Asiaa olisi taas niin monesta aiheesta, että! Koitan kuitenkin sisällyttää yhden pääteeman per postaus, ettei näistä tule taas jotain maratoonipostauksia, joiden lukeminen alkaa tuntua työläältä..
Loogisimmalta tuntuu nyt kertoa eilisestä neuvolasta. Purnausta luvassa taas, joo. Mutta aloitetaan siitä positiivisesta jutusta: mun oma th oli kipeänä, joten siellä odotteliki ihan mukavan olonen sijainen, joka sai kun saikin otettua multa hemoglobiinin. Se oli noussu! Kahella. Ei paljon, mutta ylöspäin seki.
Jotenki ärsyttää ku kaikki on silleen, että ootappa ku sullaki tulee ne vaivat sitte ja sitte. Esim. "Kyllä se lisärauta on kohta sunki arkea.", "Lyllerrät kohta hirveissä kivuissa.", "Se verenpaine nousee sullaki varmaan sitte loppuvaiheessa, se on niin yleistä." En ihan hiffaa, että miksen saa olla ihan terve oma itteni. Kaikki hoitohenkilökunta tuntuu haluavan stressata tätä mun raskautta ja yrittää tartuttaa sen muhunki. Niinku ne kasvukontrollit. Ne oli ihan turhia, mutta jouduin maksamaan useasta käynnistä äitipolille ja lopulta ne vaan totes, että kyllä siellä taitaa kaikki olla ihan hyvin.
Samoin nyt eilen neuvolassa lapsi oliki kasvanu kuulemma nopeasti ja nyt ne osottelee jo sormella ja puhuu jostain sokerilapsesta. Höpöhöpö. Meiän punkki on koko ajan menny keskikäyrällä ja nyt ku se oliki sujahtanu kahessa viikossa keski- ja yläkäyrän väliin ni siitäki pitäs osata huolestua. Ei ne vauvat kasva tasasta tahtia! Ei siinä oo mun mielestä mitään huolestuttavaa, jos neki ottaa kasvupyrähyksiä ja joskus taas kasvaa hitaammin. Sillon ne varmaan kehittyy jostaki muusta kohtaa.
Ja uskallan väittää, että jos mulla ois joku raskausajan diabetes niin tietäisin siitä kyllä. Mun syöminen on kaikkea muuta ku riittävää ja säännöllistä niin kyllä mulla jotain oireita olis. Mutta ei oo ollu mitään huonoa vointia, pyörtyilyä, janoa tai muutakaan poikkeavaa. Ja oon ymmärtäny, että ne sokerivauvat kasvaa niin isoiksi nimenomaan siksi, että äiti ei kiinnitä huomiota ruokavalioon vaan vetelee samaan tahtiin herkkuja, eineksiä tms. ja napostelee. Mun välipalat koostuu maustamattomasta jogurtista, porkkanoista, omenoista, sitrushedelmistä, ruisleivästä, näkkäristä, semmosesta - ei sokerista. Ei sokerista edes siinä määrin, että kuluttaisin maustettua jogurttia. Niin en ymmärrä, että miten mun pitäs olla huolissaan tästäki..
En ainakaan jaksais ottaa enää lisää stressitekijöitä tähän syömisasiaan, yritän parantaa siinä niin kovasti jo muutenki. Kuulin nimittäin perhevalmennuksessa, että mun pitäis nostaa mun energiansaantia kolminkertasesti, että voisin edes periaatteellisella tasolla imettää. Ei mun paino laske, vaikken saa tarpeeks ravintoaineita tai energiaa. Se luo aika paljon ristiriitasia fiiliksiä. Koska entäs sitte jos syön enemmän niin nouseeko se? Nyt neuvolassa oli kilolla noussu, ku oon pari viikkoa "skarpannu" ja syöny, varsinki toi isänpäiväviikonloppu Keijon porukoilla oli kyllä taas yhtämittasta ruoka- ja kahvipöydässä istumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti