Sellaisen nimen sai meidän esikoistytär sunnuntaina.
Ristiäiset vietetiin Keijon porukoitten luona Kemissä. Parasta niissä ristiäisissä ei kuitenkaan ollu ne ristiäiset itsessään (mä lähinnä imetin koko ajan jos sitä ite toimitusta ei lasketa -.-) vaan se, kun saatiin nähdä sukulaisia.
Mun tädit tuli Helsingistä ja Espoosta perheineen ja samoin mun äidinisä ja sen kihlattu Kotkasta lentokoneella. Ne tuli jo lauantaiaamuna ja lähti maanantaina puoliltapäivin, joten ehdittiin nähdä ihan hyvin. Mulla oli ollu niin ikävä! En voi korostaa tätä tarpeeksi. Äiskä oli vuokrannu omakotitalon ja minibussin sille viikonlopulle, että saatiin aidosti olla yhessä eikä kenenkään tarvinnu olla huolissaan siitä, millä päästään liikkumaan ympäriinsä..
Tyttöä kiusas rokotuksen aiheuttamat mahavaivat sen viikonlopun ja sillä riepulaisella jäi unet vähille. Lauantai-sunnuntaiyönä tosin sain leipoa ihan rauhassa. Meni meinaan vähän myöhään ne ristiäisleipomukset.. :D
Tein supersuklaisia mokkapaloja ja porkkanamuffineita tuorejuusto-sitruunakuorrutteella ja sitruunamuffineita omar-kuorrutteella. Voileipäkakut ja täytekakut tilattiin konditorioista. Niitä ei ruvettu ite tekemään. Mutta Keijon äiti teki kyllä ite mansikkajuustokakkua ja pikkuleipiä. En oikein ees muista, mitä kaikkea siellä oli tarjolla ku en ehtiny ku vasta just ennen lähtöä vähän maistaa voileipäkakkua. Seki oli ihan pakkorako, jolle en ois varmaan löytäny aikaa, ellei ois alkanu tosissaan huipata.
Meiän papilta puuttu toinen käsi! Se tuli ihan yllätyksenä siinä vaiheessa ku kättelin sitä ovella ja ihmettelin, miksei se ota mun kädestä asianmukasesti kiinni ja käännyin kattomaan. Tuli kyllä tosi hölmö olo tuijottaa, mutta on se varmasti tottunu siihen. Kuulin meinaan ihan samanlaisia tarinoita muilta vierailta.
Luulin meiän kummitytön ristiäiskaavan olleen lyhyimmästä päästä, mutta kyllä tää oli paaaaljon lyhyempi. Onneksi. Lilian itki alussa koko ajan ja rauhottu sitte olkapäälle niinku aina ja lopussa taas itkeskeli. Sillä oli nälkä, vaikka luulin syöttäneeni hyvin.. No loput ajasta mulla tosiaan meniki vuoroin imettäessä ja röyhtäyttäessä. Hyvä, että välillä ehin hörpätä kahvia... Ärsyttää vieläki ihan simona, että unohin vastikkeet kotia, vaikka muuten varustauduin pulloilla..
Saatan myöhemmin laittaa kuvia jahka niitä jostain saan. Luonnollisesti meillä itellähän ei niitä oo ku jou'uttiin olemaan siinä etualalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti