Jännitystä ilmassa

Lueskelin tuossa hyvän ystävän kirjoittamaa blogia ja havahduin siihen ajatukseen, että mihinkäs se oman blogin pitäminen on jäänyt! Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja nyt kun aloin taas käydä nuorisopsykiatrian poliklinikalla, yllätyin, kun oma sairaanhoitajani kysyi, että mitenkäs kynä pysyy kädessä nykyään. Kirjoittelin aiemmin aina silloin tällöin Alma medialle free-lancena kolumneja, ja hän muisti niitä joskus lukeneensa. Ehkä nyt koitan reipastua ja tehdä kunnon comebackin! :)

Meidän laajentuvassa miniperheessä puhaltaa nyt melko hurjat muutoksen tuulet, ollaan nimittäin tekemässä asuntokauppoja! Tarjouskierros eri pankkien kanssa on vielä kesken ja tänään meidän pitäisi kuulla OP:sta jo jotain päätöksen tapaista. Ollaan ajateltu sellaista 4h+k+s rivarikämppää, joka on laitettu pari vuotta sitten kokonaan uusiksi. Niitä samanlaisia asuntoja on nyt kaksi myynnissä ja eilen tehtiin meidän ykkösvaihtoehdosta tarjous. Saatiin jo vastatarjouskin takaisin, mutta ennen kuin päätetään sen suhteen mitään niin koitetaan tarjota siitä kakkosvaihtoehdosta tänään. Ihan sen takia, että niiden välillä on ihan miniminierot. Esim. toisessa on meidän mielestä parempi saunaosasto ja toisessa on parempi keittiö. Ja niitä nyt on vaikea verrata keskenään. Ja toiseksi: ollaan sitä mieltä, että ei aiota maksaa kummastakaan pyydettyä hintaa, eikä mikään asunto voi olla meidän unelma-aunto, jos hinta ei ole kohdallaan. Mutta näitä asioita nyt siis viilataan! Lupaan pitää teidät ajan tasalla tässä asuntohommassa. :)

Käytiin tänään tokassa kasvukontrollissa, koska aiemmin kävi ilmi, että pään koko on viikon jäljessä muun kehon koosta. Tuo ero oli nyt kuroutunut hiukan kiinni ja kaikki rakenteet on kunnossa, joten enää meidän ei tarvitse käydä kontrolleissa, kun lapsi muuten menee kuitenkin keskikäyrällä. Kysyttiin nyt sitten ujosti sukupuolestakin, kun viimeksi (pari kuukautta sitten) lausunto oli: "näyttää tytöltä, mutta voi se yhtä hyvin näyttää pojaltakin." :D Nyt se kätilö oli sitten sitä mieltä, että meidän pikku punkki olisi tosiaan tyttö, kun ei siellä jalkojen välissä näkyny mitään "ylimäärästä". ;)

Meille sillä sukupuolella ei oo oikeesti mitään väliä silleen, mutta olisin kyllä rehellisesti sanottuna ollu vähän järkyttyny, jos ne ois todennu sen lapsukaisen pojaksi. Tiiän, ettei tää kuulostaa korrektilta, mutta hear me out here: mulla on ollu niin kauan semmonen jännä tunne ja tietosuus siitä, että se on tyttö. Oikeestaan ihan alkumetreiltä asti. Ja onhan se jotenki kiva ajatella se joko tyttönä tai poikana, jompana kumpana. Sillä lailla tuntuu enemmän, että kyse on ihan oikeasta pienestä ihmisestä.

Nyt kun viikkoja tuli tänään täyteen 28 eli seittemännellä kuulla mennään ni voin sanoa, että tää alkaa jo näkyä. Voisin usuttaa Keijon ottamaan kuvan mun mahasta ja jos siitä tulee siedettävä ni voisin jakaa sen teidän kanssa täällä. Mun mielestä ois ainaki kiva kuvata tätä mahan kasvua. Ja Heidi kiteytti yhen mun raskauden näkyvän merkin tällä tavalla osuvasti: "ennen sä et näyttäny koskaan väsyneeltä, vaikka oisit ollu kuinka väsyny, mutta nykyään susta huomaa heti, jos et oo nukkunu." Yhdyn tähän kyllä. Tälläki hetkellä näytän ihan särjen sukuselta olennolta (punaset silmät) ku yskin viime yön ja lumiaura kolisi tuossa meiän ikkunan alla yöllä. En taida koskaan tottua siihen. Mutta äiskä sentään sano jotain positiivista nyt wloppuna ku oltiin porukoilla. Mun hiukset nimittäin on kenties paremmassa kunnossa ku aikoihin. Monilla alkaa hiukset tippua päästä, mutta mun kutrit tuntuu aika vahvoilta, vaikka ne onki ominaisesti ollu aina aika ohuet.

Mutta nyt täytyy mennä, sillä arki kutsuu. Lähetään hakemaan mun tuore ajokortti A-katsastukselta ja käydään katsastamassa auto ja sitten pitäs vielä käydä siellä Kiinteistömaailmalla. Kenties jo illalla intoudun lisäilemään mahakuvia ja mietteitä. Tuntuu, että niitä virtaa nyt ihan valtoimenaan.