitään esityksiä ellei kyseessä ois joku oikeesti hyvä bändi.

Nyt vaan oottelen Keijoa töistä ja laiskottelen. :) Ehkä alotan jonku niistä kirjoista. Lepposaa siis. Oon tosi hyvillä mielin ja aattelin ehottaa, että käytäs jossain syömässä ennenku lähetään kylästelemään. Tai ehkä ollaan romanttisia vasta huomenna. ;--) Rakastan sitä miestä.

ÄPKL

Eilen oli siis jo kolmas kasvukontrolli äitipolilla. Sattu tosi mukava lääkäri ja joku opiskelija mun kohdalle tällä kertaa. Höpöteltiin kuulumiset ja nyt on sitte varattuna mulle aika Von Willebrand -tekijän kartotusverikokeisiin. Jännittää se verikoe, mutta toisaalta musta pitää muutenki ottaa niin monta verikoetta, joita oon vältelly, että hyvä vaan, että saadaan kaikki tutkittua nyt kerralla.

Ja kerranki sain kuulla, että kaikki on hyvin. Ei tullu semmosta fiilistä, että oltas hakemalla haettu jotain vikaa niinku mun neuvolan tädin kanssa aina on ollu. Viime neuvolassahan mulle naristiin, että sf-mitta ois kasvanu liikaa. Mutta tämä eilinen lääkäripä vesitti ne neuvolan hömpötykset. Lapsi on kuulemma kasvanu oikein nätisti ja tasasesti "omalla käyrällään". Se lääkäri ei keksiny mitään, mistä pitäs olla huolissaan.

Tää on mulle niin uutta! Mun th:han on aina halunnu huolestuttaa mua narisemalla jo siitäki, jos verenpaine ei ookaan ollu koholla tai rauta-arvot ei ookaan tippunu. Se on uskotellu, että kyllä siellä joku mättää ennemmin tai myöhemmin.

Arki on ollu nyt hullun kiireistä ja siks täällä blogissaki on ollu hiljasempaa. Viime perjantaista lähtien päivät on kulunu silleen, että oikeestaan heräämisestä siihen hetkeen ku oon taas saanu pään illalla tyynyyn ni on koko ajan tienny kyllä just eikä melkein, mitä tehdä. Perjantaina pakkailua ja laatikoitten viemistä uudelle asunnolle, lauantaina yhet ristiäiset ja huonekalujen muuttamista ja sen jälkeen ollaan vielä haettu kaikkea pienempää tavaraa ja nyt parina päivänä oon käyny siivoilemassa vanhalla asunnolla jo. Tänään sain sen projektin aika hyvälle mallille. Huomenna siivoan vielä loppuun ja Keijo tyhjentää häkkivaraston. Niin ja tietenki laatikoitten purkamista uudella asunnolla ja verhojen, pesukoneen ynnä muun asentelua...

En ois ehtiny tätäkään postausta toteuttaa, jos en ois jääny valvomaan. Mutta koitan kirjotella jo toivottavasti huomenna uutta päivitystä. Asiaa ois niin paljon.

Btw, tänään tuli 34 viikkoa täyteen, enää kuus viikkoa laskettuun aikaan! Hurjaa.

Soittolistaa

 

 

 

Tässä tällaista lyhyttä soittolistaa, jossa joitain eniten soittamiani biisejä. Kuuntelen aika paljon tällaista ehkä hiukan synkeänkin kuuloista indieta. Ihastukaa tai olkaa ihastumatta. :D

 

Ihan onnellinen olen, vaikka tästä voisi muuta kuvitella. Koira muuten kuorsaa tuolla keittiön nurkassa. :) Ja vauvalla on hikka.

Muuttomuuttomuuttoasiaa!

Eilen meidän asuntoasioista tuli nyt sitte lopullisen virallisia aina varainsiirtoveron maksuun asti. Elikkä nyt meillä on OMA koti. :) Juhlistettiin ruoalla. :D Meillä on muuten kihlajaisskumpatki vielä kaapissa, oikeastaan paljonki eri lahja-alkomahoolia ku ei nyt tietenkään olla voitu semmosia yhessä availlakaan.. Mentiin kihloihin niihin aikoihin ku laskennallisesti oon "hedelmöittyny" ja noin kuukausi sen jälkeen sain kuulla vauvan tulosta. Oon miettiny, että monikohan on luullu näin jälkikäteen, että kihlauduttiin tän lapsen takia. Mutta do your math, se ei vain ole mahdollista.

Eli siis eilisen menussa oli täytettyjä paprikoita ja pasteijoita. En oo aikasemmin tehny noita paprikahommia ja ohjeki löyty valion sivuilta. Linkki löytyy lopusta. Ite tein 3 paprikaa ja näin ollen puolet tuosta täytteestä (jauhelihaversio). Paistoin kuitenki koko 400g jauhelihaa ja siitä sainki ajatuksen hyötykäyttää sen pasteijoihin. Pasteijat tein vaan silleen simppelisti jauheliha-paprika-sipuli+mausteet -tyylillä. Ja taittelin ne voitaikinaneliöt kolmioiksi. Nam hyvää. :)

Tänään saan yhden hyvän ystävänki kylään, joka pääsee noita sitte "rääppimään" niinku meilläpäin on tapana sanoa.

Pakkailut jatkuu tänään. Onneks saatiin nyt muuttoapua! Olin jo vähän ressissä ku iskä ei päässykään ku sillä on nyt wloppuna töitä ja 300km matkaa tänne suuntaansa. Se on ollu aina ihan korvaamaton apu mun muutoissa ja huonekalut vaihtaa osotetta aina ihan hujauksessa ku se on asialla. Meiän isoin ongelma nyt oli tietenki se, että mä en saa kantaa mitään huonekaluja tai muutakaan 'raskasta'. Ja kummassakaan autossa ei oo vetokoukkua (monet kerrat ollaan tätä jo kirottu) ni ei pystytä omilla autoilla vetämään kärryä. Kärrynsaanti taas ei ollu ongelma, Keijon työkaverit lupas heti kaks kuomullista isoa kärryä lainaan..

Mutta.! Nyt Keijon veli ja sen tyttöystävä (tai nykyään avovaimo :)) lupas tulla ainaki kantoavuksi ja saadaan vetää kärryä sen autolla. Nyt huomenna varmaan viedään kaikkea pienempää jo omalla autolla ja aletaan järjestelemään paikkoja. Ja ei varmana malteta olla viemättä sinne patjoja. ;) Lauantaina käydään semmonen  jokusen tunnin reissu Kemin suunnalla Keijon siskon pojan ristiäisissä (ne sai lapsen lokakuussa:)))))))) ja sitte tullaan tekemään se varsinainen muutto ku huonekalutki alkaa siirtyä.

Mä voin kuvitella, kuinka huomisiltana hössötän mun lasipurkitettuja mausteita hyllyyn ja viikkaan liinavaatteita kodinhoitohuoneen kaappeihin. :D Semmonen mä oon.

http://www.valio.fi/reseptit/taytetyt-paprikat/

Viime yö tosin meni hereillä keikkuessa. Päätin aamulla, etten vietä päivää nukkumalla vaan yritän nyt oikeesti kääntää tän unirytmin. Poimintoina kuluneesta päivästä on kyllä mainittava, että söin lounasta! Herrajumala! Tajusin siinä ku mussuttelin salaattia, raejuustoa ja näkkäriä puolilta päivin, että siitä on jo pari kuukautta ku oon viimeks lounasta syöny.

Ja sain soitettua mun uuteen neuvolaan ja varattua seuraavat kaks aikaa. Suositeltavaahan ois, että kävis sen saman tädin luona koko raskauden ajan ja sen jälkeenkin sitte taaperon kanssa. Mä en vaan jaksa mun th:ta. Se on just semmonen ihminen, jonka kanssa ei todellakaan halua puhua mistään eikä se koskaan multa mitään kyselekään. Hyvä, että ees peruskohteliaisuudesta kuulumiset noin joka toisella käynnillä. Mulla harmittaa suuresti, etten oo saanu aiemmin sanottua sille, että haluun vaihtaa ihmistä, mutta nyt mun ei onneks tarvi. Kaikkien sijaisten ja lääkärien kanssa oon kyllä tullu toimeen ja niillä kerroilla oonki aina miettiny, että voisko tää todella olla näinki mukavaa tää neuvolassa käyminen, ei pelkkää kellon kyttäämistä, että joko saa lähteä pliis. Ja se mun th on niin epäammattimainen, että se on ainoa, joka multa ei onnistu ottamaan edes hemoglobiinia.

Joo, se siitä. Reippailin tosiaan siihen asti, että Keijo tuli töistä. Just ennenku se tuli kotiin ni vetäydyin sänkyyn täyttämään sudokuita. Alko luomi luppasta siihen malliin, että ihme että sain sinniteltyä. Mutta heti ku Keijo lähti koiran kans ulos ja ovi kävi niin nukahin. Tää tapahtu joskus siinä neljän maissa ja heräsin lopulta joskus varttia vaille kaheksan. Paras herätys ikinä! Keijo oli nimittäin keittäny munia ja tehny pinaattikeittoa. Se oli lapsuudessa yks mun lempiruokia. Aina, jos oli semmonen tilanne, että äiskä ei viittiny tehä kunnon kotiruokaa ja se kysy, mitä halutaan syyä niin vastaus oli aina sama: mulle pinaattikeittoa ja pikkusiskolle maksalaatikkoa. :D

Mutta näköjään taas tuo kello kiiruhtaa yöhön niin lähen nukkumaan.

Hui, mikä mut saa taas valvomaan? No muutto! Oon niin innoissani, että en oo saanu unta. Oon vaan pakkaillu kaikkea, mitä ilmanki pärjää. Perjantainahan me vasta muutetaan.

Tiensä laatikoihin on löytäny jo suurin osa liinavaatteista, pleikkari, kirjahyllyn kirjat, dvd:t, kaikki verhot, vauvan kamppeet ja noin puolet astioista.. Meillä on ihan käsittämättömän paljon astioita. Mulla meni reilu pari tuntia, että sain edes tuon ekan satsin pakattua ja siitä puuttu vielä mm. kaikki meiän arkiset astiat ja aterimet, pannut ja kattilat, leikkuulaudat, keittiöveitset... Tästä listasta sais varmaan oman kappaleensa. :D

Mulla on jonkulainen tunneside osaan nuista astioista, esimerkiksi mun äidin vanhempien kihlajaislahjaksi saamiin hopeaisiin kermakkoon, sokerikkoon ja kakkulapioon. Mutta oon miettiny, että pitäis lahjottaa vaikka pikkusiskolle osa veitsistä ja muusta tarpeellisesta, koska en halua niitten jäävän varastoonkaan ja meillä ei tuu olemaan jatkossa tilaa kaikelle. Ainiin, kaikki meiän shottilasit on jossain teillä tietämättömillä, ehkä ne löytyy vielä. Silleen hassu juttu, ku muuten kaikki lasit portviinilaseja myöten on tallessa (ja pakattu jo ;)).

Yks jännä juttu, jonka huomasin kans, on että kuinka paljon sitä tuommosella syntymättömälläki ressukalla voi olla jo omaa tavaraa. Ei olla oikeestaan ite hankittu juuri mitään, kaikki on vaan kertyny sukulaisilta. Mutta aattelin myöhemmin kirjottaa tästä aiheesta kuvallisen postauksen ihan erikseen. Osa kuvistaki oottelee jo koneella. :)

Kauheen materialistista puhetta.. Mutta sitähän tää muuttaminen aina taitaa olla. Kiva saada hypistellä kaikki komeroitten peränurkatki läpi ja aion kyllä olla nyt vaan raaka ja heittää kaiken hölmön pois.. Niinku esim. lehdet, joita ei tulla koskaan lukemaan..

"Lepiä"

Sitä on meiän lauantai! Tai mulla eilinenki oli. Keijo oli työkaverinsa tupareissa ja mä olin koiran kans kotosalla. Oli hassua: en ees uskonu, että Keijo ei ollu kotona. Koko aika tuntu siltä, että se on vaan menny jo eeltä nukkumaan. Ite sitte meninki puol kymmeneltä jo unille ja puoli kahelta Keijo soitti mut hakemaan. Ainiin! Ja soitin porukoille illalla ni vähänkö tunsin itteni tylsäksi ja raskaana olevaksi, ku niillä oli siellä pari mun kaveria kylässä.

Tänään ollaan vaan juotu kahvia, käyty henkkamaukalla shoppailemassa ja pesin Keijolle Volvon renkaat. Ja ilman kompromisseja! Keijo meinaan käy mun kanssa ihan mielellään H&M:llä. Viimeks se jakso ettiä itelleenki jotain ja jokusen paidan ostiki. Tällä kertaa etittiin vaan mulle uudet kotiverkkarit, jotka löyty vielä ihan normaalien ihmisten osastolta. :D En oo oikeestaan ostanu ees juuri mammavaatteita, mutta eihän tässä enää kauaa ois aikaakaan semmosille. Poikkeuksena nyt löysin semmosen kivan, lyhyen simppelin mekon itelleni mammaosastolta. Ja se oli Keijon valkkaama - ja punanen! Ja vastavuorosesti mun mielestä on kivaa pestä renkaita/vanteita. Keijo vaan pyöriskeli ku käytiin sen työpaikan hallilla. Ja mä sain huvittaa meitä molempia pukeutumalla ihan ylisuuriin ja -pitkiin työhaalareihin ja mun vaaleenpunasiin kumppareihin.

Nyt tässä kohtapuoliin lähetään saunomaan Keijon entisen tupakaverin ja sen tyttöystävän luokse. Ens perjantainapa päästään jo omaan saunaan.. Oijoi! :)