Uus auto

Perjantaina matkalla Ouluun Keijo sano käyvänsä välillä koeajamassa auton ja lauantaina ku se päättiki tulla jo kotiin niin se sano käyvänsä tekemässä kaupat ko. vempeleestä. Illalla sitte käytiin se hakemassa ja voi hyvää päivää! Tiesin jo lähtötietojen perusteella, ettei tätä hommaa tarvi alkaa katumaan, mutta kyllähän meikän kestohymy ei oo vieläkään laantunu.

Kyseessä vm.-94 850 Volvo. Alunperinki se on ollu jo T5:lla eli 2.5litran bensaturbolla, mutta sitä on piristetty vähän mm. tujummalla turbolla, lastulla, uusilla suuttimilla ja turbon pakoputki on vaihdettu nelimilliseen. Ja olikohan vielä jotain muuta.

Se kiihtyvyys on ihan mieletöntä. Valehtelematta sillä ei voi kiihdyttää Lilli kyydissä täysillä, koska se repasee niin rumasti muuten, että Lillin pää lähtis matkaan.. Se pikkuviritys on toteutettu niin hyvin, että sillä voi kuitenki ajaa myös normaalisti ja rauhallisesti, eikä kytkinkään oo jäykkä niinku monesti tommosissa on, ja vaihdelaatikko pelaa tosi nätisti. Sille ei tosin mitään oo tehtykään.

Maalipinta on täysin virheetön - jopa paremmassa kunnossa ku S60:ssä. Muuten se on ihan viattoman näkönen, paitsi takaikkunat on tummenettu (siihen autoon se tosin sopii ja Lillinki takia ihan hyvä juttu) ja siinä on jotku tosi huonot "kebabtuninkivalot". Ne valot vaihetaan vakioihin ja releytetään ni alkaa nähä eikä näytä niin hölmöltä.

Me ei kumpikaan juuri arvosteta semmosta näköistuuninkia eli että auton ulkonäköön puututaan, mutta hyvin toteutettuna tommonen tekniikan parantaminen ("enhancing" -sana tulee itelle ekana mieleen) on meiän mieleen.

Mutta Keijohan lupaski, ettei mammalla enää jatkossa maiot happane kauppareissulla. Saapas vaan nähä malttaako se enää ite olla ajamatta sillä. ;)

Perjantaiolot

Haikea olo. Keijo lähti Ouluun viettämään ansaittua poikainiltaa tai -viikonloppua, saa nähä kumpi siitä tulee. Se oli kyllä sovittu juttu, mutta tuntu vaan niin orvolta tänään ku tulin koululta ja sanottiin nopeesti heiheit ja sitte jo piti käyä koira juoksuttamassa ulkona nopeesti. Ku sitte istahin sohvalle niin tuli ihan harmiintunu olo. Keitin lohdutukseksi itelleni parsaa. Harmi, ettei sitä ollu enempää.

Tänään oli terveystiedon koe, joka meni ihan huippuhyvin ja sen jälkeen jäin koulun kirjastoon tekemään historian kurssin pari vikaa tehtävää, jotka palautinki. Iski semmonen helpotus ja tosi kova väsymys ku ajoin takasin kotiin. Enää maanantaina historian koe ja sen jälkeen mun pitäis olla muka ylioppilas.

Tuntuu ihan siltä, että kaipaisin rutistusta ja päikkärit. Mutta enköhän mää tän voipumuksen vielä iloksi käännä. Ja kyllä Lilli mua rutistaa. :) Ehkä oon paskamutsi illalla ja juon lasin punaviiniä.

Koiria ja naurua

Porukat lähti sitte Turkkiin viikoksi ja meiän koiraluku kasvo yhellä. Niillä on oikeesti kolme koiraa, mutta ei oltas millään pystytty ottamaan useampaa meille hoivaan. Jännittää ihan hulluna ens viikko, koska se on tän kuun vika kokonainen viikko ja vaan korostaa tätä mun valmistumisrumbaa ja lisää stressiä.

Sen lisäks, että on hulluna kokeita ja kouluhommia ens viikollaki ni Keijolla on luvassa joku hirveen vaativa työkeikka, jossa saattaa mennä jopa kaks päivää! Olisin sitte yksin vauvan ja kahen koiran kanssa, jotka täytyy kuitenki lenkittää vähintään kolmesti päivässä. Noh, sentään varottivat etukäteen. Keijon töissähän on siis semmonen systeemi, että jos ulkopaikkakunnalla oleva keikka venyy toiseen päivään niin asiakas maksaa majotukset, koska siinä vaiheessa se on kannattavampaa ku kalliin miehen ajan tuhlaaminen ajattamalla sitä ees taas. ;) Onneks Keijolle lähtee työkaveri mukaan vähän jakamaan taakkaa ja mahdollisesti nopeuttamaan sitä hommaa.

Oon ihan sydän sykkyrällä ku ajattelenki koko asiaa. Lillin kummisetä on meillä kylässä eli Keijon veli. Jotain laittoa sen autoon niin se on meiän ilona koko viikonlopun.

JA... Lilli nauro! Ekan kerran. Se oli upeinta ikinä, kaunein nauru mitä oon kuullu. Sillä oli torstai-iltana taas hankalaa nukahtaa, mutta se sitte nukahti tissille ja oottelin, että se "veltostus" kunnolla, että tiiän, että se on vähän syvemmässä unessa ennenku siirrän sen omaan sänkyyn. Se unissaan ajoittain hymyili ja varottamatta tuli nauru. Tämä herkkismammahan meni ihan pähkinöiksi ja silmänurkkaki kostu siitä ilosta ja yllätyksestä.

Sen koommin ei oo Lilli nauranu, mutta eiköhän se sieltä ala enemmänki nauramaan ihan näinä päivinä, kenties jo huomenna. Muuten sillä ainaki on paljon asiaa ja koko ajan ku sitä vaan viittii jututtaa. <3

Kuka nukahti?

Hep! En ois uskonu, jos Keijo ei ois kertonu, josta sitte alkoki takaumia palailla jostain mielen syövereistä..

Olin viime yönä nukahtanu sohvalle ja perinteisesti vieläpä historian kirja naamalla. :D Keijo oli tullu yöllä vaan herättämään mut syöttämään Lilliä ja siitä ei oo kyllä mitään muistikuvaa. Aamulla kun nousin ni ihmettelin vaan miks mulla on edelleen meikit naamassa ja kaikki kirjat, konseptit ja penaalit on pitkin poikin enkä oo niitä siivonnu..

Alkaa munki reippaudella tulla vissiin raja vastaan ku ei riitä pidemmän päälle enää pikku-unet jossain siinä opiskelujen ja kotihommien ja Lillin välissä. Vielä vähän. Huomenna äikän koe ja sitte ois taas yks kurssisuoritus enemmän..

Onnea on..

..puhdas koti. Hassua, miten paljon hankalampaa on tämä siivoaminenkin lapsen kanssa. Sunnuntai oli meillä siivous- ja touhupäivä. Terassi oli sula ja lämpöasteita +10, joten matot imuroitiin, piiskattiin ja tuuletettiin, joka taas tarkotti sitä, että lattiat imuroitiin, käytiin läpi mirkokuitumopilla ja märällä luutulla... Sen lisäksi kaadettiin yks puu, tehtiin etupihan lumityöt ja tehtiin ruokaa ja leivottiin. Valehtelematta tässä kaikessa meni meiltä Keijon kanssa vajaat kymmenen tuntia, kun jomman kumman oli aina pidettävä Lilille seuraa ku se heräs.

Oli silti ihan lepposaa ja kivaaki yhessä touhuta, vaikka hommaa oli paljon. Seuraavana lämpimänä päivänä pesen kyllä ikkunatki ku edelliset asukkaat ei selkeesti oo niitä piiiitkään hetkeen pessy ja kevätaurinko on armoton.

Harrastin pienimuotosia ruokakokeiluita eli tein selleri-palsternakkasosekeittoa ja rahkamurupiirakkaa. Kas näin:

Sellerinen sosekeitto (6annosta, mun mielestä enemmän)

400 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

1 kpl sipulia

2 rkl rypsiöljyä

1 1/2 tl sokeria

10 dl vettä

2 kpl kasvisliemikuutiota

1/4 tl mustapippuria

2 1/2 dl kuohukermaa

1 kpl keltuaista

1/2 tl sitruunankuoriraastetta

4 rkl persiljaa(silputtuna)

Kuutioi kuoritut sellerit ja palsternakka. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuumenna kattilassa öljy ja kääntele kasviksia siinä hetki. Sekoita joukkoon sokeri.
Lisää kattilaan vesi, liemikuutiot ja pippuri. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes ainekset ovat kypsiä. Soseuta sellerinen keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa.
Sekoita joukkoon kerma, keltuainen ja sitruunankuori. Kuumenna, mutta älä keitä. Ripottele sellerisen sosekeiton pinnalle persiljasilppua. Tarkista sosekeiton maku.
Tarjoa zellerkrémeleves alkuruokana rapeakuorisen maalaisleivän kera.

Linkki alkuperäseen reseptiin, ja täältä löytyy myös kuva http://www.maku.fi/resepti/sellerinen-sosekeitto-zellerkremleves#ixzz2QZEp92cR

Tuli aivan mielettömän maukasta! Oon aina tykänny sosekeitoista. Mun äippä teki niitä sillon ku asuin kotona, mutta noloa kyllä, mulle tää oli eka kerta. Oon aina pelänny, että poltan itteni sen sauvasekottimen kanssa ku poltin itteni pari vuotta takaperin pahasti ruoanlaittohommissa (kaadoin nuudeleista vesiä, kunnes se painava iso kattila pääs käsistä ja ne edelleen lähes kiehuvat vedet kaatu mun jaloille. Nou worries - enää mun jaloista ei ees huomais, että ne on kokenu semmosen tragedian).

Ja se piirakka (pellillinen)

Taikina ja muruseos

250 g voita

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

2 dl piimää

2 kpl munaa

Täyte

500 g maitorahkaa

2 rkl  sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kpl munaa

1 kpl sitruunaa

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon rasvasula.
Jaa taikina kahtia. Säästä toinen puoli pinnalle tulevaan muruseokseen. Sekoita pohjaksi tulevaan taikinaan piimä ja munat. Älä huoli, vaikka taikinaan jää pieniä paakkuja, ne häviävät paistamisen aikana. Levitä pohjataikina leivinpaperoidulle uunipannulle.
Valmista täyte. Sekoita rahka, sokerit ja munat keskenään. Pese sitruuna hyvin, raasta kuoren keltainen osa ja purista hedelmän mehu. Lisää ne täytteeseen.
Levitä rahkatäyte pohjan päälle ja ripottele muruseos päälle. Paista sitruunaista rahka-murupiirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia. Jaa jäähtynyt rahka-murupiirakka pieniksi annospaloiksi.

Linkki: http://www.maku.fi/resepti/sitruunainen-rahka-murupiirakka#ixzz2QZG9fh3M

Tosi helppo. Ja toi rahka oli niin hyvää ihan itessään, että tuun varmasti tekemään sitä toistekki. Suurin osa meni meillä pakkaseen, mutta jo tänään saatiin vieraita, jotka söi ne edellispäivänä pakastetut piirakkapalaset. :D

Tämmöstä meillä. Tää blogi on nyt kärsiny tästä mun opiskelusta, mutta ennemmin niin päin. Rupean nyt taas pakertamaan ku tyttö kerran nukkuu ja koitan jaksaa päivitellä täälläkin taas. Vielä pari viikkoa, jaksaa jaksaa.

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Keijon kans katotaan kaikkea hömppää ja lifestyle-ohjelmia, nyt tuota otsikon ohjelmaa on mulkastu pariin kertaan ja mulla on tullu semmonen fiilis, että meki voitas kehitellä mulle jotain kotijumppahommia. :D Keijolla ei niin hirveesti innosta ja mä analysoin aina liikaa.

Mutta mitempä mäkään salilla ramppaisin? Keijo käy jo kolmesti viikossa + sunnuntaisin sulkkiksessa parin työkaverin kanssa ni meillä pitäs olla joku läpystä vaihto -systeemi, jos mäki alkasin käydä.

Päiväsin Lilian nukkuu noh, aamupäivästä ei juuri ollenkaan, koska se nukkuu niin pitkät yöunet, mutta puolilta päivin tai iltapäivästä optimistisesti kakski tuntia, joten päivisin mulla on "omaa aikaa" vähänlaisesti ja toisaalta en halua jumppailla Keijon nähden. Joten ajattelin suunnitella pari jotain nopeaa treeniä.

Selässä mulla kummittelee joku vaiva ja tiiän itekki minkälaiset liikkeet ja sarjat tuntuu pahalta. Joten yks tavote ois vahvistaa selän tukilihaksia ja tietenki vatsalihaksia. Siitä olis todennäköisesti suuri apu pidemmälläki tähtäimellä ku ajattelee työkykyä.

Toiseks tahtosin olla sinut itteni kanssa (ihan niinku se ois mahdollista) ja laihtua siihen painoon, jossa olin yläasteella. Keijo suhtautuu paljon lempeämmin ja empaattisemmin mun kehon muutoksiin, mikä rauhottaa. Mutta nimen omaan itteni takia tahdon sen tehdä.

Kunto on syistä varmaan tärkein. Se on viimeset pari vuotta vaan laskenu ku lehmän häntä. Aina ku rasitan itteeni ni en voi olla ajattelematta, miten piece of nakki seki homma ois ollu mulle pari vuotta sitten.

Ja nautinto! Toi sana kuulostaa niin hölmöltä ku sen kirjottaa mustalla valkosta taustaa vasten, mutta niin se vaan on: koen suurta mielihyvää ja meen ihan johonki meditaatiotilaan ku liikun. Jopa mun yliaktiiviset ajatukset helpottaa ja rentoudun henkisesti siinä missä fyysisestikin.

Karkeasti tahtosin tehä kolme jotain eri 20min treeniä/treeniosiota, joista pyrkisin tekemään ainaki yhen joka arkipäivä. Viikonloppusin ollaan melkein aina reissussa, joten viikonlopuiks en ees yritä sitoutua. Yks ois jalat ja selkälihakset, toinen ois ylävartalotreeni, jonka aattelin toteuttaa jollain kahvakuulilla ja sitte kolmas osio ois vatsat.

Vähän niinku kaikki tosibodaajat tekee kolmivaiheista saliohjelmaa ni tekisin sen pienemmässä mittakaavassa. Ja 20min on semmonen aika, että voin realistisesti kuvitella Lillin nukkuvan sen aikaa. Myöhemmin varmaan hommataan sille sitteri, jossa se voi vaikka naureskella mulle ku huhkin.

Sen verran oon kehoani valmistellu, että oon melko tunnollisesti harjottanu lantionpohjalihaksia, koska lääkäri konsultoi ja vannotti mua siitä, että vaikkei siltä tuntuskaan ni synnytyksen jälkeen pitäs ainaki pari kuukautta "kuntouttaa" niitä tukemaan sitä harjottelua. Esimerkiks vatsalihastreeni ja juokseminen + painojen nostelu voi olla vahingollista, jos ei muista ensin laittaa lantionpohjalihaksia kuntoon.

Lykkään tätä prokkista kuitenki sen verran, että saan nää kouluhommat päätökseen. Oon niin väsyny ku kaiket yöt teen kouluhommia ja päivät leikin Lillin kanssa, mutta eihän tätä hulluutta onneks enää montaa viikkoa kestä. Paitsi, että oon nyt heräilly semmoseen ajatukseen, että jatkasin jo syksyllä mun tutkintoa ja kirjottasin sittekki sen matikan. Nyt ku oon lukenu yhteen matikan tenttiin ni oon hoksannu, että sepä onki yhtäkkiä yllättävän mielekästä.

Mutta päivittelempä tästä sitte myöhemmin jahka saan homman käyntiin. :)

Kiitospäivä

Välillä on näitä päiviä, kun oon ihan jossain euforisessa tilassa. Tunnen itseni niin onnekkaaksi, rakastuneeksi ja rakastetuksi, että saattaa herkkiksellä kyynel vierähtää ku Lilliä jututtaa.

Lilian nukku tänään pari tuntia vielä senki jälkeen ku päästiin kotiin (Kemin mummolasta) ja saatiin Keijon kanssa ihan omaa aikaa. Olihan sitä kyllä viikonloppunaki ku käytiin pilkillä ja Keijon äiti vahti Lilliä, vaikka ei se ollu yhtään sama juttu. Mulla oli niin paska fiilis jättää lapsi TAAS mummon hoteisiin, vaikkakin vaan reiluksi tunniksi. Sen enempää ei kehattu pilkkiä upean kevätauringonkaan alla, ku mielessä pyöri se, kuinka taas vaivaan mummoihmistä..

Tänä iltana tuntu niinku oltais saatu iloita toisistamme parin viikon eestä. Ei sillä, että meillä mitenkään ankeeta ois muutenkaan ollu, mutta nyt ei pyöriny mielessä kummallakaan työt, opiskelut , väsymys, kiire salille tai muukaan. Kotirentoilua, pientä siivoilua, elokuva. Näistä oli meiän koti-ilta tehty tällä kertaa.

Mut vaan valtas semmonen jännä onni kaikesta siitä aineettomasta ja aineellisesta, mitä mulla - meillä on. Kaunis koti, ihana lapsi, hyvä terveys, toisemme ja parisuhde, jossa arki menee hujauksessa kuhan muistaa hassutella. :D

Olo on virkeä ja inspiroitunu ja nyt aion latistaa sen tarttumalla historian kirjaan. Teen niin pitkälle ku ajatus kulkee ja kynä pysyy kädessä. Öitä. :)

Allnighter

Pitkän illan jälkeen näyttää siltä, että tästä yöstä on tulossa pitkä, vaikka sitähän se onkin jo. Rokotusten jälkeen Liliania on ollut hankala saada nukkumaan ja tämä ilta oli toistaiseksi illoista vaikein. Käytiin ajelemassa autolla, kannettiin ja hyssyteltiin sylissä, leikitettiin enemmän väsyksiin matolla ja seurusteltiin, imetin ja sitten tuli röyhtäytyshommat, puettiin haalareihin ja laitettiin turvakaukaloon, jossa keinuteltiin.. Tätä toistu jokunen tunti ja Lilli oli ihan aldeles död väsyny. Saunoakin yritettiin ja imetin välissä.. Ollaan siis Keijon porukoitten luona niin Keijon äitistä oli onneks apua tässä. Yritys tuotti tulosta joskus muistaakseni puoli kahentoista maissa. Lillille normaali yöunille meno -aika, mutta onhan se ihan eri asia jos toinen ois ollu valmista kauraa jo kaheksaltaki.. Vaikka mitä minäki näistä oikeesti valitan, ku toisilla on oikeesti hankalampaa. Viime yönäki Lilli nukku kaheksan tuntia putkeen. Eka kertaa kävi niin, että herättiin yöunilta ennen tyttöä ja ihan mietittiin, että pistäskö se jo herättää...

Sen jälkeen oonki istunu kiltisti keittiön pöyän ääressä tekemässä historian itsenäisen kurssin tehtäviä, joista osan lupasin palauttaa maanantaina, että saan tään homman etenemään maaliin asti.. Muut nukkuu ja meikä pakertaa, mutta pakkohan ne paperit on ulos saaha. Kohta varmaan pakko painua pehkuihin, että musta on taas huomennaki äidiksi. Tuntuu, että tämä opiskelijan ja äidin roolin yhdistäminen ei oo ihan simppeliä.

Matikan tenttiin oon kans lukenu. Koko kirjan jo melkein. Siitä en oo niinkään huolissaan. Uskon, että siitä tulee täydet pisteet, ellei tuu sitte jotain huolimattomuusvirheitä. Huolimattomuusvirheitä. Ompa hölmö sana. Eikö tämä elämä oo niitä väärällään ihan muutenki. Eri asia joo, ehkä meen oikeesti nukkumaan.. :D

Study hard - tästä tulee niin IB mieleen, että voi hyvää päivää. IB-lukio siis, jossa opiskelin peruskoulun jälkeen melkein kaks lukukautta ennenku totesin, ettei mun päätä oo tehty sitä varten. En oo ehkä ihan viisas, jos sellasten asioitten tajuaminen voi viedä niinki kauan. Mulle se kaksikielisyystodistus kiilsi silmissä niin lujasti, etten kehannu ittellenikäään myöntää, etten jaksa sitä kaikkea muuta.

3kk-neuvola ja siitä seurannut kuume

Eilen oli sitten kolmen kuukauden neuvola-aika ja tyttö sai taas rokotteita. Rotarokotuksen toisesta annoksesta ei oo ainakaan vielä seurannu mitään ikävää niinku viimeks, mutta ne piikillä annetut (pneumokokki, kurkkumätä, jäykkäkouristus..) nosti illalla kuumeen.

Keijo oli terävänä ja hoksas, että Lilli käyttäyty oudosti ku se viihty vähän liianki hyvin omalla leikkimatollaan ja vaan tuijotteli siitä kaaresta riippuvia lintuja ja imi ihan simona peukkua, muttei pyytäny tissiä eikä mitään muutakaan.

Ei muutaku mittari ja suppo tanaan ja kuumehan se siellä. 38 astetta. Yö meni onneks hyvin ja alko laskea, yöllä ja puolilta päivin tyttö sai uudet supot. Eiköhän tällä ja isolla annoksella rakkautta lähe.

Edit  Unohtu strategiset mitat. Eli nyt painoa oli jo 5710g ja pituutta 61,2cm. Eli paino oli lisiny taas reilun kilon. Se täti meinas, ettei tarvi soseita tai muuta lisäravintoa miettiä kerta Lilli kasvaa niin hyvin ja nukkuu yöt hyvin.

Tänään käytiin kans kattelemassa ulkokalusteita ja ruokailuryhmiä. Saapas nähä mihin päädytään. Kiirehdittiin vähän asioitten edelle ku ei älytty ottaa mittoja ensin tästä olohuone/ruokahuoneesta. Vaikka ei me kyllä alunperin aateltukaan kattoa mitään ruokapöytähommia.

Meikä kätevänä emäntänä pyöräytti vielä siskonmakkarasopan ja pullataikinanki. Pitäs vielä kohta saaha pyöriteltyä ne pullatki, kattoa koska pian tuo lapsikulta herää..

Talviloma

Keijolla, ei mulla. Varsinaisesti ainakaan. Siks musta ei oo kuulunukaan ku koko viime viikko ollaan oltu ensin Keijon porukoitten luona ja sitte mun porukoitten luona. Vasta eilen tultiin kotiin.

Kemissä katsastettiin Keijon äitin auto ja käytiin "koeajamassa" yhtä tilavampaa Volvoa. Ollaan tässä koitettu vaihtaa autoa. Ristiäisviikonloppuna Keijo ja mun iskä ajo Lempäälään asti ostamaan yhtä ML mersua, joka ei sitte ollukkaan kunnossa, joten se sai jäädä sinne. Nyt tää Volvo, jota lähettiin koeajamaan ei ollu sitte myöskään kunnossa, joten ei lähdetty ees koeajolle. Todettiin vaan, että ulkosin puolin fiksu auto. Saa nähä minkälainen riesa meille sitte lopulta tulee, ku ei olla päästy vielä ees kattomaan yhtään toimivaa autoa. :D

Ivalossa tehtiin kaikkea semmosta, mitä ei yleensä päästä tekemään. Kävin Heidin kanssa kattomassa Jukka Poikaa tunturissa. Olihan se taitava niinku oli se Sound Explosion Bandki, ei ollu mitään pelkkiä taustanauhoja. Tuntu vaan, että olin ihan vierailla vesillä. Ei ollu mun juttu, ainakaan vielä. Ehkä alkoholi ois auttanu asiaa, mutta en tietenkään juo. Onpas naiivia ees ajatella, että joku juopottelu auttas johonki. Neki reissut tulee sitte aikanaan, eikä mulla ainakaan vielä sitä jalkaa vipata.

Lisäks käytiin kelkkailemassa, Keijon päästin pidemmällekki reissulle. Yhessä käytiin vaan ihan hassu pikku makustelulenkki, että mäki sain vähän kokeilla. Huh, ennen tuli pörrättyä pitkin poikin viikottain.

Mutta mulle isoin ja paras juttu oli kylästely. Täällä Rovaniemellä kun ei voia Lilianin kans kylästellä päivisin kaksistaan ni nyt olin melkein joka päivä kummityttöä kattomassa. Voi että mulla onki ollu ikävä sitä, että vaan Heidin kanssa köllitään, puhutaan kaikkea epävakavaa ja lapset touhuaa siinä vieressä.

Vikana iltana mun äiskä sitte vahti Lilliä sen aikaa, että käytiin Keijon kans treffeillä, ihan oikeilla sellasilla. Ajettiin tunturiin illalliselle. Mä otin valkosipuli-sinihomejuustoetanoita ja ihan perus pihvin. Keijo tilas vihersalaatin grillatun chevrén kanssa ja saman pihvin ku mäki. Todettiin, että kyllä Teerenpesän alkupalat vei, pääruoka ei ollu ollenkaan paha, mutta siis se oli sitä samaa ku missä tahansa muuallaki.

Vahtimiset oli menny hyvin, mutta tyttöriepulainen ei kuulemma suostu pullolle enää juuri millään tai sit se puklaa heti kaikki ulos.. :S Huono juttu mun kannalta, jos joskus aion jotaki tehä ilman vauvaa ni se on ihan ahistuksissaan. Se tieto ei ainakaan helpota lähtemistä. No, eiköhän me sitte myöhemmin siirrytä soseisiin ni jos se homma siitä helpottus.

Lilian on muutenki nukkunu nyt viikon ajan jo 5-7:n tunnin yöunia JOKA YÖ. Site se herää vaan syömään ja vaipanvaihtoon ja laittaa takas nukkumaan. Omaan sänkyyn. Se on kyllä semmonen taivaan lahja. :)

Nyt on niin levänny olo ja takki täynnä Keijon töihinpaluuta ajatellen. Mutta onneks saadaan kikkailla vielä huominen rauhassa, sillä se päivä tulee vasta torstaina.