Olipa kerran suunnitelmissa semmostaki, että alkuvuodesta lähtisin yliopistoon ja ennen sitä olisin kotona, jotta Lilian sais olla reiluksi 1-vuotiaaksi mun kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Kotihoidontuen hakemuksen tehneenä ja päätöksen saaneena totesin, että ei näillä tuloilla. Lisäksi oon jo henkisesti valmistautunu siihen, että yliopistojen jämäpaikkatäydennyshaussa ei välttämättä oo kaikkia koulutuslinjoja, jotka kiinnostais, joten voi olla, että ne hommat on edessä vasta ens syksynä..
Sydänhän tässä särkyy, mutta siltä nyt vaikuttaa, että mun on pakko lähteä töihin ja Lilin päivähoitoon heti vanhempainvapaiden päätyttyä. Oon paukutellu hakemuksia jo useampaan paikkaan toiveissa kunnon duunipaikka.
Parhaimmat edellytykset mulla olis päästä kausiluontosiin joulusesonkihommiin. Sinne oon CV:ni kanssa ku nakutettu, mutta arveluttaa semmonen, etten tiedä tarkasti minä päivänä työt alkaa ja loppuu (päivähoidon ja Kelan kannalta tärkeää) ja sitte oisin pian taas työtön työnhakija..
Tällä hetkellä tämmöselle ei-mihinkään-työhön valmistuneelle vaihtoehtoja ei oo hirveesti ja suurin osa paikoista, joihin mun pätevyys riittäis on osa-aikasia. Mol.fi -sivut alkaa käydä tutuiksi ja tuskastun, jos ei sieltä joka ilta löydykään uutta toivon ripettä.
Olis ihanaa jatkaa tässä pumpulissa, mutta ei olla valmiita tinkimään nykysestä elintasosta eli esim. luopumaan toisesta autosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti