Lilian 3kk + vuosipäivä

Tää päivä alko ihan mielettömän hienosti! Lilian nukahti illalla kymmeneltä ja siirsin sen välillä omaan sänkyyn ja luulin, että tyttö ois heränny vaan ei! Katoin kelloa aamulla seuraavan kerran viideltä: pikkutytön uus ennätys, 7tunnin yöunet.

Keijo heräs siinä soppelisti töihinlähtöä tekemään ku saatiin syötyä ja röyhtäiltyä ja nousin kahvinkeittoon, tyttö jäi meiän sänkyyn parin lelun kanssa. Toinen niistä on semmonen soiva sudenkorento, joka oli ennen pelottava, mutta nyt tänä aamuna sängystä alko kuulua sen laulua. Lilli paineli sen rinnassa olevaa nappia ja tarttu siitä kiinni! Siis mitä!? Mun pikkutyttö on kohta niin iso, ettei se tarvi mua enää. En tiiä oliko vahinko, mutta Lilli tosiaan tarras koko kädellä kiinni siitä.

Ittekseen leikkimistä kesti puoli tuntia ja mä vaan ihailin sitä salaa oven raosta, en uskaltanu mennä häiriköimään. Sitte Lilli nukahti puoleksi tunnikis ja äippä sai juoda kahvinsa rauhassa, luksusta.

Päivä meni mukavasti touhuillen. Käytiin sittarissa ostamassa vuosipäivää ilahduttamaan vaaleanpunasia tulppaaneja, leivontatarpeita ja askartelujuttuja. Ostin Keijolle valmiskortin, johon väsäsin pienen runon. Se on sen verta henkilökohtanen, etten jaa sitä tänne, mutta sanompa vaan, että meinas Keijolla tirahtaa kyynel. :)

Varustettiin kortti vielä tervehdyksin: "Hyvää 2-vuotispäivää rakkaalle miehelle, ja sitäkin rakkaammalle isälle. Terv. allekirjoittaneet." Perään liitin mun nimmarin ja vesiväreillä läntättiin Lillin jalankuva siihen. :)

Lisäksi levoin vanilja"rähmäpullaa", koska Keijo tykkää mun leipomista pullista. Illallisruoaksi tein Jennyn kylmäsavulohipastaa. Kelpas. :)

Keijo yllätti kans. Viime vuonna sain puun, pullo-Jukan. :,) Nyt Keijo tuli vielä isomman puskan kanssa: kaks valkosta liljanoksaa, yksi kumpaakin seukkailuvuotta kohden. Ei olla tavallisesti näin lällyjä eikä tehty sitte mitään erityistä, mutta kyllähän tämmönen ilahduttaa itse kutakin. Keijon reaktio sen lukiessa sitä korttia oli parasta koko kuussa - tai ehkä Lillin hassuttelut menee senkin edelle.

Paras päivä siis. Hassua, miten paljon kahteen vuoteen on mahtunu. Ollaan oikeestaan asuttu yhessä hitusen verran kauemmin, ei kiirehditty sillon minkään virallisten termien kanssa. Semmonen ei oo oikein meidän tapasta. Vajaan kuukauden päästä tulee vuosi kihlauksesta, sillon en kyllä oottele mitään kukkapuskia tai muutakaan. Nää sattuu näin lähekkäin ja meistä tuntu rehellisemmältä juhlia tätä seurustelua.

Joku varmaan järkyttyis tätä meidän tahtia. Niin ehkä mäkin. Aiemmin olin varma, että en hanki lapsia ennenku sitte joskus vanhana ku oon saavuttanu ensin "kaiken muun". Keijo muutti kaiken. Aika pian tuli semmonen olo, että tuon miehen kanssa haluan perheen ja kaiken muunki.

Nyt kahdessa vuodessa ollaan muutettu kaks kertaa, vaihdettu auto pariin otteeseen ja nyt pitäis taas, menty kihloihin ja saatu upea pieni tyttö. En voi korostaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaaksi itteni koen.