Uudenlaista itsekkyyttä

Tällaisen kuvan jaoin tuossa päivä pari sitten facebookissa järkyttääkseni tuttavia ja nyt ajattelin, että sehän sopii tänne myös pullukkatransformaation päivitykseksi. Siitä kukin saa vetää omat johtopäätökset homman kehityksestä. Tässä vaiheessa kiloissa ollaan hoikuttu -18kg. Tai jotain sinnepäin. En oo nyt pariin viikkoon vaivautunu vaa'alle, mutta mitä väliä. Kyllä sitä omaa oloa tunnustelemalla tietää onko paino noussu. Ja maalaisjärjellä. 

Tän kuvan taustalla on aidosti syvempiä ajatuksia. Facebookissa kaikki ilmeisesti tulkitsi tän itsensä morkkaamisena, mutta en vaivautunu puuttumaan. Kukin tulkitkoon tavallaan.

Asento ei oo tommonen pelkän provosoinnin nimissä vaan maha on keskiössä syystä, että.. Tattadadadadadaa. En oo raskaana.

Mutta maanantaina mun harhainen mieli todella luuli niin. Kävin labrassa asti tekemässä testin, joka oli negatiivinen. Niitten muutaman tunnin epävarmuuden ajan kuitenki ehti mielessä pyöriä kaikenlaista.

Keijon kanssa halutaan vielä joskus 1-2 lasta lisää, mutta ei vielä ainakaan pariin vuoteen. Sain just töitä ja syksyllä haluan AMK:iin tai yliopistoon, en vieläkään tiedä. Mutta sen tiedän, että mun pää ei kestä jäädä taas mammalomalle. Oon liian sosiaalinen ihminen makaamaan yksin kotona vuosikausia.

Ollaan Keijon kans puhuttu myös siitä, ettei tehdä aborttia. Ei olla kumpikaan abortinvastaisia, mutta semmoset tyhjänpäiväset hälläväliä-abortit on mun mielestä väärin. Vastuu omasta seksuaalikäyttäytymisestään pitää aikusen ihmisen pystyä kantamaan. Eri asia, jos ei oikeesti pysty eikä halua tai lapsen hankkiminen olis uhka terveydelle tms..

Meillä tilanne ei kuitenkaan oo sellanen. Ja vaikka se toimenpide ei hetkauttaskaan tapahtumahetkellä niin kuka tietää - se voi alkaa oireilemaan kummalla tahansa vaikka 15vuoden päästä. Se voi myös hiertää parisuhdetta. Enemmin tai myöhemmin. Jos päättää päätyä aborttiin niin nuo mahdollisuudet on pystyttävä hyväksymään. Me ei pystytä.

Ei haluta ahistua tommosesta asiasta nyt tai myöhemminkään, jos se kerta on oma valinta. Ollaan molemmat niin yksilöinä kuin kumppaneinakin pärjätty tästä vauvavuodesta niin hyvin pahemmin sekoilematta, että ei haluta alkaa päättämään just nyt uuden pienen ihmisen elämästä. Pidettäisiin se kuitenkin, mutta ei se haluttu olis. Ei tällä ajanhetkellä.

Mulle henkilökohtasesti kaikkein järisyttävin pelko olis taas luopua omasta kehostani, luovuttaa se jonkin sellaisen käsiin, jota en itse pysty hallitsemaan. Just nyt ku oon alkanu saada kehoani johonki kuosiin, tehny sen eteen jok' ikinen päivä töitä. Murenisin, jos se alkais heti alusta ja joutusin jännittämään, että miten se uus raskaus runnois mun kehoa. Voin sanoa, että ensimmäinen ei ollu mulle armelias.

Haluan olla itsekäs nyt. Niinku muutkin mun ikäset, jotka huolehtii ittestään. Oon hyvä äiti Lilianille ja siihen pyrin jatkossakin, mutta nyt on mun aika kehittää itteäni ja hankkia koulutus, päästä töihin, alkaa asuntosäästäjäksi ja niin poispäin. Normaaleja asioita, joita voin nyt tavotella ilman huolta biologisen kellon tikityksestä.

Se on mun mielestä terveimmän muotoista itsekkyyttä. Ja myös rakkautta seuraavaa lasta kohtaan. Haluan kyetä nauttimaan myös toisen lapsen vauva-ajasta, sitten kun ollaan henkisesti ja muutenkin valmiita ottamaan se vastaan.

Uudenlaisia haaveita

En ole enää työtön kotiäiti, jee! Tiistaina sain työtarjouksen juuri siihen paikkaan matkailualalle, johon eniten halusinkin ja töitä riittää ainakin koko talveksi, jopa huhtikuun lopulle. Käytännössä marraskuun kaikki viikonloput on koulutusta ja heti vikan koulutuspäivän jälkeen 25. päivä alkaa oikeat hommat.

Tänään sitten virallisesti hyväksyin paikan ja palkanki sain juuri siihen, mihin toivoin. Ja kyseiseen työhön kuuluu paljon pyhäpäivinä työskentelyä, joten tuplapalkkapäivät tervetuloa. Saatan joutua luopumaan joulun vietosta, mutta se ei mua haittaa ollenkaan. Juhlikoon ne, jotka sitä pitää itelleen tärkeänä. Keijo ja Liliankin voi hyvin reissata jouluksi Keijon porukoitten luokse, jos siltä tuntuu.

Mutta aiheeseen! Tuntuu hyvältä vihdoin päästä töihin ja "ihmisten ilmoille". Toki tuntuu kurjalta laittaa Lilian hoitoon, koska onhan se liian pieni vielä. Tosiasiassa mä kuitenki ite vaan pikkuhiljaa höperöidyn ja kohta varmaan masennun, jos jään vielä kotiin, koska oon luonteeltani niin ylisosiaalinen. Uskon, että mun uus työ tekee arjesta tietyllä tavalla rankempaa, toisella tavalla antoisampaa. Luulen, että saan ihmisten kanssa tekemisestä enemmän voimaa omaankin arkeen ja miksei parisuhteeseenkin.

Nyt viikon sisällä tulevaisuus ja pitkän tähtäimen toiveet on myös selkiytyny. Tuntuu hyvältä, kun halutaan Keijon kanssa samoja asioita myös pidemmällä aikavälillä, eikä vaan "tässä hetkessä". Tiedetään nyt, ettei meiän elämä jatku mun opintojen jälkeen enää tässä kaupungissa vaan suunta on selvillä.

Enemmän kun koskaan haluan suorittaa kansainvälisen tradenomin tutkinnon ja päästä tavottelemaan niitä muita haaveita.

Itse koen tilanteeni sellaisena, että oon tavottanu jo sellaset haaveet, mitä monet lykkää reilusti yli kolmekymppisiksi: mulla on ihana mies ja lapsi ja kaunis koti. Joskus tahdon vielä naimisiin ja sen jälkeen toisen ja kenties kolmannenkin mukulan, mutta sitä ennen haluan asuntosäästäjäksi ja pari muutakin asiaa.

Eli voin stressittömästi tavotella niitä pinnallisia asioita siinä missä muutkin mun ikäset, paitsi että mun biologinen kello ei tikitä. Ja jossain määrin raskauden ja synnytyksen myötä uskon tuntevani kehoani paremmin. Tiedän mihin se pystyy, mitä se jaksaa, mihin se kantaa. Monenlaista se on joka tapauksessa kestäny.

Aiheeseen liittyen Birdyä. Tämä kappale on semmonen, että eka kertaa sen kuullessani tuli itku. Se tuntuu kertovan ihan niinku mun suulla mun viimeset reilut 5vuotta kestäneestä elämäni pisimmästä parisuhteesta.

Äidit on ihania

Omani erityisesti. Viime Ivalon reissulla mun kädet oli niin kuivat ilmastosta ja jatkuvasta käsienpesusta johtuen, että ne halkeili ja siksi niihin sattuki koko ajan. Äiskä tunnisti tilanteen ja lahjotti mulle käsirasvansa ku totes, että mulla on selkeesti enemmän semmoselle tarvetta. 

Tää L'occitanen kulttikäsirasva ei oo turhaan ylistetty. Parin päivän jälkeen mun kädet on taas normaalikuosissa. Ja niinku kuvasta näkyy niin on tuota tuubia puristeltuki. Riittosaa se on silti ja siinä on semmonen hauska mummola-tuoksu. :D 

Nyt syksyn tullen poltan kynttilöitä päivittäin, joten olin aivan liekeissä itekin ku äiskä anto meille vielä mukaan nää Elloksen 'ilmanen tilaajalahja' -lyhdyt. Tuohon ikkunalaudalle ne sopii mun mielestä oikein sievästi. 

Nää on mun viikkoa eniten ilahduttaneet (Lillin lisäksi) artikkelit niin siksi tahdoin ne täällä ihmisten kanssa jakaa.

Fleecehaalaria metsästämässä

Eilen meillä oli treffit paikallisessa kauppakeskuksessa Keijon kanssa. Lillillä on varmaan kymmenkunta villapukua, joista osa on suvussa kulkeneita, jopa alunperin mulle tehtyjä pukuja on tallessa kaks! Haluttiin kuitenkin ostaa myös fleecepuku ja näppäränä selailinki netistä taustatyönä eri liikkeiden tarjontaa läpi.

Ideaalitilanteessa oisin halunnu ostaa Reiman Suuga -puvun, semmosen harmaa-valkokuvioisen. Sillä oli hintaa jotain n.40e ja ajattelin, että se on turhan paljon ku oon henkisesti ja fyysisesti varautunu siihen, ettei koko 74 mee koko talvea vaan joudutaan ostamaan myöhemmin vielä toinen tälle talvelle.

Tähän päädyttiin:

Haalari Lindexiltä, 24,95e. Tykkään noista villeistä kontrasteista ja eri kuosista sisäpuolella. Tää oli Keijonkin ykkösvalinta.

Ja eiköhän Lindexillä ollu alennusmyynnit! Oon ihan heikkona semmosiin, varsinki ku sieltä löytyy pikkurahalla tämmöstä:

Kaikkien bodyjen alkuperäishinta oli 9,90 ja kaikista sai saman -50%, joten hintaa tuli 4,98e/kpl. Fleecehaalarin lisäksi lähettiin hakemaan H&M:ltä sukkia ja sukkahousuja, jotka oli myös pakollisia hankintoja. Sukkia en viittiny kuvata, mutta muut hömpötykset kyllä.

Sukkahousut 2-pack 7,95e 

Täysin heräteostoksena yllänäkyvät feikkiugit vaunulenkeille vaihtoehdoksi äitiyspakkauksen töppösille. Nää oli alennuksessa 5!e. 

Harvoin pääsee näin shoppailemaan, kun aiemmin ollaan saatu vauvalahjoina niin paljon vaatteita, ettei oo ollu järkeäkään ostaa enempää ku ne ei kuitenkaan kauaa mahu. Nyt tyttönen siirtyy hissukseen 74-kokoon, jota ei hirveesti vielä oo niin siks piti tällä lailla "paniikkiostaa" kerralla enemmän. 

Yölliset heipat

Syksy on saapunu meillekin. Sen huomaa siitä, että viimesetki terassikukat paleltu ja niiden tilalle on tullu pari valtavaa lyhtyä ulos ja pari pienempää sisälle, joissa poltan kynttilöitä JOKA ILTA. Nautin koleista, pimeistä illoista, pirteistä aamun pikkupakkasista ja villasukista ihan täysillä.

Töitä oon hakenu hurjana, eikä toistaseks oo napannu. Yhen työn jo melkein sainkin, mutta siinä palkka ois ollu koeajalla niin pieni, että pelotti ihan pärjääminen. Kyllähän ne kulut kuitenkin nousee ku töihin menee. Nykysten lisäksi pitää kuitenkin maksaa lapsen hoitomaksut ja jollain sinne töihin on kuljettavakin. Ja lounastelut siihen päälle.

Nyt näyttäs siltä, että tiedossa ois joko joulukaudeksi taikka jopa koko talveksi eräoppaan hommia, sinnehän oon ihan nakutettu, mutta se tietäs ilta- ja viikonlopputöitä ja neljän viikonlopun mittasen koulutuksen - siihen Keijo taas ei suostu. Seki haluaa vapaa-aikaa. Ei siis lapsesta, muttei se halua olla kokoaikanen työntekijä-koti-isäkään, minkä ymmärrän kyllä hyvin.

Hakemuksia oon laittanu kymmeniä. Oon vastannu oikeastaan ihan kaikkiin ilmotuksiin mihin oon kuvitellu jotenki mahdollisesti jopa pääseväni. Tässä taloustilanteessa vaan en oo ainoa ahkera ja osaava hakija.

Muutaki on kerenny tapahtua. Ollaan TAAS vaihettu autoa, piti laittaa talveksi joku näppärä nelivetofarkku toiseksi autoksi. Lisäksi hoidin syksyn kirjotukset ja kävin autokoulun II-vaiheen. Nyt ois ajokorttia sitte seuraavat viistoista vuotta.

Liliankin (10kk) on kehittyny aivan valtavasti. Se on lähteny ryömimään, nousee konttausasentoon ja seisomaan tukea vasten, juo ite tuttipullosta, istuu, saunoo, käy suihkussa ja hanskaa suuren määrän sanoja. Toistaseks on kuultu mm. seuraavia:
äiti
isi
mummu
ukki
mämmä (maito)
leikkii
hei
nii
lilli
vauva
jee
koira

Ja varmaan paljon semmosiakin, mitä ei just nyt tuu mieleen. Kaikki sanat tulee tosi selkeästi just siinä asussa ku ne kirjotinkin. Vaikka ihmekö tuo ku joutuu tämmösen höpöttäjän kanssa päivänsä viettämään ja oon sille maha-ajoista lähtien laulanu vähintään päivittäin...

Harmi, ettei nyt oo kuvia, mitä jakaa ku en oo saanu mitään aikaseksi siirrettyä omalle koneelle. Paitsi nytte ku täytin vuosia niin otettiin tämmönen feikkikuva facebook-kavereitten kiusaksi.

En siis yleensä imuroi korkokengät jalassa, vaikka mulla muuten melkein aina onki 10cm lisähuijausta. ;) Mun mielestä on mukava kattella maailmaa liki 190cm:stä. Ja sitä paitsi maailmassa on niin paljon mammoja, jotka kulkee kaikkialle sotkusen näkösenä, että eiköhän sinne sekaan yks tämmönen maikkiki mahu.

En siis pyri mollaamaan ketään, itekki käyn vähintään viikottain jossain päin kyliä harmistuttamassa muita meikittömällä naamallani ja ylisuurilla verkkareillani, kirkkaankeltasilla feikkicrocseillani, millä nyt millonki. Mutta mieluummin - aina ku vähänkään aikaa on - vaivaudun vaihtamaan ne verkkarit villakangastakkiin ja sukkahousuihin.

Oon heränny siihen tosielämän realisaatioon, että oon kuitenki vasta 20, vaikkei sitä peilikuvaa kattoessaan uskoskaan, ni en halua luovuttaa itteni kanssa vielä. Ja onhan se myös parisuhteesta huolehtimista, että näkee vähän vaivaa, koska eihän voi olettaa, että toinen jaksaa rakastaa, jos ite muuttuu ihan eri ihmiseksi. Ite en ainakaan usko, etteikö ulkoinen muutos ois kuitenki aina enempi sisäinen - niin hyvässä kuin pahassaki.

Tää mun uus tajuntaan pulpahtanu vinge on vähemmän tietosesti saanu mut myös kuuntelemaan semmosia "ikonisia" voimakkaita poppibiisejä ja laulamaan ihan erilaista settiä Lillille. Niin se pääkoppa heijastuu lapsenki arkeen. Pitää olla tästä lähin varovainen. ;--)

Mun ulkoisesta muutoksesta, pullukkaprojektista, sen verran päivitystä, että painoa on lähteny nyt 18kg. Pari kuukautta sitte mut mitattiin neuvolassa, joten ihan virallisista mitoista puhutaan. Terkkari oli sitä mieltä, että oon nyt "ihannemitoissa". Kenen ihannemitoissa - sitä en tiiä. BMI:n puolesta normaalin ylemmässä päässä. Seuraava tavote on joku häilyvät kymmenisen kiloa, vähemmänkin riittää. Tahdon vaan samoihin mittoihin, joissa olin lukion ykkösellä. Ja ei hätiä, oon niin pitkä, että sittekkään ei oo alipainon raja lähelläkään. Pitkät joutuu tekemään kiloissa mitattuna enemmän ku lyhyet. Perus matikkaa.

Kirjoittelemisiin, Rosa !

Reissussa oltu taas..

Täällä on taas vietetty blogilaiskaa elämää. Tultiin oikeestaan noin 24h sitte Lillin kanssa kotia. Tekastiin semmonen kuuden päivän extemporee reissu porukoitten luokse, koska siellä oli sukujuhlat, jotka olin alkujaan kokonaan unohtanu. Voi, että mä oon lahopää. :D

Viime torstaina puhuin äiskän kanssa puhelimessa ja se muistutti mua niistä juhlista niin tottakai sitte hypättiin autoon heti seuraavana päivänä. Sukua oli kasaantunu kaikkialta Suomesta ja Ruotsistaki jonkun verran. Pitihän meiän mennä ku en oo aikoihin kaikkia tavannu ja ens kerran ku semmonen mahollisuus tarjoutuu niin kuka tietää, miten iso Lilliki on jo sillon..

Reissussa tapahtu jotain erikoisjännittävää: Lilli oli eka kertaa yökylässä. Hoitopaikkana oli mun hyvät ystävät, jotka on samalla mun ja Keijon kummitytön vanhemmat. Niitten vajaa 3-vuotias oli sanonu Lilliä siskoksi. <3

Hyvin kai niillä oli menny ja miksei olis.. Isän vanhemmathan haukku mut tästä asiasta alimpaan helvettiin ja sanoivat mm., että oon täysin vastuuntunnoton ja lapsi itekkin. No joo, onhan se toki hurjaa viedä lapsi yöksi hoitoon kerran 8ssa kuukaudessa. Veikkaampa, että Lilli on aika paljon keskivertoa harvemmin ollu hoidossa aikasemminki, vaikka sillon kyseessä on ollu aina joku pari tuntia. Syyt on ollu joko mun kirjotukset tai mun ja Keijon harvat treffit luonnon helmassa, kahesti ihan ravintolassa. Että huhheijaa...

No reissussa tapahtu semmostaki, että Lillin aikasemmin lievä flunssa ylty niin kovaksi, että piti TK:ssa käydä. Siellä se sai jotain lääkitystä, jonka se hengitti semmosen pikkuruisen hengitysmaskin kautta. Sen jälkeen tytöllä kunto ollu mitä mainioin, eikä lämpökään oo enää noussu.

Eikä siinä vielä kaikki vaan tänään meni sitte toinen autoista kaupaksi. Nyt koitetaan pärjätä jotenki yhellä, kunnes löytyy uus tilalle. Joku varmaan on silleen, että voi nyt hyvää päivää, mutta meiltä päin kulkee max. kaks kertaa päivässä linja-autot ja aina semmosiin meille irrelevantteihin aikoihin. Matkaa lähimpään kauppaan tulee ehkä 4,5-5km (Siwa), neuvolaan ja isommille kaupoille ehkä 6km eli vähän liikaa. Lilli kun ei oo koskaan hirveesti viihtyny vaunuissa ja on nyt vähän flunssanenki.

Ensimmäinen sana ja muuta

Uskomatonta, mutta totta! Meiän vajaa 8kuukautta vanha Lilian on löytäny ensimmäisen sanansa. Tiistaina käytiin neuvolassa ja Lilli innostu höpöttelemään. Meiän neuvolan täti ihmetteli siinä, että aikasinpa (reilu 7kk) tyttö jokeltaa kera tavujen. Olin silleen, että öö sanoin jo 6kk-neuvolassa, että se on jo apinoinu muutamia sanoja (äiti, koira, isi), eikä mua sillon uskottu ollenkaan. Sillon meille sattuki kyllä yks sijainen ja se vaan tuhahteli mun kertomuksille.

Nyt sunnuntaina Lily oli taas apinointituulella eli alko innokkaasti matkimaan niitä sanoja, mitä sille toisteltiin. Hoki useasti Lilliä ja äitiä. Vaan toinenpa niistä jäi oikeasti mieleen. Tuon matkimiskeskustelun jälkeen Lilli meni päiväunille ja heräs just ku saatiin kauhottua valmis päivällinen lautasille. Koitettiin, jos saatas syötyä kuitenki niin, että Lilli istuis turvakaukalossa telkkarin ääressä ja keinuttasin sitä istuinta samalla. Eihän se viihtyny vaan kaukalosta alko kuulua vaativasti: "äiti, äiti, äitii".

Samoin ku illalla vein Lilianin yöunille niin sängystä kuulu useaan otteeseen väsyny "äitiii". <3

Muuta uutta: imetys on nyt sitte kaiketi loppunu. Perjantaina päätin, että tämä oli nyt tässä ja hain kaupasta paria eri merkkistä äidinmaidonvierotusvalmistetta ja nehän neiti nautiskeli antaumuksella. Ihmeitten aika ei ilmeisesti ookaan ohi! Lilyhän jätti kaikki korvikkeet ja pullohommat jo pääsiäisenä ja sen jälkeen pullotutteja on lähinnä koitettu pureskella. Nyt se kurkottelee vaan tärisevin käsin kohti pulloa tahi hamuaa mun käsivartta jahka pullo käy tyhjäksi. <3

Mulla oli useita syitä imetyksen lopettamiseen. Tärkein syy oli ehkäsy. Tiiän, että se on monen mielestä ihan typerää, mutta sen suhteen vaihtoehtoja ei juuri ole, jos imettää. Viimeset kolme kuukautta käytin minipillereitä, joista johtuen mulla oliki sitte "se aika kuukaudesta" joka aikaan kuukaudesta. Kierron aikana oli ehkä päivä siellä toinen täällä ilman nuita naistenvaivoja, ja päätin, että kiitos tämä kokeilu oli tässä.

En pidä tätä päätöstäni itsekkäänä, koska usean viikon ajan Lilian ite ei oo juuri rinnalla viihtyny vaan max. parin minuutin päästä kääntäny mulle selän ja alkanu itkeä tms. Lisäksi ihan aluksi ku se homma oli vielä vaikeaa (Lilian oli "keltanen") päätin, että pyrin kolmeen kuukauteen. Oon siis aikapäiviä sitte hakannu omat odotukseni sekä yleiset tilastot, joitten mun mukaan mun ikähaarukassa olevista äideistä vaan jotain 45% imettää ja niistäki suurin osa korkeintaan 3kuukautta. En muista tarkkaan nuita tilastotietoja, mutta ehkä nuo mun heittämät luvut osuu tarpeeks lähelle. ;)

Tällaista kasvua täällä tällä kertaa.

Dermosil -kokeiluja

Anoppini on koukussa Dermosiliin ja oli halukas tekemään tilauksen, muttei hanskaa internettiä tai tietokoneita yleensäkään ollenkaan. Minä tietenkin reippaana ihmisenä tarjouduin tekemään yhteistilauksen.

Kuvassa meikäläisen osuus tilauksesta. Suurin motivaatio oli tuo useissa blogeissa kehuttu kulmakynä. Mun kokemus niitten kanssa on vähäisenlainen ja suurin ongelma tarpeeksi vaaleiden sävyjen puuttuminen. Omaan melko vaaleat kulmat ja nude-meikkaajana en halua mitään liian räikeää vaalea pehko-tummat/mustat kulmat yhdistelmää. Karsastan semmosta tyyliä.

Tuo sävy 'light' on mulle just oikea. Kynän jälkeä ei omista haivenista juuri erota, mutta heti sitä näyttää paljon huolitellummalta. Hinta-laatusuhdekin on oikein kohdallaan, koska jouduin tuosta pulittamaan 5,70e. :D

Huultenrajauskynä oli enemmän tai vähemmän impulsiivinen ostos syystä, että se oli alennuksessa, ja koska oon viime aikana kärsiny jostain ihmeen huulimeikki-innostuksesta. Vähälle käytölle meikäläisen arjen keskellä on jääny, vaikkei laadussa moitetta ookaan. Usein Enimmäkseen käytän sitä tosi hillitysti vaan korostamaan huulten kaaria ja häivytän sitte kohti huulten keskustaa ja lisään jotain kiiltoa päälle.

Luomivärisiveltimet taas on muodoltaan ihan "perus" yleispäteviä. Ennestään mulla oli Goshin vastaava, mutta aattelin, että näitä on hyvä hamstrata, koska niille on lähes päivittäin tai ainaki viikoittain käyttöä. Tässä kohtaa otti ohraleipä. Kyllä ne hommansa hoitaa ja niillä on helppo "pakata" pigmentit luomelle, mutta karvaa niistä lähtee koko ajan. Kyrsii aina vikana tarkistaa, ettei naamalle oo ilmestyny ylimääräsiä karvoja. :D Ärsyttää tämmönen laaduttomuus. Kummasti ne on silti jääny käyttöön...

Pakkorakoilua

Olipa kerran suunnitelmissa semmostaki, että alkuvuodesta lähtisin yliopistoon ja ennen sitä olisin kotona, jotta Lilian sais olla reiluksi 1-vuotiaaksi mun kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kotihoidontuen hakemuksen tehneenä ja päätöksen saaneena totesin, että ei näillä tuloilla. Lisäksi oon jo henkisesti valmistautunu siihen, että yliopistojen jämäpaikkatäydennyshaussa ei välttämättä oo kaikkia koulutuslinjoja, jotka kiinnostais, joten voi olla, että ne hommat on edessä vasta ens syksynä..

Sydänhän tässä särkyy, mutta siltä nyt vaikuttaa, että mun on pakko lähteä töihin ja Lilin päivähoitoon heti vanhempainvapaiden päätyttyä. Oon paukutellu hakemuksia jo useampaan paikkaan toiveissa kunnon duunipaikka.

Parhaimmat edellytykset mulla olis päästä kausiluontosiin joulusesonkihommiin. Sinne oon CV:ni kanssa ku nakutettu, mutta arveluttaa semmonen, etten tiedä tarkasti minä päivänä työt alkaa ja loppuu (päivähoidon ja Kelan kannalta tärkeää) ja sitte oisin pian taas työtön työnhakija..

Tällä hetkellä tämmöselle ei-mihinkään-työhön valmistuneelle vaihtoehtoja ei oo hirveesti ja suurin osa paikoista, joihin mun pätevyys riittäis on osa-aikasia. Mol.fi -sivut alkaa käydä tutuiksi ja tuskastun, jos ei sieltä joka ilta löydykään uutta toivon ripettä.

Olis ihanaa jatkaa tässä pumpulissa, mutta ei olla valmiita tinkimään nykysestä elintasosta eli esim. luopumaan toisesta autosta.

Otsamotunturi

Tässä pari valikoitua kuvaa viimeisimmältä vaellukselta. Suurin osa meiän kahdenkeskeisestä ajasta on muuten nykyään tämmöstä eräilyä. 

Lähtö. Tällä kertaa tehtiin ihan pikkureissu: sama 3,7km per suunta. Ja lämmintä oli mennessä ja tullessa 27 astetta. Voin sanoa, ettei sovi huonosydämiselle vaeltaminen semmosissa lämpöasteissa. :D 

Maisema muuttuu. Puiden korkeus matalenee koko ajan. Tunturikoivut ja varvut alko jyrätä tästä eteenpäin. 

Huipulla! Ja hyvältähän se tuntu..

Jopa huipulla oli niin kuuma tuulesta huolimatta (ainahan siellä tuulee, siitä syystä huussiki oli vaijereilla pultattu maahan ja silti se huoju tuulessa :D), että Keijo hurjana hengaili paidattomana. 

Erilainen viikko meneillään

Blogi on pysyny hiljaisena Keijon kesälomien myötä. Ollaan käyty vaeltamassa, poimittu litratolkulla marjoja ja raparperia pakkaseen ja reissattu. Oltiin ensin mun porukoitten luona 6päivää, jonka jälkeen tultiin kotiin peräti yheksi yöksi pyörittämään pesukonetta. Aamulla Keijo vaan totes, että olipa mukava nukkua välillä omassa sängyssä. -Joo, kyllähän siihen vois tottua. :D

Ja eiku Keijon porukoitten tykö. Oltiin siellä vielä kolme yötä, nyt sunnuntaina tultiin pois. Oli varsinainen sukukokous, kun Keijon molemmat siskot oli siellä: toisella kaks lasta ja toisella Lilliä pari kuukautta vanhempi vauva. Käytiin sen verran seuraamassa Kemin muuta elämää, että kokeiltiin kalastaa eräässä Jumalan hylkäämässä merenrantapaikassa, mutta muuten meni sukuloidessa ja vanhimman serkuksen 6-vuotissynttäreitä viettäessä.

Nyt maanantaina koitti paluu arkeen ja Keijolla työt. Vaan ihan arkea ei päästä vielä elämään. Mun ainoa ja paras serkku 9wee tuli meille tänään ja on perjantaihin saakka. Sen äidillä alko työt kans nyt maanantaina ja ne ajatteli, ettei rievun tarttis viimestä lomaviikkoa ennen koulun alkua ihan yksin kotosalla kyyhöttää niin niimpä saatiin J sitten tänne.

J on jo ekan kerran ennen ristiäsiä pyytäny päästä hoitamaan Lilliä, kyseessä on hurrrjan hoivavietin omaava kolmosluokkalainen. Mun mielestä on vaan jännittävää yhtäkkiä kokea minkälaista on elää kahen tosi eri ikäsen lapsen kanssa. Tänään käytiin uimassa ja askarreltiin. Hassuinta on kenties totutella lounastamiseen, ite ku syön lounasta ani harvoin (ehkä kaks kertaa kuussa).

Miten te syötte tortillanne?

Hassu kysymys, mutta oon kuullu semmosta huhua, että jotku sujauttaa omiinsa kanaa. Meillä on aika vakioiksi muodostuneet täytteet lähinnä syystä, etten syö kanaa ollenkaan. En oo syöny kanaa noin kolmeentoista vuoteen lukuunottamatta niitä paria kertaa ku oon tehny Keijolle kanaa ja on ollu pakko maistaa, että tietää miten sitä voi maustaa ku enhän minä ihmisressukka ees muista millasta se on.

Mutta siis takasin tortilloihin. Meillä on aina tällaset setit:

Lisukkeena pieneksi silputtua jääsalaattia, majoneesia ja salsaa sekä ihan tosi pieneksi pilkottua tomaattia, kurkkua ja maissia (välttämätön). Sillon tällön sotketaan mukaan kans fetaa ja jalapenoja.

Jauhelihaa ihan semmosella kaupan tacomausteseospussilla tuunattuna. Tällä kertaa sekaan pilkoin vielä sipulin.

Mun valmis lätty näyttää aina kuta kuinkin tältä. Tylsää, helppoa ja maukasta. Tää on meiän makukombo. :D

Tiiän, että tää postaus on ihan random, mutta mä usein ihmettelen miten mistä vaan arkiruoasta voi kaks eri ihmistä tehä jotain niin erilaista.

Randomiin postaukseen random parin päivän takanen kuva aiheesta nörtit Padillä. <3

LelliLilli

Keijon lapsuudenystävä kävi meillä yhen yön mittasessa reissussa, kun seki pääs ekaa kerta sitten millon viimeksi (?) kesälomailemaan. Se siis on opiskellu jonku sortin koneinsinööriksi yliopistossa ja se on jo lukiovuosista lähtien ollu kesät töissä ja muuten koulun penkillä. Nyt se on kerenny olla ekassa "oikeassa työpaikassaan" sen verta kauan, että saa ja viittii lomaillakki vähän.

Tämä ihana Marimekon ensiastiasetti oli sen tuliainen Lilianille ja ehkä vähän meiänki silmää ilahduttamaan. Tykkään kovasti kaikista muikeista eläinhahmoista ja tää onki just sen kuosinen, minkä olisin ite valinnu (jos siis tahtoisin ja pystyisin satsaamaan tommosiin). Toistaseks Lilli on syöny ihan samoilla Savonian kahvilusikoilla (+pari muovista ensilusikkaa), joilla meki syyään. Soseetki lämmitän samoissa Kokoissa ja Arcticoissa, mitä meillä on jogurttikippoina ja leipälautasina ja hyvin toimii.

Mutta onhan nää ihanat! :)

Tuliaisia

Tässäpä ne, lyhykäisyydessään. Äiskä on reissaillu tässä parin viime kuun aikana Turkissa ja Kreikassa ja siinä välissä työreissulla Saksassa. Tax-free-tuliasia oon saanu tämän verran plus Kreikasta kenties maailman parasta hunajaa ja oliiviöljyä, keittiön must-juttuja, mitä löytyy aina kaapista.

Cliniquea oon käyttäny vuosikausia, nyt mammalomalla oon pitäny semmosesta luksuksesta taukoa. Kuvassa siis Dramatically Different moisturizing gel - mun naaman kaikkein aikojen lemppari. Se riittää aamuin illoin käytettynä kosteuttamaan mun sekaihon, ainoastaan kuivimpina ja kylmimpinä aikoina talvisin joudun käyttämään myös muunlaista tököttiä. Se imeytyy nopeammin ku mikään muu mitä oon kokeillu ja jättää iholle hyvän silosen pinnan, jolle pystyy heti levittämään kenkuimmankin meikkipohjan. Monet kiireaamut on tällä pelastunu.

Tuo hajuvesi oli aivan uus tuttavuus ja nyt jo jokapäivässsä käytössä. En käsitä, miten äiskä tuntee mut niin hyvin.. Tuoksu on tosi raikas, kevyt ja kesäinen, eikä aiheuta kanssaihmisille päänsärkyä. Tykkään! :) Unohdimpas sanoa (jos ei se kuvasta käy selväksi), että se kantaa nimeä Love all. Mulla ei ennen oo mitään Björn Borgin tuoksuja ollukaan..

Nämä on sarjassa kosmetiikka parhaita juttuja, joita mulla tällä hetkellä on käytössä.. <3

Jotain aivaan aiheen (?) vierestä

Tiedän tai ainakin luulen, että suurin osa lukee tätä vauvablogina ja keskeyttäkää toki, jos joskus hypetän materiasta liikaa, mutta nyt ainakin aion niin tehdä. Olen ainainen kosmetiikkaintoilija. Tai ainakin 13-vuotiaasta saakka, jolloin siis menin ensimmäistä kertaa töihin ja tein hyvän tilin jo yhtenä joulusesonkina brittituristien parissa. Pikkukylän kasvattina minulla ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia tuhlata rahojani, kun lähimpään kaupunkiin ja "kunnon liikkeisiinkin" oli n.300km matkaa. Ellei siis pidä hyvänä sijoituksena esim. suklaapatukoita, jotka olivat kenties selektiivisin potentiaalinen hankintakohde paikallisessa S-ryhmän puljussa. :D

Kesällä reissattiinkin sitten Helsinkiin ja erityisesti viehätyin keskustan Stockmannista.. Juuri siellä ja silloin ostin ensimmäisen Diorin hajuveden, jonka jälkeen vinksahdus kaiken kauniin, ihanan, toimivan selektiivisen kosmetiikan suihin on vierähtänyt arviolta useita tuhansia euroja. Ajan kulun huomioiden siis aika paljon.

Nyt ihan viime kuukausina olen hellittänyt aiemmasta piheilykaudestani, ja niin meikkipussi kuin kylppärikin on kokenut kaikenlaista uutta kivaa.

Olen aina ollut todella hillitty meikkaaja, enempi sellainen nude-arkimeikkaaja. Pitkälti tylsä. Täydellisen meikkipohjan etsimiseen on vierähtänyt useita euroja ja vuosia. Luullakseni sellaisia pari löytyikin, mutta nestemäiset meikkivoiteet ja tämä hehkeän punakka sekaiho näin niinkuin yhdistelmänä tekevät minut epävarmaksi.

Nyt muutaman kuukauden Lily Lolon käytön jälkeen veikkaan, etten vaihda ihan heppoisin perustein muuhun. Ja kas, sen myötä olen oppinut, ettei kaiken kivan tarvitse maksaa mansikoita.

Viime aikoina olen kiinnostunut enemmän huuli- ja kulmameikeistä, joista edellä mainittu on minun kohdallani vain niihin hetkiin, kun Lilli ei ole läsnä. Eihän sitä kuitenkaan malta olla pusuttelematta ja siinä sitä sitten ollaan: vauvan naama huulipunassa.

Ajattelin tässä tämän ja muutaman seuraavan päivän aikana kirjoitella erikseen enemmän viime aikaisista kokemuksista ja ihastuksista. Jos se häiritsee niin kommenttia kehiin niin voin varmasti sujauttaa vauvajuttua siihen väliin. Tässä tämän laiskanlaisen kirjoituskauden aikana kun on ilmaantunut niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää.. :))

Varoitus!

Aion jakaa ITSESTÄNI aivan järkyttäviä kuvia, ja vain havannollistaakseni kuinka pullukkaprojekti sujuu.

Pulskimmillani minusta ei ole ainoatakaan kuvaa muuta kuin tämä yksi:

Enkä oikeastaan edes ole tässä lihavimmillani, vaan omamassasta on lähtenyt tässä kohtaa jo kolme kiloa. Kuva on siis otettu noin puoli tuntia lapsiveden menon jälkeen eli vauvamahakin (tai se mitä siitä noilta läskeiltä erottaa) on isoimmillaan.

Raskauskiloja ei siis tullut yhtään - päin vastoin. Enkä edes usko mihinkään raskaussellaisiin, koska eihän raskaus lihota, vaan se mitä ihminen suuhunsa laittaa ja se on aikuisen ihmisen ihan omalla vastuulla. Mulla jaksaa aina ihmetyttää "lihoin kakskyt kiloa vaan koska olin raskaana" -tyyliset heitot.

Jep jep, mutta siis raskauden jälkeen kiloja on lähtenyt kolmetoista eli kuustoista yhteensä ja tänään otetussa kuvassa näytän tältä...

Hoksasin, että mulla oli sattumalta samat vaatteet päällä, joten ei muuta kuin herralle kamera kauniiseen käteen. Ihan järkyttävältähän mä näytän vieläkin ja oon kyllä sisäistäny, että mun muodot on raskauden seurauksena muuttunu, esimerkkinä mun lantiosta on tullu aivan vieraan tuntunen.

Ja mitäkö oon sitte tehny? No en mitään ihmeempiä. Alkuun oon ootellu alkuun kiltisti palautumista ja isoin työ on ollu ruokavaliossa ja siitä kiinnipitämisessä. Joku ehkä kuukausi sitte aloin enemmänki tekemään lihaskuntoa, koska huomasin, ettei pelkkä laihtuminen enää tosiaankaan riitä, mutta sitte sain kesäflunssan, josta johtuen oon vaan maannu yhtä pikkuvaellusta lukuunottamatta.

Siinäpä lyhyt kuvaus viimesestä puolesta vuodesta. Paljon oon hommia joka kilon eteen tehny ja tahtihan on hidas näin isolle ihmiselle, mutta pääasia, että maaliin päästään ja siellä pysytään. Aion nimittäin palkinnoksi lopun viimein pienennyttää kihlasormukseni, joka on käyny liian isoksi jopa peukaloon, joten sitte ei enää voi päästää tilannetta takasin entiseen tai alkaa kirjaimellisesti vanne kiristämään.

Korres all over - yes please!

Yleensä oon tosi pihi, mutta läheisiäni haluan hemmotella. Äiskälle tilasin sillon äitienpäiväksi Korresin suihkugeelin ja vartalomaidon, koska se jos kuka ansaitsee hemmottelua. Viime Ivalon reissulla kokeilin niitä itteeni ja koukutuin heti niin kovasti, että piti tilata omat ku kotiin pääsin.

Ikävä kyllä sitä samaa Basil&Lemon -tuoksua ei enää saanu feelunique:sta, joten tilasin citrus -tuoksulla. Tietenki aattelin, että ne ois yhtä ihanan raikkaan tuoksusia, mutta mulla tulee siitä hajusta mieleen joku miesten suihkugeeli. :D Ei se iholla niin paha oo sitte jälkikäteen ku mitä käytettäessä.

Aion silti käyttää putelini loppuun, koska ominaisuuksiltaan aivan loistotuote kyseessä. Ainoa miinuspuoli on tosiaan se tuoksu. Ennen en uskonu vartalomaitoihin, mutta tää toimii: iho jää ihan siloseksi jo ekan käyttökerran jälkeen. Mulla oli aikasemmin ihan korppukuiva iho ja se imi rasvaa ihan hulluna. Toi vm tulee riittämään vielä pitkään senki takia, ettei sitä tarvi käyttää päivittäin vaan se lopputulos kestää jopa viikon! Ja kosteelle iholle levitettynä sitä ei tietenkään niin paljoo kulukaan, joten ne eurot tuli käytettyä hyvin.

Samalla intouduin tilamaan myös ton shampoon, vaikken yleensä osta arvokkaita shampoita. Syynä on se, että imetys on saanu mun hiukset putoomaan päästä. Ja avuliaana Lilli repii omakätisesti loput, jotka ei oo vielä ehtiny pudota maahan asti. Valehtelematta mun hiuksia löytyy lattialta enemmän ku koiran karvoja. Aattelin, että noista riisiproteiineista ois apua, koska tässä hiusasiassa vastustaa myös kunnan vesijohtoverkko.

Havahduin siihen faktaan ku elelin sen puoltoista viikkoa porukoitten luona ja niillä vesi tulee omasta kaivosta. Mun vaalea pehkoki kirkastu heti ja alko vaatia asumuseroa Rovaniemestä. Se kun ei kuulu vaihtoehtojen joukkoon ni päädyin sitten tohon Korresin shampooseen. Sen toimivuudesta en vielä osaa sanoa, koska istun tässä nyt kosteilla hiuksilla ekan kokeilukerran jäljiltä.

Normirasvoina joita lotraan on yleensä jotain Dermosilia, koska Keijon äiti tilailee niitä ja nyt viimeks sain tän kesäversion, jota ei käsittääkseni enää myydä. Muistan tän vastan tuoksun varmaan aina, koska lotrasin sitä mun vauvamasulle vielä viime kesänä.

Tällaista. Olis hauska kuulla minkä aiheista asiaa ihmiset haluaa kuulla. Toistaseks oon rönsyilly aiheitten puolesta vähän kaikenlaista - mitä nyt millonki on omassa elämässä ollu ajankohtasta. Eli aika rehellinen läpileikkaus tää blogi on ollu meiän perheen arjesta, vaikka tietenki on aika paljon sellastaki, jota oon jättäny kertomatta.

Project Sundeck 2013

On päätöksessä! Tässä kuvat:

Eli Step 1: Vedettiin värittömällä puuöljyllä kaikki terassin puupinnat.

Step 2: Keijo pyöräytti tuon katoksen ja siihen päälle valokatteen ihan täytenä yllätyksenä sillon ku oltiin Lilin kans viimeks Ivalossa.

Lopuksi kasattiin Jyskin puutarhakalusteryhmä ja hain Kodin Terrasta kukkia. Muun muassa ruusuliisoja, harsokukkia, ruusubegonian... Perushempukoita. :D Eilen Keijon äiti anto meille vielä evakkoja ja orvokkeja. Ne on noi lattialla lojuvat amppelit. Aion siirtää ne vielä normiruukkuihin ku en halua ruveta heti uutta katosta alkaa pilaamaan millään omilla räpeltelyillä, mitä noitten ripustaminen edellyttäis.

Taustastaki huomaa, että mettäkone on käyny "vähän" mylläämässä. Meiän piha mukaan lukien. Luulin, että se ois ottanu vaan merkatut puut, mutta se vei vaan hirveesti merkkaamattomia, muttei ainakaan sitä etupihan hasardia, jonka merkkasin. Lienee jo niin lähellä taloa, ettei uskaltanu siihen tarttua.

Loppuyhteenvetona:  Nyt meillä on 20neliötä katosta ni voi rillata ja viihtyä huonommallaki ilmalla ulkosalla.

Blogi on elänyt omaa elämäänsä, minä omaani

Tää viimeaikanen hiljasuus on ollu enempi pakkoa ku laiskuutta. Omaan koneeseen on edelleen käyttöjärjestelmä asentamatta, koska en löydä sitä alkuperästä levykettä, vaikka muistan sen olleen mun ekassa asunnossa yhessä tietyssä paikassa, joten johonki muuttolaatikkoon se on joskus pakattu. Tyypillistä. :D

Oon ollu nyt Keijon työkoneesta riippuvainen eli mahdollisuuksia istuskella koneella on vaan iltasin ja vasta olin porukoitten luona puoltoista viikkoa Lilianin kanssa reissussa, joten ei ollu konetta käytössä senkään vertaa.

Pian ongelma kuitenkin ratkeaa, koska iskän lellikki kun olen, sain Mac:n valmistujaislahjaksi. En pyytäny mitään niinku en koskaan mitään kehtaa muutenkaan pyytää. Porukat vaan halus, että kun lähen taas opiskelemaan niin mulla on kone, joka ei hyydy kesken. Heti ku keksitään, missä välissä käyn hakemassa sen koneen tai jotain muuta toimitusmetodin tynkää ilmenee niin lupaan, että vilkastuu taas.

Nyt kuitenki tärkeimmät eli Lillin pikakuulumiset ja viime aikaset saavutukset: Eka hammas on jo puskenu läpi ja toinen/toiset on tulossa (tuntuu kovina kohtina ikenien alla). Keijon äidin sanoin: "Jos noin aikasin hammasta pukkaa niin se tarkottaa, että on toinen tulossa!" Ei siis kuitenkaan ole luojan kiitos tulossa. :D

Lilian nauraa jo kovasti, mutta ei silleen heleää kikatusta niinku vauvat yleensä vaan semmosta räkästä röhönaurua. :'D Äitin tyttö. Viime aikojen hauskimmat tapaukset on ollu ku tänään kuunneltiin ja tutkittiin kylpyveden laskemista ammeeseen, Keijon äiti P:n aikaansaama tekokasvin kahina, mahan pussailu (en tiiä liittyykö siihen ääneen vai kutittaako).. Aika spontaaneja on nuo naurut ollu toistaseksi ja vaikea sitä on saada tarkotuksella nauramaan muuta ku laittamalla imuri päälle.

Lili myös kauheesti nojaa käsiinsä ja vetää jalaat "alleen" konttausasentoon ja suihkii niillä kauhealla tarmolla. Veikkaan että puhutaan pelkistä viikoista millon se lähtee ryömimään. Ja eteenpäin se pääsee jaloilla potkimalla tosi hyvin jos sitä vähänkään nostaa kainaloitten alta, ja se se vastaa hauskaa vaikuttaa olevankin.

Yks parhaista jutuista on se, että Lili nukahtaa ihan ittekseen eli sen voi vaan jättää omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Joskus se jää ihan mielissään, joskus se saattaa itkeä viitisen minuuttia ja rauhottuu sitten. Olettaen tietenkin, että kaikki perustarpeet on ensin tyydytetty ja sillä väsyttää.

Tässä on sattunu nyt paljon kaikenlaista ja niistä aion tännekin valottaa ihan pian. Pullukkaprojekti on myös edenny ja aion laittaa myös kuvia tästä "transformaatiosta" jahka Keijo tulee kalareissusta ja saan kameran.

Yllätyyyys.!

Lilianin eka hammas katto mua silmästä silmään tänään. Juuri niin. Mun päivän verran yli 5kk vanha nuori vauva. Oon kyllä huomannu, että se on alkanu kuolaamaan, mutta se alko niihin aikoihin ku alotettiin soseitten maistelu niin luulin, että se oiski liittyny siihen. Tänään Lili oli vähän itkunen, koska sillä oli kuuma ja väsy.

Rohkaistuin käsienpesun kautta tutkailemaan Lilianin pieniä pehmeitä ikeniä. En ois kyllä ikinä uskonu, että mun mielestä jonku IKENET voi olla niin kauniit. :D Tää äitiys tekee kyllä ihmisestä ihan pöljän. Pikku hammas siellä oli. Ei se näkyny vielä kokonaan, mutta se oli osittain puskenu jo läpi. Eikä pupunen oo kyllä nostanu asiasta mitään draamaa.

ps. Joku näppärä saattaa huomata, että mulla on jääny tää valvominen vähän päälle.