Tää päivä alko ihan mielettömän hienosti! Lilian nukahti illalla kymmeneltä ja siirsin sen välillä omaan sänkyyn ja luulin, että tyttö ois heränny vaan ei! Katoin kelloa aamulla seuraavan kerran viideltä: pikkutytön uus ennätys, 7tunnin yöunet.
Keijo heräs siinä soppelisti töihinlähtöä tekemään ku saatiin syötyä ja röyhtäiltyä ja nousin kahvinkeittoon, tyttö jäi meiän sänkyyn parin lelun kanssa. Toinen niistä on semmonen soiva sudenkorento, joka oli ennen pelottava, mutta nyt tänä aamuna sängystä alko kuulua sen laulua. Lilli paineli sen rinnassa olevaa nappia ja tarttu siitä kiinni! Siis mitä!? Mun pikkutyttö on kohta niin iso, ettei se tarvi mua enää. En tiiä oliko vahinko, mutta Lilli tosiaan tarras koko kädellä kiinni siitä.
Ittekseen leikkimistä kesti puoli tuntia ja mä vaan ihailin sitä salaa oven raosta, en uskaltanu mennä häiriköimään. Sitte Lilli nukahti puoleksi tunnikis ja äippä sai juoda kahvinsa rauhassa, luksusta.
Päivä meni mukavasti touhuillen. Käytiin sittarissa ostamassa vuosipäivää ilahduttamaan vaaleanpunasia tulppaaneja, leivontatarpeita ja askartelujuttuja. Ostin Keijolle valmiskortin, johon väsäsin pienen runon. Se on sen verta henkilökohtanen, etten jaa sitä tänne, mutta sanompa vaan, että meinas Keijolla tirahtaa kyynel. :)
Varustettiin kortti vielä tervehdyksin: "Hyvää 2-vuotispäivää rakkaalle miehelle, ja sitäkin rakkaammalle isälle. Terv. allekirjoittaneet." Perään liitin mun nimmarin ja vesiväreillä läntättiin Lillin jalankuva siihen. :)
Lisäksi levoin vanilja"rähmäpullaa", koska Keijo tykkää mun leipomista pullista. Illallisruoaksi tein Jennyn kylmäsavulohipastaa. Kelpas. :)
Keijo yllätti kans. Viime vuonna sain puun, pullo-Jukan. :,) Nyt Keijo tuli vielä isomman puskan kanssa: kaks valkosta liljanoksaa, yksi kumpaakin seukkailuvuotta kohden. Ei olla tavallisesti näin lällyjä eikä tehty sitte mitään erityistä, mutta kyllähän tämmönen ilahduttaa itse kutakin. Keijon reaktio sen lukiessa sitä korttia oli parasta koko kuussa - tai ehkä Lillin hassuttelut menee senkin edelle.
Paras päivä siis. Hassua, miten paljon kahteen vuoteen on mahtunu. Ollaan oikeestaan asuttu yhessä hitusen verran kauemmin, ei kiirehditty sillon minkään virallisten termien kanssa. Semmonen ei oo oikein meidän tapasta. Vajaan kuukauden päästä tulee vuosi kihlauksesta, sillon en kyllä oottele mitään kukkapuskia tai muutakaan. Nää sattuu näin lähekkäin ja meistä tuntu rehellisemmältä juhlia tätä seurustelua.
Joku varmaan järkyttyis tätä meidän tahtia. Niin ehkä mäkin. Aiemmin olin varma, että en hanki lapsia ennenku sitte joskus vanhana ku oon saavuttanu ensin "kaiken muun". Keijo muutti kaiken. Aika pian tuli semmonen olo, että tuon miehen kanssa haluan perheen ja kaiken muunki.
Nyt kahdessa vuodessa ollaan muutettu kaks kertaa, vaihdettu auto pariin otteeseen ja nyt pitäis taas, menty kihloihin ja saatu upea pieni tyttö. En voi korostaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaaksi itteni koen.
torstai 21. maaliskuuta 2013
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Tänään ne tuli!
Ovelta kuului napakkaa koputusta. Mietin, että kuka tähän aikaan on meille tulossa ilmottelematta ku eihän Keijokaan oo kotona. Tietenki olin sängyn pohjalla imetyshommissa. Ei auttanu ku tukka pystyssä kömpiä ovelle, onneks kerranki olin täysissä pukeissa..
Siellä oli postin lähetti! Olin ihan ymmällään ennenku tajusin, että ne kengäthän sillä on kainalossa mulle tuotavana. :D Tälle päivälle niitä oottelinki, mutta luulin, että oisin joutunu lähipostista ne noutamaan. Boohoo:lle pisteet tästä.
Tilasin Boohoo.comista kyseiset kengät noin puoltoista viikkoa sitte. Keksin koko nettikaupan siitä tv-mainoksesta. Siellä on valtavasti edullisia kenkiä ja vaatteita ja noh.. kaikkea kivaa. :D Ilmaset toimitukset Eurooppaan kaikista euroin maksettavista tilauksista ja Verified by Visa. Mun heikkous. :D Palauttaminen on ihan omakustanteista ja siks jännitti, että miten niitten mitotus vastaa mun käsityksiä.
Tilasin kengät koossa 41/8 ja sain ilahtua! Istuu aivan loistavasti! Mittasin koron omakätisesti, koska sitä ei ollu ilmotettu siellä sivuilla niinku niitten kengissä ei muutenkaan: 9 senttiä, mutta siitä huolimatta tuntuu jalassa siltä, että näillä jaksais kävellä koko päivän. Oon tosi hyvilläni koko hommasta.
Siellä oli postin lähetti! Olin ihan ymmällään ennenku tajusin, että ne kengäthän sillä on kainalossa mulle tuotavana. :D Tälle päivälle niitä oottelinki, mutta luulin, että oisin joutunu lähipostista ne noutamaan. Boohoo:lle pisteet tästä.
Tilasin Boohoo.comista kyseiset kengät noin puoltoista viikkoa sitte. Keksin koko nettikaupan siitä tv-mainoksesta. Siellä on valtavasti edullisia kenkiä ja vaatteita ja noh.. kaikkea kivaa. :D Ilmaset toimitukset Eurooppaan kaikista euroin maksettavista tilauksista ja Verified by Visa. Mun heikkous. :D Palauttaminen on ihan omakustanteista ja siks jännitti, että miten niitten mitotus vastaa mun käsityksiä.
Tilasin kengät koossa 41/8 ja sain ilahtua! Istuu aivan loistavasti! Mittasin koron omakätisesti, koska sitä ei ollu ilmotettu siellä sivuilla niinku niitten kengissä ei muutenkaan: 9 senttiä, mutta siitä huolimatta tuntuu jalassa siltä, että näillä jaksais kävellä koko päivän. Oon tosi hyvilläni koko hommasta.
Alun perin hintaa oli 45e, nyt alennuksessa 15e. Ennen olin semmonen nirsoilija, että ku näin kaupassa silmää miellyttävät kengät niin hinta oli lähes poikkeuksetta sadan ja kahensadan euron välistä tai sitten just mun koko puuttu tai oli loppunu. Jos kävelisin kenkäkauppaan tänä päivänä niin tilanne ois ihan sama edelleen. Sehän nettikaupoissa onki hienoa, että pystyy silmäilemään koko valikoimaa yhellä kertaa ja kokojen saatavuuden tietää heti. Ei tarvi tämmösen bigfootinkaan tuskastua. ;)
Aivan varmasti tuun tilaamaan boohoo:sta kenkiä jatkossaki, jos se on kerta näin näppärää, varsinki nyt ku ei tarvi arpoa sen koon kanssa.
Oottelen Keijoa salilta ja tän illan huipennus mahtaa seurata Keijoa: päätettiin, että tänään on pandapäivä eli haetaan kiinalaista mr Pandasta. Mun mielestä niitten kiinalainen on paljon autenttisempaa ku Rovaniemen muissa kiinalaisissa tai oikeestaan en oo käyny muutaku siinä Valtakadun paikassa tän lisäksi. Ja mun "ex-anoppi" on kiinalainen, Kiinassa melkein ikänsä asunu naikkonen, jonka pöperöitä söin sillon joskus enemmänki. Mun käsitys autenttisesta kiinalaisesta perustuu sen kokkailuihin.
Tässä viellä mamman unipupu <3 (Sattumalta tossa bodyssa on pandan pää, mutta Lily on sensuroinu sen kätösillään)
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Yllätyspaketti
Tiistaina saapui siis postissa yllätyspaketti! Vaikkei se mikään oikea yllätys ollut, itsehän olin sen tilannut.
Eli Lily Lolon mineraalimeikkipohja sävyssä Blondie, Finishing Powder mikäikinäsuomeksionkaan sävyssä Flwaless Silk sekä Super Kabuki suti!
Tilasin nämä Lily Lolon omasta nettikaupasta osoitteesta www.lilylolo.co.uk ja hintaa tuli 42,20e. Nettikauppahan on brittiläinen ja hinnatkin ovat punnissa, joten noihin todellisiin kustannuksiin vaikuttaa jonkin verran aina valuuttakurssit. Hassua muuten, miten blogger väänsi nuo kuvat ihan eripäin kuin miten ne olivat koneella..
Ajatuksena oli vaihtaa pitkästä aikaa mineraaleihin ja Lily Lolosta olin kuullut paljon kaikennäköistä hehkutusta erityisesti Karkkipäivä -blogia kirjoittavalta Sannilta. Aikaisempaa kokemusta minulla oli vain Diorin vastaavasta tuotteesta. Hintaerohan niiden kahden välillä on huima. Dioria ei saisi mistään sillä hintaa, millä sain Lily Loloa het enemmän.
Laadussakin on jotain eroa, muttei omasta mielestäni mitään suurta. Dior on hieman peittävämpi ja tuntuu ehkä aavistuksen kosteuttavalta. Siis minun kohdallani. Mutta LL on 100% luonnonkosmetiikkaa. Sinänsä luonnonkosmetiikka on minulle vierasta ja nytkin kiinnostuin vain kehutun laadun, en minkään periaatteiden takia.
Tosi tyytyväinen oon Lolooni ollu, onnistuin tilaamaan kertaheitolla oikean sävynki. Mutta jos sävystä on epävarmuutta niin Lily Lololta pystyy tilaamaan jokaista meikkipohjasävyä myös näytekoossa. Suosittelen. Ja toi kabuki on muuten ihan huippuihana! Niin silonen ja tarkka. Jos ei LL:lta muusta kiinnostu niin ainaki toi suti tuntuu tosi laadukkaalta, ja yksittäin tilattuaki sen hinta oli vaan £14.29. Ite pidän sitä tosi edullisena hintana.
Ite koen mineraalit yleensä hengittävämpänä kuin nestemäiset meikkivoiteet. Tosin viime aikanen kyrsiintyminen meikkivoiteisiin nyt johtu siitä, että kokeilin pihinä jotain markettituotteita, jotka tuntu vaan tukkivan mun naaman ja liikku päivän mittaan naamalla niin, että viimeistään illalla näytin pellehermannilta.
Tämmöstä tällä kertaa. Yllätyshän tää oli muuten siks, että a) paketti tuli briteistä vaan parissa päivässä ja b) paketti tuli ihan kotipostilaatikkoon asti.
Tällä hetkellä odottelen vielä boohoon pakettia, jossa pitäis olla välikausikengät. Nyt startataan Kaakamoon ja Kemiin Keijon mummolaan. Kirjoittelemisiin! :)
Lily Lolon Complexion Perfection Kit
Eli Lily Lolon mineraalimeikkipohja sävyssä Blondie, Finishing Powder mikäikinäsuomeksionkaan sävyssä Flwaless Silk sekä Super Kabuki suti!
Tilasin nämä Lily Lolon omasta nettikaupasta osoitteesta www.lilylolo.co.uk ja hintaa tuli 42,20e. Nettikauppahan on brittiläinen ja hinnatkin ovat punnissa, joten noihin todellisiin kustannuksiin vaikuttaa jonkin verran aina valuuttakurssit. Hassua muuten, miten blogger väänsi nuo kuvat ihan eripäin kuin miten ne olivat koneella..
Ajatuksena oli vaihtaa pitkästä aikaa mineraaleihin ja Lily Lolosta olin kuullut paljon kaikennäköistä hehkutusta erityisesti Karkkipäivä -blogia kirjoittavalta Sannilta. Aikaisempaa kokemusta minulla oli vain Diorin vastaavasta tuotteesta. Hintaerohan niiden kahden välillä on huima. Dioria ei saisi mistään sillä hintaa, millä sain Lily Loloa het enemmän.
Laadussakin on jotain eroa, muttei omasta mielestäni mitään suurta. Dior on hieman peittävämpi ja tuntuu ehkä aavistuksen kosteuttavalta. Siis minun kohdallani. Mutta LL on 100% luonnonkosmetiikkaa. Sinänsä luonnonkosmetiikka on minulle vierasta ja nytkin kiinnostuin vain kehutun laadun, en minkään periaatteiden takia.
Tosi tyytyväinen oon Lolooni ollu, onnistuin tilaamaan kertaheitolla oikean sävynki. Mutta jos sävystä on epävarmuutta niin Lily Lololta pystyy tilaamaan jokaista meikkipohjasävyä myös näytekoossa. Suosittelen. Ja toi kabuki on muuten ihan huippuihana! Niin silonen ja tarkka. Jos ei LL:lta muusta kiinnostu niin ainaki toi suti tuntuu tosi laadukkaalta, ja yksittäin tilattuaki sen hinta oli vaan £14.29. Ite pidän sitä tosi edullisena hintana.
Ite koen mineraalit yleensä hengittävämpänä kuin nestemäiset meikkivoiteet. Tosin viime aikanen kyrsiintyminen meikkivoiteisiin nyt johtu siitä, että kokeilin pihinä jotain markettituotteita, jotka tuntu vaan tukkivan mun naaman ja liikku päivän mittaan naamalla niin, että viimeistään illalla näytin pellehermannilta.
Tämmöstä tällä kertaa. Yllätyshän tää oli muuten siks, että a) paketti tuli briteistä vaan parissa päivässä ja b) paketti tuli ihan kotipostilaatikkoon asti.
Tällä hetkellä odottelen vielä boohoon pakettia, jossa pitäis olla välikausikengät. Nyt startataan Kaakamoon ja Kemiin Keijon mummolaan. Kirjoittelemisiin! :)
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Koliikkioireita ja muuta sähläystä
Heipä hoi vaan! Piti tulla kirjoittamaan tänne erään yllätyspaketin sisällöstä, mutta rakas kultsipupsini on tainnut napata kameran (jolla juttuun liittyvät kuvat ovat) mukaansa siinä samalla, kun lähti työkaverinsa järkkäämään saunailtaan. Asiaa olisi ollut tällä viikolla jo useampaan otteeseen, mutta koneeseeni on iskenyt virus juuri nyt! Tää on eka kerta sitten koneen hankinnan, joka oli vuonna 2009. Hatunnosto sille siis.
Nyt kuitenkin aina, kun kirjaudun sisään omalla käyttäjälläni niin kaikki menee normaalisti, kunnes yhtäkkiä koko näyttö menee valkoiseksi... Suoritin mittavan haun avastilla vieraskäyttäjän kautta ja poistin löytyneet saastuneet tiedostot ja silti sama valkoinen väri on seuranani. En ole jatkanut asian selvittelyä sen jälkeen, joten nyt surffailen miekkosen työläppärillä. Se saanee kelvata.
Tiistain jälkeen on ollut vähän hankalaa.. Tai no, hyvät kuulumiset ensin eli vikatkin kirjoitukset on ohi! Saa nähdä kuinka käy. :) Lisäksi Lilian on megajäntevänä vauvana jo pariin kertaan näyttänyt osaavansa kääntyä mahalteen makuulta selälteen. Eka kerta oli tiistaina, kun laitoin pupusen lattialle ja nyt toiseen kertaan tänään, kun laitoin Lillin omaan sänkyynsä. Tosin hämmentyneen soiton ystävälleni Heidille jälkeen en olekaan varma, onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Mutta jos tätä nyt alkaa jatkua niin totta se on ihan tervettä kehitystä. Ei kai vauvat tee mitään toistuvasti, jos se on niille itselleen epätervettä? Kai? Ne on sillain viisaampia kuin me vanhat. :D
Meitä taitaa vaivata nyt myös koliikkioireet. Tai nyt on ollu pari hankalampaa yötä ja selkeästi se on maha ku vaivaa. Ei mulla silleen se ahista itellä. Oon päivisin ihan yhtä reipas ku muutenki, vaikka yöllä jäis unet vähiksi, enkä nuku päikkäreitäkään. Paha mieli mulla on lähinnä siitä ku öisin välillä kärtyän puoliunessa Keijolle. Sillon kai se väsymys sitte tulee juuri esille. Toistaseks Keijo on jaksanu ymmärtää.
Nyt eilen haettiin apteekista Cuplatonia, toivottavasti sillä lähtee. Rehellisesti sanottuna tänään on tuntunu, että noitten Cuplien alotuksen jälkeen tilanne on vaan pahentunu. Nyt Lilli kuitenki nukkuu tyytyväisenä turvakaukalossaan äskösen kauppareissun jäljiltä (mamman karkkipäivä), joten taidan ruveta kattomaan areenasta Girls:ä. Ja hyvää tässä illassa on kans se, että vaikka todennäkösesti Keijo nauttii siellä hyvin ansaitussa saunaillassaan muutaki ku kansalaisluottamusta, eikä siitä siks oo tänä yönä apua heräilyissä ni mä sain luvan lähteä Heidin kanssa kattomaan Jukka Poikaa "pääsiäislomalla".
En oo mikään hirmufani ja mehulinjalla tuun siellä olemaan, mutta se vois olla ihan tervetullutta tuulettumista mullekki. Synnytyksen jälkeen ainoat kerrat ku oon ottanu ittelleni omaa aikaa on ollu kaks pitkää kävelylenkkiä yksikseni. Tietenki jos saivarrellaan ni oonhan mä koulussa ja kirjotuksissa käyny sekä tehny pakollisia kauppareissuja sillonku Lilli oli niin pieni, etten halunnu ottaa sitä Cittariin mukaan saamaan mitään kuppaa tai flunssaa tai muutakaan.. Mutta nyt kuulemisiin! :)
Nyt kuitenkin aina, kun kirjaudun sisään omalla käyttäjälläni niin kaikki menee normaalisti, kunnes yhtäkkiä koko näyttö menee valkoiseksi... Suoritin mittavan haun avastilla vieraskäyttäjän kautta ja poistin löytyneet saastuneet tiedostot ja silti sama valkoinen väri on seuranani. En ole jatkanut asian selvittelyä sen jälkeen, joten nyt surffailen miekkosen työläppärillä. Se saanee kelvata.
Tiistain jälkeen on ollut vähän hankalaa.. Tai no, hyvät kuulumiset ensin eli vikatkin kirjoitukset on ohi! Saa nähdä kuinka käy. :) Lisäksi Lilian on megajäntevänä vauvana jo pariin kertaan näyttänyt osaavansa kääntyä mahalteen makuulta selälteen. Eka kerta oli tiistaina, kun laitoin pupusen lattialle ja nyt toiseen kertaan tänään, kun laitoin Lillin omaan sänkyynsä. Tosin hämmentyneen soiton ystävälleni Heidille jälkeen en olekaan varma, onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Mutta jos tätä nyt alkaa jatkua niin totta se on ihan tervettä kehitystä. Ei kai vauvat tee mitään toistuvasti, jos se on niille itselleen epätervettä? Kai? Ne on sillain viisaampia kuin me vanhat. :D
Meitä taitaa vaivata nyt myös koliikkioireet. Tai nyt on ollu pari hankalampaa yötä ja selkeästi se on maha ku vaivaa. Ei mulla silleen se ahista itellä. Oon päivisin ihan yhtä reipas ku muutenki, vaikka yöllä jäis unet vähiksi, enkä nuku päikkäreitäkään. Paha mieli mulla on lähinnä siitä ku öisin välillä kärtyän puoliunessa Keijolle. Sillon kai se väsymys sitte tulee juuri esille. Toistaseks Keijo on jaksanu ymmärtää.
Nyt eilen haettiin apteekista Cuplatonia, toivottavasti sillä lähtee. Rehellisesti sanottuna tänään on tuntunu, että noitten Cuplien alotuksen jälkeen tilanne on vaan pahentunu. Nyt Lilli kuitenki nukkuu tyytyväisenä turvakaukalossaan äskösen kauppareissun jäljiltä (mamman karkkipäivä), joten taidan ruveta kattomaan areenasta Girls:ä. Ja hyvää tässä illassa on kans se, että vaikka todennäkösesti Keijo nauttii siellä hyvin ansaitussa saunaillassaan muutaki ku kansalaisluottamusta, eikä siitä siks oo tänä yönä apua heräilyissä ni mä sain luvan lähteä Heidin kanssa kattomaan Jukka Poikaa "pääsiäislomalla".
En oo mikään hirmufani ja mehulinjalla tuun siellä olemaan, mutta se vois olla ihan tervetullutta tuulettumista mullekki. Synnytyksen jälkeen ainoat kerrat ku oon ottanu ittelleni omaa aikaa on ollu kaks pitkää kävelylenkkiä yksikseni. Tietenki jos saivarrellaan ni oonhan mä koulussa ja kirjotuksissa käyny sekä tehny pakollisia kauppareissuja sillonku Lilli oli niin pieni, etten halunnu ottaa sitä Cittariin mukaan saamaan mitään kuppaa tai flunssaa tai muutakaan.. Mutta nyt kuulemisiin! :)
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Haloo
Päätimpäs nyt, että kirjotan ainakin kaks postausta peräkkäin, joissa koitan olla suoranaisesti narisematta mistään, koska asiathan on oikeesti tosi hyvin. Haluaisin kirjottaa tänne enemmän ilosesti, mutta jostain syystä asiaa tuntuu olevan aina eniten sillon ku ajatukset on mytyssä. Ja sehän on meille ihmisille enemmänki ominaisuus, että niistä hyvistä asioista ei aina edes huomata mainita.
Tämä asia olkoon nyt väsymys - tai oikeestaan sen puute.
Se on sellanen asia, jota moni lähipiirissä ei tunnu ymmärtävän. Nimittäin Lilli on semmonen taivaan lahja, että se nukkuu monesti kuus tuntia yössä putkeen, harvemmin kyllä. Yleensä herätään kerran yössä noin kello kolmen aikaan syömään. Hyvä niin, koska meillä ei oo tässä lähellä mitään kunnollista tukiverkkoa. On kyllä kavereita, mutta ei ketään semmosta, joka vois tai haluais hoitaa tyttöä.
Kunnon yöunet auttaa mua jaksamaan touhuamaan Lillin kans päivät ja tuntuu, että paljon uusia asioita ja ihanaa kehitystä tapahtuu koko ajan. Tulee koko ajan uusia ilmeitä ja kovasti yritetään jo erilaisia äänteitäki. Lilli on kans ollu alusta alkaen tosi jäntevä vauva ja viihtyy hyvin lattialla mahalteen. Parasta sen vinkeässä leveässä hymyssä on se, että tuntuu ihan ku se ymmärtäis ja tietäis, kuinka paljon sitä rakastan. Se aiheuttaa mulle tällä hetkellä päivittäin eniten mielihyvää.
Eilen oli äikän esseekoe ja Keijon vanhemmat oli täällä Lilin kanssa sen aikaa. Mulla meinas palaa hermot ku tulin kirjotuksista ja aloin syöttämään tyttöä ku kuulin, että Keijon äiti alko laittaa tiskejä. Keijon vaatteetki se oli viikannu narulta mun ollessa kirjotuksissa. Sanoin sille suoraan, että pärjätään kyllä ja että pyydän apua sitten, kun siltä tuntuu.
Mulle oli nimittäin niin iso juttu jo se, että ne pääs tänne hoitamaan lasta. Vaati suurtaa vakuuttelua, että Keijon äiti usko, että nukun yöllä ja kotityöt touhuan päivällä sillon ku Lilli nukkuu päikkäreitä. Eikä se varmasti usko vieläkään.
Ja yks iso pointti mun keuhkoilussa oli se, että jouduin tekemään saman homman uudestaan. Meidän keittiössä astiat on omassa järjestyksessään ja tahdon, että löydän ne ku alan laittamaan ruokaa, eikä tarvi ensimmäisenä alkaa ihmettelemään, miksei fileerausveitset ookaan omassa lokerossaan tai lasit löytyyki yhtäkkiä kahvi- ja teeastioitten kaapista...
Joku toinen ei ehkä ymmärrä tätä, mutta oon semmonen reippailijaluonne, etten tahdo apua, jos en sitä tarvi. Jos meillä on vieraita ni mielellään passaan niitä ja laitan ruokaa. Mutta semmonen hyväntahtonenki avun tuputtaminen ahistaa. Itehän tahdon olla äitiyslomalla. Menen töihin sitte ku kotihommat ja lapsenhoito alkaa kyllästyttää. Tai no, ompas aika tekopyhää. Laitoin nimittäin vasta viime viikolla Alkoon työhakemusta. Ajattelin, että jos onnistaa ni alan käydä osa-aikasesti töissä, iltasin ja viikonloppusin eli sillon ku Keijo on kotona. Tyttökään ei joudu hoitoon.
Porukoille en oo tästä kertonu ku tiedän, että äiskä kauhistuu. Mutta olis hyvä, että saisin säästettyä korkeakouluopiskelua varten. En nimittäin usko, että surullisen kuuluisat opintotuet riittää muuta ku korkeintaan joihinki ruokaostoksiin. Eli jos saisin vaikka puolenki vuoden vastike- ja bensarahat tienattua ni asiat ois aika hyvällä mallilla. Sitte ei tarvis heti ressata töissä käymistä opintojen ohessa.
Tämä asia olkoon nyt väsymys - tai oikeestaan sen puute.
Se on sellanen asia, jota moni lähipiirissä ei tunnu ymmärtävän. Nimittäin Lilli on semmonen taivaan lahja, että se nukkuu monesti kuus tuntia yössä putkeen, harvemmin kyllä. Yleensä herätään kerran yössä noin kello kolmen aikaan syömään. Hyvä niin, koska meillä ei oo tässä lähellä mitään kunnollista tukiverkkoa. On kyllä kavereita, mutta ei ketään semmosta, joka vois tai haluais hoitaa tyttöä.
Kunnon yöunet auttaa mua jaksamaan touhuamaan Lillin kans päivät ja tuntuu, että paljon uusia asioita ja ihanaa kehitystä tapahtuu koko ajan. Tulee koko ajan uusia ilmeitä ja kovasti yritetään jo erilaisia äänteitäki. Lilli on kans ollu alusta alkaen tosi jäntevä vauva ja viihtyy hyvin lattialla mahalteen. Parasta sen vinkeässä leveässä hymyssä on se, että tuntuu ihan ku se ymmärtäis ja tietäis, kuinka paljon sitä rakastan. Se aiheuttaa mulle tällä hetkellä päivittäin eniten mielihyvää.
Eilen oli äikän esseekoe ja Keijon vanhemmat oli täällä Lilin kanssa sen aikaa. Mulla meinas palaa hermot ku tulin kirjotuksista ja aloin syöttämään tyttöä ku kuulin, että Keijon äiti alko laittaa tiskejä. Keijon vaatteetki se oli viikannu narulta mun ollessa kirjotuksissa. Sanoin sille suoraan, että pärjätään kyllä ja että pyydän apua sitten, kun siltä tuntuu.
Mulle oli nimittäin niin iso juttu jo se, että ne pääs tänne hoitamaan lasta. Vaati suurtaa vakuuttelua, että Keijon äiti usko, että nukun yöllä ja kotityöt touhuan päivällä sillon ku Lilli nukkuu päikkäreitä. Eikä se varmasti usko vieläkään.
Ja yks iso pointti mun keuhkoilussa oli se, että jouduin tekemään saman homman uudestaan. Meidän keittiössä astiat on omassa järjestyksessään ja tahdon, että löydän ne ku alan laittamaan ruokaa, eikä tarvi ensimmäisenä alkaa ihmettelemään, miksei fileerausveitset ookaan omassa lokerossaan tai lasit löytyyki yhtäkkiä kahvi- ja teeastioitten kaapista...
Joku toinen ei ehkä ymmärrä tätä, mutta oon semmonen reippailijaluonne, etten tahdo apua, jos en sitä tarvi. Jos meillä on vieraita ni mielellään passaan niitä ja laitan ruokaa. Mutta semmonen hyväntahtonenki avun tuputtaminen ahistaa. Itehän tahdon olla äitiyslomalla. Menen töihin sitte ku kotihommat ja lapsenhoito alkaa kyllästyttää. Tai no, ompas aika tekopyhää. Laitoin nimittäin vasta viime viikolla Alkoon työhakemusta. Ajattelin, että jos onnistaa ni alan käydä osa-aikasesti töissä, iltasin ja viikonloppusin eli sillon ku Keijo on kotona. Tyttökään ei joudu hoitoon.
Porukoille en oo tästä kertonu ku tiedän, että äiskä kauhistuu. Mutta olis hyvä, että saisin säästettyä korkeakouluopiskelua varten. En nimittäin usko, että surullisen kuuluisat opintotuet riittää muuta ku korkeintaan joihinki ruokaostoksiin. Eli jos saisin vaikka puolenki vuoden vastike- ja bensarahat tienattua ni asiat ois aika hyvällä mallilla. Sitte ei tarvis heti ressata töissä käymistä opintojen ohessa.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Mummolassa
Ai että jäi soimaan tää päässä ku yks facebook-kaveri jako tän tälle aamulle. Tää on tämmöstä hyvän mielen musiikkia. :) Sopii hyvin tähän päivään ku ulos kattoo: kymmenen pakkasta ja lämmin kevätaurinko lumisen pellon yllä.
Ollaan Lillin kanssa mun porukoitten luona. Tarkennuksena: tultiin tänne jo maanantaina porukoitten kyydissä ku ne palaili ristiäisreissusta. Oli meillä auto täynnä ku mun pikkusiskoki tuli hiihtolomalle tänne. Meitä oli siis neljä aikusta, yks turvakaukalo ja kauheesti tavaraa. Pakko kyllä kehasta sitä Q5:sta (vuokra-auto) tilavuudesta, koska mulla ei ahistanu ollenkaan istua se 300km keskipenkillä..
Täällä ollaan nyt köllitty. Käytiin tapaamassa mun pikkuserkkua ja sen noin 2-vuotiasta taaperoa tuossa naapurissa. Ne suunnittelee Rovaniemelle muuttoa nyt ens syksynä. Voi, saataspa ne sinne meiän kaveriksi. :) Eilisen ohjelmana käytettiin porukoitten koiria yksitellen lenkillä Lillukan kanssa.
Se tuntuu nukkuvan paremmin ku viikkoihin! Melkein yhtä paljon ku sillon alle kuukauden iässä. Luulen, että se johtuu siitä ku viime viikon torstaina laitettiin rota-virusrokotus (miten ikinä kirjotetaankaan) ja siitä seuras vatsavaivoja, jotka kiusas koko viikonlopun. Nyt ku ne meni ohi niin taitaa tyttö nukkua univelkoja takasin.
Vaikka kyllä se seurusteleekin! Niin pieni ihminen ja isoki ihminen kyykistyy. Iskä tänä aamunaki möyri sen kanssa tuolla lattialla ja lässytti menemään. <3 Äiskän mukaan iskä ei lässyttäny ees mulle ja pikkusiskolle sillon ku oltiin vauvoja. Alkaa "vanhuuttaan" pehmetä. ;)
Äiskälle se kans jokeltelee mahottomasti. Ihana nähä miten se alkaa jo kokeilla eri äänteitä ja juttelee välillä pitkiäki pätkiä. Se on semmonen ilo.
Tänään varmaan käyään mun mummolassa kyläilemässä tuossa törmän alla ja huomenna illalla Keijoki tulee jo tänne. Yhessä vietetään täällä vielä viikonloppu ja sunnuntaina ajetaan hyvissä ajoin kotia. Maanantaina onki kirjotukset. Iiikkkkk.!
Lilian Olivia
Sellaisen nimen sai meidän esikoistytär sunnuntaina.
Ristiäiset vietetiin Keijon porukoitten luona Kemissä. Parasta niissä ristiäisissä ei kuitenkaan ollu ne ristiäiset itsessään (mä lähinnä imetin koko ajan jos sitä ite toimitusta ei lasketa -.-) vaan se, kun saatiin nähdä sukulaisia.
Mun tädit tuli Helsingistä ja Espoosta perheineen ja samoin mun äidinisä ja sen kihlattu Kotkasta lentokoneella. Ne tuli jo lauantaiaamuna ja lähti maanantaina puoliltapäivin, joten ehdittiin nähdä ihan hyvin. Mulla oli ollu niin ikävä! En voi korostaa tätä tarpeeksi. Äiskä oli vuokrannu omakotitalon ja minibussin sille viikonlopulle, että saatiin aidosti olla yhessä eikä kenenkään tarvinnu olla huolissaan siitä, millä päästään liikkumaan ympäriinsä..
Tyttöä kiusas rokotuksen aiheuttamat mahavaivat sen viikonlopun ja sillä riepulaisella jäi unet vähille. Lauantai-sunnuntaiyönä tosin sain leipoa ihan rauhassa. Meni meinaan vähän myöhään ne ristiäisleipomukset.. :D
Tein supersuklaisia mokkapaloja ja porkkanamuffineita tuorejuusto-sitruunakuorrutteella ja sitruunamuffineita omar-kuorrutteella. Voileipäkakut ja täytekakut tilattiin konditorioista. Niitä ei ruvettu ite tekemään. Mutta Keijon äiti teki kyllä ite mansikkajuustokakkua ja pikkuleipiä. En oikein ees muista, mitä kaikkea siellä oli tarjolla ku en ehtiny ku vasta just ennen lähtöä vähän maistaa voileipäkakkua. Seki oli ihan pakkorako, jolle en ois varmaan löytäny aikaa, ellei ois alkanu tosissaan huipata.
