Välillä on näitä päiviä, kun oon ihan jossain euforisessa tilassa. Tunnen itseni niin onnekkaaksi, rakastuneeksi ja rakastetuksi, että saattaa herkkiksellä kyynel vierähtää ku Lilliä jututtaa.
Lilian nukku tänään pari tuntia vielä senki jälkeen ku päästiin kotiin (Kemin mummolasta) ja saatiin Keijon kanssa ihan omaa aikaa. Olihan sitä kyllä viikonloppunaki ku käytiin pilkillä ja Keijon äiti vahti Lilliä, vaikka ei se ollu yhtään sama juttu. Mulla oli niin paska fiilis jättää lapsi TAAS mummon hoteisiin, vaikkakin vaan reiluksi tunniksi. Sen enempää ei kehattu pilkkiä upean kevätauringonkaan alla, ku mielessä pyöri se, kuinka taas vaivaan mummoihmistä..
Tänä iltana tuntu niinku oltais saatu iloita toisistamme parin viikon eestä. Ei sillä, että meillä mitenkään ankeeta ois muutenkaan ollu, mutta nyt ei pyöriny mielessä kummallakaan työt, opiskelut , väsymys, kiire salille tai muukaan. Kotirentoilua, pientä siivoilua, elokuva. Näistä oli meiän koti-ilta tehty tällä kertaa.
Mut vaan valtas semmonen jännä onni kaikesta siitä aineettomasta ja aineellisesta, mitä mulla - meillä on. Kaunis koti, ihana lapsi, hyvä terveys, toisemme ja parisuhde, jossa arki menee hujauksessa kuhan muistaa hassutella. :D
Olo on virkeä ja inspiroitunu ja nyt aion latistaa sen tarttumalla historian kirjaan. Teen niin pitkälle ku ajatus kulkee ja kynä pysyy kädessä. Öitä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti