Otsamotunturi

Tässä pari valikoitua kuvaa viimeisimmältä vaellukselta. Suurin osa meiän kahdenkeskeisestä ajasta on muuten nykyään tämmöstä eräilyä. 

Lähtö. Tällä kertaa tehtiin ihan pikkureissu: sama 3,7km per suunta. Ja lämmintä oli mennessä ja tullessa 27 astetta. Voin sanoa, ettei sovi huonosydämiselle vaeltaminen semmosissa lämpöasteissa. :D 

Maisema muuttuu. Puiden korkeus matalenee koko ajan. Tunturikoivut ja varvut alko jyrätä tästä eteenpäin. 

Huipulla! Ja hyvältähän se tuntu..

Jopa huipulla oli niin kuuma tuulesta huolimatta (ainahan siellä tuulee, siitä syystä huussiki oli vaijereilla pultattu maahan ja silti se huoju tuulessa :D), että Keijo hurjana hengaili paidattomana. 

Erilainen viikko meneillään

Blogi on pysyny hiljaisena Keijon kesälomien myötä. Ollaan käyty vaeltamassa, poimittu litratolkulla marjoja ja raparperia pakkaseen ja reissattu. Oltiin ensin mun porukoitten luona 6päivää, jonka jälkeen tultiin kotiin peräti yheksi yöksi pyörittämään pesukonetta. Aamulla Keijo vaan totes, että olipa mukava nukkua välillä omassa sängyssä. -Joo, kyllähän siihen vois tottua. :D

Ja eiku Keijon porukoitten tykö. Oltiin siellä vielä kolme yötä, nyt sunnuntaina tultiin pois. Oli varsinainen sukukokous, kun Keijon molemmat siskot oli siellä: toisella kaks lasta ja toisella Lilliä pari kuukautta vanhempi vauva. Käytiin sen verran seuraamassa Kemin muuta elämää, että kokeiltiin kalastaa eräässä Jumalan hylkäämässä merenrantapaikassa, mutta muuten meni sukuloidessa ja vanhimman serkuksen 6-vuotissynttäreitä viettäessä.

Nyt maanantaina koitti paluu arkeen ja Keijolla työt. Vaan ihan arkea ei päästä vielä elämään. Mun ainoa ja paras serkku 9wee tuli meille tänään ja on perjantaihin saakka. Sen äidillä alko työt kans nyt maanantaina ja ne ajatteli, ettei rievun tarttis viimestä lomaviikkoa ennen koulun alkua ihan yksin kotosalla kyyhöttää niin niimpä saatiin J sitten tänne.

J on jo ekan kerran ennen ristiäsiä pyytäny päästä hoitamaan Lilliä, kyseessä on hurrrjan hoivavietin omaava kolmosluokkalainen. Mun mielestä on vaan jännittävää yhtäkkiä kokea minkälaista on elää kahen tosi eri ikäsen lapsen kanssa. Tänään käytiin uimassa ja askarreltiin. Hassuinta on kenties totutella lounastamiseen, ite ku syön lounasta ani harvoin (ehkä kaks kertaa kuussa).

Miten te syötte tortillanne?

Hassu kysymys, mutta oon kuullu semmosta huhua, että jotku sujauttaa omiinsa kanaa. Meillä on aika vakioiksi muodostuneet täytteet lähinnä syystä, etten syö kanaa ollenkaan. En oo syöny kanaa noin kolmeentoista vuoteen lukuunottamatta niitä paria kertaa ku oon tehny Keijolle kanaa ja on ollu pakko maistaa, että tietää miten sitä voi maustaa ku enhän minä ihmisressukka ees muista millasta se on.

Mutta siis takasin tortilloihin. Meillä on aina tällaset setit:

Lisukkeena pieneksi silputtua jääsalaattia, majoneesia ja salsaa sekä ihan tosi pieneksi pilkottua tomaattia, kurkkua ja maissia (välttämätön). Sillon tällön sotketaan mukaan kans fetaa ja jalapenoja.

Jauhelihaa ihan semmosella kaupan tacomausteseospussilla tuunattuna. Tällä kertaa sekaan pilkoin vielä sipulin.

Mun valmis lätty näyttää aina kuta kuinkin tältä. Tylsää, helppoa ja maukasta. Tää on meiän makukombo. :D

Tiiän, että tää postaus on ihan random, mutta mä usein ihmettelen miten mistä vaan arkiruoasta voi kaks eri ihmistä tehä jotain niin erilaista.

Randomiin postaukseen random parin päivän takanen kuva aiheesta nörtit Padillä. <3

LelliLilli

Keijon lapsuudenystävä kävi meillä yhen yön mittasessa reissussa, kun seki pääs ekaa kerta sitten millon viimeksi (?) kesälomailemaan. Se siis on opiskellu jonku sortin koneinsinööriksi yliopistossa ja se on jo lukiovuosista lähtien ollu kesät töissä ja muuten koulun penkillä. Nyt se on kerenny olla ekassa "oikeassa työpaikassaan" sen verta kauan, että saa ja viittii lomaillakki vähän.

Tämä ihana Marimekon ensiastiasetti oli sen tuliainen Lilianille ja ehkä vähän meiänki silmää ilahduttamaan. Tykkään kovasti kaikista muikeista eläinhahmoista ja tää onki just sen kuosinen, minkä olisin ite valinnu (jos siis tahtoisin ja pystyisin satsaamaan tommosiin). Toistaseks Lilli on syöny ihan samoilla Savonian kahvilusikoilla (+pari muovista ensilusikkaa), joilla meki syyään. Soseetki lämmitän samoissa Kokoissa ja Arcticoissa, mitä meillä on jogurttikippoina ja leipälautasina ja hyvin toimii.

Mutta onhan nää ihanat! :)

Tuliaisia

Tässäpä ne, lyhykäisyydessään. Äiskä on reissaillu tässä parin viime kuun aikana Turkissa ja Kreikassa ja siinä välissä työreissulla Saksassa. Tax-free-tuliasia oon saanu tämän verran plus Kreikasta kenties maailman parasta hunajaa ja oliiviöljyä, keittiön must-juttuja, mitä löytyy aina kaapista.

Cliniquea oon käyttäny vuosikausia, nyt mammalomalla oon pitäny semmosesta luksuksesta taukoa. Kuvassa siis Dramatically Different moisturizing gel - mun naaman kaikkein aikojen lemppari. Se riittää aamuin illoin käytettynä kosteuttamaan mun sekaihon, ainoastaan kuivimpina ja kylmimpinä aikoina talvisin joudun käyttämään myös muunlaista tököttiä. Se imeytyy nopeammin ku mikään muu mitä oon kokeillu ja jättää iholle hyvän silosen pinnan, jolle pystyy heti levittämään kenkuimmankin meikkipohjan. Monet kiireaamut on tällä pelastunu.

Tuo hajuvesi oli aivan uus tuttavuus ja nyt jo jokapäivässsä käytössä. En käsitä, miten äiskä tuntee mut niin hyvin.. Tuoksu on tosi raikas, kevyt ja kesäinen, eikä aiheuta kanssaihmisille päänsärkyä. Tykkään! :) Unohdimpas sanoa (jos ei se kuvasta käy selväksi), että se kantaa nimeä Love all. Mulla ei ennen oo mitään Björn Borgin tuoksuja ollukaan..

Nämä on sarjassa kosmetiikka parhaita juttuja, joita mulla tällä hetkellä on käytössä.. <3

Jotain aivaan aiheen (?) vierestä

Tiedän tai ainakin luulen, että suurin osa lukee tätä vauvablogina ja keskeyttäkää toki, jos joskus hypetän materiasta liikaa, mutta nyt ainakin aion niin tehdä. Olen ainainen kosmetiikkaintoilija. Tai ainakin 13-vuotiaasta saakka, jolloin siis menin ensimmäistä kertaa töihin ja tein hyvän tilin jo yhtenä joulusesonkina brittituristien parissa. Pikkukylän kasvattina minulla ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia tuhlata rahojani, kun lähimpään kaupunkiin ja "kunnon liikkeisiinkin" oli n.300km matkaa. Ellei siis pidä hyvänä sijoituksena esim. suklaapatukoita, jotka olivat kenties selektiivisin potentiaalinen hankintakohde paikallisessa S-ryhmän puljussa. :D

Kesällä reissattiinkin sitten Helsinkiin ja erityisesti viehätyin keskustan Stockmannista.. Juuri siellä ja silloin ostin ensimmäisen Diorin hajuveden, jonka jälkeen vinksahdus kaiken kauniin, ihanan, toimivan selektiivisen kosmetiikan suihin on vierähtänyt arviolta useita tuhansia euroja. Ajan kulun huomioiden siis aika paljon.

Nyt ihan viime kuukausina olen hellittänyt aiemmasta piheilykaudestani, ja niin meikkipussi kuin kylppärikin on kokenut kaikenlaista uutta kivaa.

Olen aina ollut todella hillitty meikkaaja, enempi sellainen nude-arkimeikkaaja. Pitkälti tylsä. Täydellisen meikkipohjan etsimiseen on vierähtänyt useita euroja ja vuosia. Luullakseni sellaisia pari löytyikin, mutta nestemäiset meikkivoiteet ja tämä hehkeän punakka sekaiho näin niinkuin yhdistelmänä tekevät minut epävarmaksi.

Nyt muutaman kuukauden Lily Lolon käytön jälkeen veikkaan, etten vaihda ihan heppoisin perustein muuhun. Ja kas, sen myötä olen oppinut, ettei kaiken kivan tarvitse maksaa mansikoita.

Viime aikoina olen kiinnostunut enemmän huuli- ja kulmameikeistä, joista edellä mainittu on minun kohdallani vain niihin hetkiin, kun Lilli ei ole läsnä. Eihän sitä kuitenkaan malta olla pusuttelematta ja siinä sitä sitten ollaan: vauvan naama huulipunassa.

Ajattelin tässä tämän ja muutaman seuraavan päivän aikana kirjoitella erikseen enemmän viime aikaisista kokemuksista ja ihastuksista. Jos se häiritsee niin kommenttia kehiin niin voin varmasti sujauttaa vauvajuttua siihen väliin. Tässä tämän laiskanlaisen kirjoituskauden aikana kun on ilmaantunut niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää.. :))

Varoitus!

Aion jakaa ITSESTÄNI aivan järkyttäviä kuvia, ja vain havannollistaakseni kuinka pullukkaprojekti sujuu.

Pulskimmillani minusta ei ole ainoatakaan kuvaa muuta kuin tämä yksi:

Enkä oikeastaan edes ole tässä lihavimmillani, vaan omamassasta on lähtenyt tässä kohtaa jo kolme kiloa. Kuva on siis otettu noin puoli tuntia lapsiveden menon jälkeen eli vauvamahakin (tai se mitä siitä noilta läskeiltä erottaa) on isoimmillaan.

Raskauskiloja ei siis tullut yhtään - päin vastoin. Enkä edes usko mihinkään raskaussellaisiin, koska eihän raskaus lihota, vaan se mitä ihminen suuhunsa laittaa ja se on aikuisen ihmisen ihan omalla vastuulla. Mulla jaksaa aina ihmetyttää "lihoin kakskyt kiloa vaan koska olin raskaana" -tyyliset heitot.

Jep jep, mutta siis raskauden jälkeen kiloja on lähtenyt kolmetoista eli kuustoista yhteensä ja tänään otetussa kuvassa näytän tältä...

Hoksasin, että mulla oli sattumalta samat vaatteet päällä, joten ei muuta kuin herralle kamera kauniiseen käteen. Ihan järkyttävältähän mä näytän vieläkin ja oon kyllä sisäistäny, että mun muodot on raskauden seurauksena muuttunu, esimerkkinä mun lantiosta on tullu aivan vieraan tuntunen.

Ja mitäkö oon sitte tehny? No en mitään ihmeempiä. Alkuun oon ootellu alkuun kiltisti palautumista ja isoin työ on ollu ruokavaliossa ja siitä kiinnipitämisessä. Joku ehkä kuukausi sitte aloin enemmänki tekemään lihaskuntoa, koska huomasin, ettei pelkkä laihtuminen enää tosiaankaan riitä, mutta sitte sain kesäflunssan, josta johtuen oon vaan maannu yhtä pikkuvaellusta lukuunottamatta.

Siinäpä lyhyt kuvaus viimesestä puolesta vuodesta. Paljon oon hommia joka kilon eteen tehny ja tahtihan on hidas näin isolle ihmiselle, mutta pääasia, että maaliin päästään ja siellä pysytään. Aion nimittäin palkinnoksi lopun viimein pienennyttää kihlasormukseni, joka on käyny liian isoksi jopa peukaloon, joten sitte ei enää voi päästää tilannetta takasin entiseen tai alkaa kirjaimellisesti vanne kiristämään.