Hui, eilinen oli kyllä semmonen päivä, että vieläki puhalluttaa, ku ees ajattelee. Tai täsmennyksenä edelliseen, että erityisesti yksi 20-minuuttinen.
Iltapäivällä ku Keijo lähti koiran kanssa ulos ni huomasin, että olin vuotanu verta. Menin ihan paniikkiin. Siitä syystä, että mulla ei oo aikasemmin tullu verta koko raskausaikana, ja koska tajusin, että en muistanu sillin potkineen koko päivänä.
En meinnu millään saada vauvaa provosoitua potkimaan tai touhuamaan, vaikka kuinka yritin. Voin sanoa, että SE eilinen eka potkasu tuntu ihan parhaalta asialta. Ja siinä samassa ku tuo punkki alko ettiä parempaa asentoa ni Keijo tuli koiran kanssa ulkoa puhelimeen puhuen ja virnistellen. Ensin huokastiin helpotuksesta ja "toruttiin" vauvaa, ja sitte Keijo kerto, että kiinteistövälittäjä soitti, ja että meillä on nyt koti. Se meiän ykkösvaihtoehto vieläpä. Meiän tarjous kaikkine ehtoineen oli menny läpi ja ne myyjät oli luvannu meiän vielä muuttaakki jo marraskuun alussa, vaikka vastikkeet siirtyy meiän vastuulle vasta joulukuun alussa. Eli meillä on kokonainen kuukausi aikaa muuttaa ja siivota toi nykynen kämppä luovutuskuntoon.
Että semmosta myllerrystä. Illaksi ajettiin sitte Kemiin ku Keijo meni tänään Ouluun siskonsa miehen varpajaisiin ja mä jäin koiran kans tänne hoitoon. Käytiin eilen illalla Kemin päivystyksessä ja pakko sanoa, että täällä toi julkinen terveydenhuolto pelaa - toisin ku Rovaniemellä.
Siellä oli niin paljon vuodepotilaita (jotka ei pystyny odottamaan hoitoa istualtaan), että osaa, osittain muaki, tutkittiin käytävällä. Siitä huolimatta jouduin odottamaan vaan 40 minuuttia, että tapasin lääkärin, joka teki mulle sisätutkimuksen ja passitti mut verikokeisiin, antamaan pissanäytteen ja muutamat muut specsit.
Kaikki suju tosi näppärästi ja mitään ei sitte löytyny. Ei minkäänlaista syytä tohon eiliseen. Oli mulla kyllä lämpöä.. ja veressä nälkäaineita.... Mutta yhtä kysymysmerkkinä tässä ollaan ku eilenki.
Moromoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti