Olen tässä nauttinut kahvia ja kuunnellut kaikkea hauskaa musiikkia, jota Keijoa edeltäneenä sinkkuaikanani kuuntelin. En tiedä, kuinka korrektia tällaiset muistelot ovat, mutta minusta se aika oli hienoa aikaa ja tärkeä kasvun paikka. Ja vapautta.
Muistikuvani ovat melkein yhtä jännitäviä ja ilma niissä melkein yhtä kosteaa ja koleaa kuin niissä hetkissä silloin lukion ykkösellä, tai siis pre:llä (pre international baccalaureate). Ihailen sitä minää, joka eli ruisleivällä ja jääkaappikylmillä appelsiineilla kaipaamatta muuta. Sitä nuorta tyttöä, joka kävi joka päivä juoksemassa, ja jos laiskotti niin jumppa tai kuntosalihommat korvasivat juoksulenkin.
Tuo tyttö kulutti vapaa-aikaansa kävelemällä ja tutustumalla itselleen uuteen kaupunkiin. Rahansa hän kulutti lukuisiin latteihin kalpeissa kahviloissa uusien luokkakaveriensa kanssa ja jutteli yömyöhään rakkaan naapurinsa kanssa torkkuen tämän sängyllä.
Viikonloput hän vieraili vanhempiensa luona kulkien tuon 300km aina linja-autoilla tai tuttujen tai tutuntuttujen kyydeillä. Kiitos siitä heille.
Joitain ihan jänniä miesseikkailujakin oli, mutta ei ketään, jolle olisi ollut paikkaa pidemmäksi aikaa. Monet kerrat ystävien kanssa kirottiin ja naurettiin ihmisiä ja ihmissuhteita. Luulin jo itse olevani ihan tunnevammainen, jolla ei ole rakkautta kellekään. Sitten tielle sattui Keijo. Olin vielä seitsemäntoista tuolloin, Keijo 25. Eli meidän juttumme olisi voinut kaatua moneen kertaan tuohon ikään jo ennen ensi tapaamistakin. Iällä ei tosin koskaan ole ollut väliä. Ei se tule esille meidän arjessa millään lailla. Hyvä niin. Hyvä näin.
Nyt on ollut vaikeampaa. Mutta on kyllä pakko lässyttää, että rakastan Keijoa. Tämä ei ole sellaista voikunkaikkionihanaa -avautumista. Päin vastoin. On sellainen fiilis , että rakastan häntä juuri siksi, että nyt käy vähän kipeää ja silti tuntuu siltä, että kyllä tässä eteenpäin porskutellaan. En oikeastaan usko, että erotaan koskaan. Täytynee koputtaa puuta. Mutta en tekisi Keijon kanssa lasta tai edes seurustelisi, jos olisi sellainen olo, että tämä on vain joku vaihde, joka vaihtuu seuraavaan jokusen vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti