Reissussa oltu taas..

Täällä on taas vietetty blogilaiskaa elämää. Tultiin oikeestaan noin 24h sitte Lillin kanssa kotia. Tekastiin semmonen kuuden päivän extemporee reissu porukoitten luokse, koska siellä oli sukujuhlat, jotka olin alkujaan kokonaan unohtanu. Voi, että mä oon lahopää. :D

Viime torstaina puhuin äiskän kanssa puhelimessa ja se muistutti mua niistä juhlista niin tottakai sitte hypättiin autoon heti seuraavana päivänä. Sukua oli kasaantunu kaikkialta Suomesta ja Ruotsistaki jonkun verran. Pitihän meiän mennä ku en oo aikoihin kaikkia tavannu ja ens kerran ku semmonen mahollisuus tarjoutuu niin kuka tietää, miten iso Lilliki on jo sillon..

Reissussa tapahtu jotain erikoisjännittävää: Lilli oli eka kertaa yökylässä. Hoitopaikkana oli mun hyvät ystävät, jotka on samalla mun ja Keijon kummitytön vanhemmat. Niitten vajaa 3-vuotias oli sanonu Lilliä siskoksi. <3

Hyvin kai niillä oli menny ja miksei olis.. Isän vanhemmathan haukku mut tästä asiasta alimpaan helvettiin ja sanoivat mm., että oon täysin vastuuntunnoton ja lapsi itekkin. No joo, onhan se toki hurjaa viedä lapsi yöksi hoitoon kerran 8ssa kuukaudessa. Veikkaampa, että Lilli on aika paljon keskivertoa harvemmin ollu hoidossa aikasemminki, vaikka sillon kyseessä on ollu aina joku pari tuntia. Syyt on ollu joko mun kirjotukset tai mun ja Keijon harvat treffit luonnon helmassa, kahesti ihan ravintolassa. Että huhheijaa...

No reissussa tapahtu semmostaki, että Lillin aikasemmin lievä flunssa ylty niin kovaksi, että piti TK:ssa käydä. Siellä se sai jotain lääkitystä, jonka se hengitti semmosen pikkuruisen hengitysmaskin kautta. Sen jälkeen tytöllä kunto ollu mitä mainioin, eikä lämpökään oo enää noussu.

Eikä siinä vielä kaikki vaan tänään meni sitte toinen autoista kaupaksi. Nyt koitetaan pärjätä jotenki yhellä, kunnes löytyy uus tilalle. Joku varmaan on silleen, että voi nyt hyvää päivää, mutta meiltä päin kulkee max. kaks kertaa päivässä linja-autot ja aina semmosiin meille irrelevantteihin aikoihin. Matkaa lähimpään kauppaan tulee ehkä 4,5-5km (Siwa), neuvolaan ja isommille kaupoille ehkä 6km eli vähän liikaa. Lilli kun ei oo koskaan hirveesti viihtyny vaunuissa ja on nyt vähän flunssanenki.

Ensimmäinen sana ja muuta

Uskomatonta, mutta totta! Meiän vajaa 8kuukautta vanha Lilian on löytäny ensimmäisen sanansa. Tiistaina käytiin neuvolassa ja Lilli innostu höpöttelemään. Meiän neuvolan täti ihmetteli siinä, että aikasinpa (reilu 7kk) tyttö jokeltaa kera tavujen. Olin silleen, että öö sanoin jo 6kk-neuvolassa, että se on jo apinoinu muutamia sanoja (äiti, koira, isi), eikä mua sillon uskottu ollenkaan. Sillon meille sattuki kyllä yks sijainen ja se vaan tuhahteli mun kertomuksille.

Nyt sunnuntaina Lily oli taas apinointituulella eli alko innokkaasti matkimaan niitä sanoja, mitä sille toisteltiin. Hoki useasti Lilliä ja äitiä. Vaan toinenpa niistä jäi oikeasti mieleen. Tuon matkimiskeskustelun jälkeen Lilli meni päiväunille ja heräs just ku saatiin kauhottua valmis päivällinen lautasille. Koitettiin, jos saatas syötyä kuitenki niin, että Lilli istuis turvakaukalossa telkkarin ääressä ja keinuttasin sitä istuinta samalla. Eihän se viihtyny vaan kaukalosta alko kuulua vaativasti: "äiti, äiti, äitii".

Samoin ku illalla vein Lilianin yöunille niin sängystä kuulu useaan otteeseen väsyny "äitiii". <3

Muuta uutta: imetys on nyt sitte kaiketi loppunu. Perjantaina päätin, että tämä oli nyt tässä ja hain kaupasta paria eri merkkistä äidinmaidonvierotusvalmistetta ja nehän neiti nautiskeli antaumuksella. Ihmeitten aika ei ilmeisesti ookaan ohi! Lilyhän jätti kaikki korvikkeet ja pullohommat jo pääsiäisenä ja sen jälkeen pullotutteja on lähinnä koitettu pureskella. Nyt se kurkottelee vaan tärisevin käsin kohti pulloa tahi hamuaa mun käsivartta jahka pullo käy tyhjäksi. <3

Mulla oli useita syitä imetyksen lopettamiseen. Tärkein syy oli ehkäsy. Tiiän, että se on monen mielestä ihan typerää, mutta sen suhteen vaihtoehtoja ei juuri ole, jos imettää. Viimeset kolme kuukautta käytin minipillereitä, joista johtuen mulla oliki sitte "se aika kuukaudesta" joka aikaan kuukaudesta. Kierron aikana oli ehkä päivä siellä toinen täällä ilman nuita naistenvaivoja, ja päätin, että kiitos tämä kokeilu oli tässä.

En pidä tätä päätöstäni itsekkäänä, koska usean viikon ajan Lilian ite ei oo juuri rinnalla viihtyny vaan max. parin minuutin päästä kääntäny mulle selän ja alkanu itkeä tms. Lisäksi ihan aluksi ku se homma oli vielä vaikeaa (Lilian oli "keltanen") päätin, että pyrin kolmeen kuukauteen. Oon siis aikapäiviä sitte hakannu omat odotukseni sekä yleiset tilastot, joitten mun mukaan mun ikähaarukassa olevista äideistä vaan jotain 45% imettää ja niistäki suurin osa korkeintaan 3kuukautta. En muista tarkkaan nuita tilastotietoja, mutta ehkä nuo mun heittämät luvut osuu tarpeeks lähelle. ;)

Tällaista kasvua täällä tällä kertaa.

Dermosil -kokeiluja

Anoppini on koukussa Dermosiliin ja oli halukas tekemään tilauksen, muttei hanskaa internettiä tai tietokoneita yleensäkään ollenkaan. Minä tietenkin reippaana ihmisenä tarjouduin tekemään yhteistilauksen.

Kuvassa meikäläisen osuus tilauksesta. Suurin motivaatio oli tuo useissa blogeissa kehuttu kulmakynä. Mun kokemus niitten kanssa on vähäisenlainen ja suurin ongelma tarpeeksi vaaleiden sävyjen puuttuminen. Omaan melko vaaleat kulmat ja nude-meikkaajana en halua mitään liian räikeää vaalea pehko-tummat/mustat kulmat yhdistelmää. Karsastan semmosta tyyliä.

Tuo sävy 'light' on mulle just oikea. Kynän jälkeä ei omista haivenista juuri erota, mutta heti sitä näyttää paljon huolitellummalta. Hinta-laatusuhdekin on oikein kohdallaan, koska jouduin tuosta pulittamaan 5,70e. :D

Huultenrajauskynä oli enemmän tai vähemmän impulsiivinen ostos syystä, että se oli alennuksessa, ja koska oon viime aikana kärsiny jostain ihmeen huulimeikki-innostuksesta. Vähälle käytölle meikäläisen arjen keskellä on jääny, vaikkei laadussa moitetta ookaan. Usein Enimmäkseen käytän sitä tosi hillitysti vaan korostamaan huulten kaaria ja häivytän sitte kohti huulten keskustaa ja lisään jotain kiiltoa päälle.

Luomivärisiveltimet taas on muodoltaan ihan "perus" yleispäteviä. Ennestään mulla oli Goshin vastaava, mutta aattelin, että näitä on hyvä hamstrata, koska niille on lähes päivittäin tai ainaki viikoittain käyttöä. Tässä kohtaa otti ohraleipä. Kyllä ne hommansa hoitaa ja niillä on helppo "pakata" pigmentit luomelle, mutta karvaa niistä lähtee koko ajan. Kyrsii aina vikana tarkistaa, ettei naamalle oo ilmestyny ylimääräsiä karvoja. :D Ärsyttää tämmönen laaduttomuus. Kummasti ne on silti jääny käyttöön...

Pakkorakoilua

Olipa kerran suunnitelmissa semmostaki, että alkuvuodesta lähtisin yliopistoon ja ennen sitä olisin kotona, jotta Lilian sais olla reiluksi 1-vuotiaaksi mun kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kotihoidontuen hakemuksen tehneenä ja päätöksen saaneena totesin, että ei näillä tuloilla. Lisäksi oon jo henkisesti valmistautunu siihen, että yliopistojen jämäpaikkatäydennyshaussa ei välttämättä oo kaikkia koulutuslinjoja, jotka kiinnostais, joten voi olla, että ne hommat on edessä vasta ens syksynä..

Sydänhän tässä särkyy, mutta siltä nyt vaikuttaa, että mun on pakko lähteä töihin ja Lilin päivähoitoon heti vanhempainvapaiden päätyttyä. Oon paukutellu hakemuksia jo useampaan paikkaan toiveissa kunnon duunipaikka.

Parhaimmat edellytykset mulla olis päästä kausiluontosiin joulusesonkihommiin. Sinne oon CV:ni kanssa ku nakutettu, mutta arveluttaa semmonen, etten tiedä tarkasti minä päivänä työt alkaa ja loppuu (päivähoidon ja Kelan kannalta tärkeää) ja sitte oisin pian taas työtön työnhakija..

Tällä hetkellä tämmöselle ei-mihinkään-työhön valmistuneelle vaihtoehtoja ei oo hirveesti ja suurin osa paikoista, joihin mun pätevyys riittäis on osa-aikasia. Mol.fi -sivut alkaa käydä tutuiksi ja tuskastun, jos ei sieltä joka ilta löydykään uutta toivon ripettä.

Olis ihanaa jatkaa tässä pumpulissa, mutta ei olla valmiita tinkimään nykysestä elintasosta eli esim. luopumaan toisesta autosta.

Otsamotunturi

Tässä pari valikoitua kuvaa viimeisimmältä vaellukselta. Suurin osa meiän kahdenkeskeisestä ajasta on muuten nykyään tämmöstä eräilyä. 

Lähtö. Tällä kertaa tehtiin ihan pikkureissu: sama 3,7km per suunta. Ja lämmintä oli mennessä ja tullessa 27 astetta. Voin sanoa, ettei sovi huonosydämiselle vaeltaminen semmosissa lämpöasteissa. :D 

Maisema muuttuu. Puiden korkeus matalenee koko ajan. Tunturikoivut ja varvut alko jyrätä tästä eteenpäin. 

Huipulla! Ja hyvältähän se tuntu..

Jopa huipulla oli niin kuuma tuulesta huolimatta (ainahan siellä tuulee, siitä syystä huussiki oli vaijereilla pultattu maahan ja silti se huoju tuulessa :D), että Keijo hurjana hengaili paidattomana. 

Erilainen viikko meneillään

Blogi on pysyny hiljaisena Keijon kesälomien myötä. Ollaan käyty vaeltamassa, poimittu litratolkulla marjoja ja raparperia pakkaseen ja reissattu. Oltiin ensin mun porukoitten luona 6päivää, jonka jälkeen tultiin kotiin peräti yheksi yöksi pyörittämään pesukonetta. Aamulla Keijo vaan totes, että olipa mukava nukkua välillä omassa sängyssä. -Joo, kyllähän siihen vois tottua. :D

Ja eiku Keijon porukoitten tykö. Oltiin siellä vielä kolme yötä, nyt sunnuntaina tultiin pois. Oli varsinainen sukukokous, kun Keijon molemmat siskot oli siellä: toisella kaks lasta ja toisella Lilliä pari kuukautta vanhempi vauva. Käytiin sen verran seuraamassa Kemin muuta elämää, että kokeiltiin kalastaa eräässä Jumalan hylkäämässä merenrantapaikassa, mutta muuten meni sukuloidessa ja vanhimman serkuksen 6-vuotissynttäreitä viettäessä.

Nyt maanantaina koitti paluu arkeen ja Keijolla työt. Vaan ihan arkea ei päästä vielä elämään. Mun ainoa ja paras serkku 9wee tuli meille tänään ja on perjantaihin saakka. Sen äidillä alko työt kans nyt maanantaina ja ne ajatteli, ettei rievun tarttis viimestä lomaviikkoa ennen koulun alkua ihan yksin kotosalla kyyhöttää niin niimpä saatiin J sitten tänne.

J on jo ekan kerran ennen ristiäsiä pyytäny päästä hoitamaan Lilliä, kyseessä on hurrrjan hoivavietin omaava kolmosluokkalainen. Mun mielestä on vaan jännittävää yhtäkkiä kokea minkälaista on elää kahen tosi eri ikäsen lapsen kanssa. Tänään käytiin uimassa ja askarreltiin. Hassuinta on kenties totutella lounastamiseen, ite ku syön lounasta ani harvoin (ehkä kaks kertaa kuussa).