Meiän papilta puuttu toinen käsi! Se tuli ihan yllätyksenä siinä vaiheessa ku kättelin sitä ovella ja ihmettelin, miksei se ota mun kädestä asianmukasesti kiinni ja käännyin kattomaan. Tuli kyllä tosi hölmö olo tuijottaa, mutta on se varmasti tottunu siihen. Kuulin meinaan ihan samanlaisia tarinoita muilta vierailta.
Luulin meiän kummitytön ristiäiskaavan olleen lyhyimmästä päästä, mutta kyllä tää oli paaaaljon lyhyempi. Onneksi. Lilian itki alussa koko ajan ja rauhottu sitte olkapäälle niinku aina ja lopussa taas itkeskeli. Sillä oli nälkä, vaikka luulin syöttäneeni hyvin.. No loput ajasta mulla tosiaan meniki vuoroin imettäessä ja röyhtäyttäessä. Hyvä, että välillä ehin hörpätä kahvia... Ärsyttää vieläki ihan simona, että unohin vastikkeet kotia, vaikka muuten varustauduin pulloilla..
Saatan myöhemmin laittaa kuvia jahka niitä jostain saan. Luonnollisesti meillä itellähän ei niitä oo ku jou'uttiin olemaan siinä etualalla.
Ristiäiset vietetiin Keijon porukoitten luona Kemissä. Parasta niissä ristiäisissä ei kuitenkaan ollu ne ristiäiset itsessään (mä lähinnä imetin koko ajan jos sitä ite toimitusta ei lasketa -.-) vaan se, kun saatiin nähdä sukulaisia.
Mun tädit tuli Helsingistä ja Espoosta perheineen ja samoin mun äidinisä ja sen kihlattu Kotkasta lentokoneella. Ne tuli jo lauantaiaamuna ja lähti maanantaina puoliltapäivin, joten ehdittiin nähdä ihan hyvin. Mulla oli ollu niin ikävä! En voi korostaa tätä tarpeeksi. Äiskä oli vuokrannu omakotitalon ja minibussin sille viikonlopulle, että saatiin aidosti olla yhessä eikä kenenkään tarvinnu olla huolissaan siitä, millä päästään liikkumaan ympäriinsä..
Tyttöä kiusas rokotuksen aiheuttamat mahavaivat sen viikonlopun ja sillä riepulaisella jäi unet vähille. Lauantai-sunnuntaiyönä tosin sain leipoa ihan rauhassa. Meni meinaan vähän myöhään ne ristiäisleipomukset.. :D
Tein supersuklaisia mokkapaloja ja porkkanamuffineita tuorejuusto-sitruunakuorrutteella ja sitruunamuffineita omar-kuorrutteella. Voileipäkakut ja täytekakut tilattiin konditorioista. Niitä ei ruvettu ite tekemään. Mutta Keijon äiti teki kyllä ite mansikkajuustokakkua ja pikkuleipiä. En oikein ees muista, mitä kaikkea siellä oli tarjolla ku en ehtiny ku vasta just ennen lähtöä vähän maistaa voileipäkakkua. Seki oli ihan pakkorako, jolle en ois varmaan löytäny aikaa, ellei ois alkanu tosissaan huipata.
Meiän papilta puuttu toinen käsi! Se tuli ihan yllätyksenä siinä vaiheessa ku kättelin sitä ovella ja ihmettelin, miksei se ota mun kädestä asianmukasesti kiinni ja käännyin kattomaan. Tuli kyllä tosi hölmö olo tuijottaa, mutta on se varmasti tottunu siihen. Kuulin meinaan ihan samanlaisia tarinoita muilta vierailta.
Luulin meiän kummitytön ristiäiskaavan olleen lyhyimmästä päästä, mutta kyllä tää oli paaaaljon lyhyempi. Onneksi. Lilian itki alussa koko ajan ja rauhottu sitte olkapäälle niinku aina ja lopussa taas itkeskeli. Sillä oli nälkä, vaikka luulin syöttäneeni hyvin.. No loput ajasta mulla tosiaan meniki vuoroin imettäessä ja röyhtäyttäessä. Hyvä, että välillä ehin hörpätä kahvia... Ärsyttää vieläki ihan simona, että unohin vastikkeet kotia, vaikka muuten varustauduin pulloilla..
Saatan myöhemmin laittaa kuvia jahka niitä jostain saan. Luonnollisesti meillä itellähän ei niitä oo ku jou'uttiin olemaan siinä etualalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)