Töitä oon hakenu hurjana, eikä toistaseks oo napannu. Yhen työn jo melkein sainkin, mutta siinä palkka ois ollu koeajalla niin pieni, että pelotti ihan pärjääminen. Kyllähän ne kulut kuitenkin nousee ku töihin menee. Nykysten lisäksi pitää kuitenkin maksaa lapsen hoitomaksut ja jollain sinne töihin on kuljettavakin. Ja lounastelut siihen päälle.
Nyt näyttäs siltä, että tiedossa ois joko joulukaudeksi taikka jopa koko talveksi eräoppaan hommia, sinnehän oon ihan nakutettu, mutta se tietäs ilta- ja viikonlopputöitä ja neljän viikonlopun mittasen koulutuksen - siihen Keijo taas ei suostu. Seki haluaa vapaa-aikaa. Ei siis lapsesta, muttei se halua olla kokoaikanen työntekijä-koti-isäkään, minkä ymmärrän kyllä hyvin.
Hakemuksia oon laittanu kymmeniä. Oon vastannu oikeastaan ihan kaikkiin ilmotuksiin mihin oon kuvitellu jotenki mahdollisesti jopa pääseväni. Tässä taloustilanteessa vaan en oo ainoa ahkera ja osaava hakija.
Muutaki on kerenny tapahtua. Ollaan TAAS vaihettu autoa, piti laittaa talveksi joku näppärä nelivetofarkku toiseksi autoksi. Lisäksi hoidin syksyn kirjotukset ja kävin autokoulun II-vaiheen. Nyt ois ajokorttia sitte seuraavat viistoista vuotta.
Liliankin (10kk) on kehittyny aivan valtavasti. Se on lähteny ryömimään, nousee konttausasentoon ja seisomaan tukea vasten, juo ite tuttipullosta, istuu, saunoo, käy suihkussa ja hanskaa suuren määrän sanoja. Toistaseks on kuultu mm. seuraavia:
äiti
isi
mummu
ukki
mämmä (maito)
leikkii
hei
nii
lilli
vauva
jee
koira
Ja varmaan paljon semmosiakin, mitä ei just nyt tuu mieleen. Kaikki sanat tulee tosi selkeästi just siinä asussa ku ne kirjotinkin. Vaikka ihmekö tuo ku joutuu tämmösen höpöttäjän kanssa päivänsä viettämään ja oon sille maha-ajoista lähtien laulanu vähintään päivittäin...
Harmi, ettei nyt oo kuvia, mitä jakaa ku en oo saanu mitään aikaseksi siirrettyä omalle koneelle. Paitsi nytte ku täytin vuosia niin otettiin tämmönen feikkikuva facebook-kavereitten kiusaksi.
En siis yleensä imuroi korkokengät jalassa, vaikka mulla muuten melkein aina onki 10cm lisähuijausta. ;) Mun mielestä on mukava kattella maailmaa liki 190cm:stä. Ja sitä paitsi maailmassa on niin paljon mammoja, jotka kulkee kaikkialle sotkusen näkösenä, että eiköhän sinne sekaan yks tämmönen maikkiki mahu.
En siis pyri mollaamaan ketään, itekki käyn vähintään viikottain jossain päin kyliä harmistuttamassa muita meikittömällä naamallani ja ylisuurilla verkkareillani, kirkkaankeltasilla feikkicrocseillani, millä nyt millonki. Mutta mieluummin - aina ku vähänkään aikaa on - vaivaudun vaihtamaan ne verkkarit villakangastakkiin ja sukkahousuihin.
Oon heränny siihen tosielämän realisaatioon, että oon kuitenki vasta 20, vaikkei sitä peilikuvaa kattoessaan uskoskaan, ni en halua luovuttaa itteni kanssa vielä. Ja onhan se myös parisuhteesta huolehtimista, että näkee vähän vaivaa, koska eihän voi olettaa, että toinen jaksaa rakastaa, jos ite muuttuu ihan eri ihmiseksi. Ite en ainakaan usko, etteikö ulkoinen muutos ois kuitenki aina enempi sisäinen - niin hyvässä kuin pahassaki.
Tää mun uus tajuntaan pulpahtanu vinge on vähemmän tietosesti saanu mut myös kuuntelemaan semmosia "ikonisia" voimakkaita poppibiisejä ja laulamaan ihan erilaista settiä Lillille. Niin se pääkoppa heijastuu lapsenki arkeen. Pitää olla tästä lähin varovainen. ;--)
Mun ulkoisesta muutoksesta, pullukkaprojektista, sen verran päivitystä, että painoa on lähteny nyt 18kg. Pari kuukautta sitte mut mitattiin neuvolassa, joten ihan virallisista mitoista puhutaan. Terkkari oli sitä mieltä, että oon nyt "ihannemitoissa". Kenen ihannemitoissa - sitä en tiiä. BMI:n puolesta normaalin ylemmässä päässä. Seuraava tavote on joku häilyvät kymmenisen kiloa, vähemmänkin riittää. Tahdon vaan samoihin mittoihin, joissa olin lukion ykkösellä. Ja ei hätiä, oon niin pitkä, että sittekkään ei oo alipainon raja lähelläkään. Pitkät joutuu tekemään kiloissa mitattuna enemmän ku lyhyet. Perus matikkaa.
Kirjoittelemisiin, Rosa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti