Pulskimmillani minusta ei ole ainoatakaan kuvaa muuta kuin tämä yksi:
Enkä oikeastaan edes ole tässä lihavimmillani, vaan omamassasta on lähtenyt tässä kohtaa jo kolme kiloa. Kuva on siis otettu noin puoli tuntia lapsiveden menon jälkeen eli vauvamahakin (tai se mitä siitä noilta läskeiltä erottaa) on isoimmillaan.
Raskauskiloja ei siis tullut yhtään - päin vastoin. Enkä edes usko mihinkään raskaussellaisiin, koska eihän raskaus lihota, vaan se mitä ihminen suuhunsa laittaa ja se on aikuisen ihmisen ihan omalla vastuulla. Mulla jaksaa aina ihmetyttää "lihoin kakskyt kiloa vaan koska olin raskaana" -tyyliset heitot.
Jep jep, mutta siis raskauden jälkeen kiloja on lähtenyt kolmetoista eli kuustoista yhteensä ja tänään otetussa kuvassa näytän tältä...
Hoksasin, että mulla oli sattumalta samat vaatteet päällä, joten ei muuta kuin herralle kamera kauniiseen käteen. Ihan järkyttävältähän mä näytän vieläkin ja oon kyllä sisäistäny, että mun muodot on raskauden seurauksena muuttunu, esimerkkinä mun lantiosta on tullu aivan vieraan tuntunen.
Ja mitäkö oon sitte tehny? No en mitään ihmeempiä. Alkuun oon ootellu alkuun kiltisti palautumista ja isoin työ on ollu ruokavaliossa ja siitä kiinnipitämisessä. Joku ehkä kuukausi sitte aloin enemmänki tekemään lihaskuntoa, koska huomasin, ettei pelkkä laihtuminen enää tosiaankaan riitä, mutta sitte sain kesäflunssan, josta johtuen oon vaan maannu yhtä pikkuvaellusta lukuunottamatta.
Siinäpä lyhyt kuvaus viimesestä puolesta vuodesta. Paljon oon hommia joka kilon eteen tehny ja tahtihan on hidas näin isolle ihmiselle, mutta pääasia, että maaliin päästään ja siellä pysytään. Aion nimittäin palkinnoksi lopun viimein pienennyttää kihlasormukseni, joka on käyny liian isoksi jopa peukaloon, joten sitte ei enää voi päästää tilannetta takasin entiseen tai alkaa kirjaimellisesti vanne kiristämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti