keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Eka perhevalmennus

Oli meillä siis nyt tiistai-iltana. Aiheena oli synnytys. Ei tullu oikeestaan mitään uutta, ku oon jo aikasemmin lukenu yhen ohkasen kirjan aiheesta, jonka sai tilata ilmaseks vau:lta. Tuli kyllä semmonen fiilis, että haluisin jo käydä synnärillä sillä tutustumiskäynnillä kyselemässä tarkemmin, mitä just meiän sairaalassa on mahollista järjestää syömisen ja kivunlievityksen ym. suhteen.

Ei mulla oo nyt tullu mitään ihmeempiä mieleen muutaku, että lähtökohtasesti en halua YHTÄÄN piikkiä, en tippaa tai piikillä annettavia kipulääkkeitä tai puudutuksia. Pelkään nimittäin hurrrjasti piikkejä, enkä usko, että mun rentoutumista siinä tilanteessa helpottaa, jos joku ahistelee mua semmosella. Oon kuitenki avoimin mielin tänki asian suhteen - eihän sitä tiedä, jos kipu on niin kamalaa, että se voittaa mun piikkikammon.

Sen lisäks haluan peräruiskeen ja jos mahollista, niin tietenki perhehuoneen. Vaikka sen perhehuoneen suhteen en kauheesti elättele toiveita, ku ei sitä saa kaikki kaukaakaan synnyttämään tulleet. Ja haluisin tietää siitä, minkä verran mahollista on tuua omia ruokia niitä päiviä ajatellen, jotka siellä sairaalassa joutuu viettämään. Oon nimittäin tosi tarkka mun ruoista, esim. syön vaan tietynlaisia omenoita ja niitäki vaan jääkaappikylminä. Ja no, oon muutenki aika rajoitteellinen syömäri: en syö kanaa, lihaa ja kalaa syön vaan, jos voin tarkkaan tietää, mistä kotosin ne on ja mistä osasta eläintä on kyse. Epätietosuus pelottaa mua.

Mutta siitä perhevalmennuksesta vielä. Mulla meni ihan ohi koko homma, koska mun vieressä istu joku tosi lihava nainen, joka tais olla vielä enemmän raskaana ku mä (mulla viikkoja nyt tasan 30, tai jos ollaan pedantteja niin 30+1), joka koko ajan hinkkas mahaansa, heilutteli itteään jotenki kahdeksikon muodossa ja puuskutti niinku se olis just juossu jonku pikkulenkin. Sama se sille huojunnalle ja ittesä koskettelulle - ymmärtäähän sen, jos raskaana olevalla on vaikea istua paikallaan pitkään, ei se aina oo helppoa mullekaan. Mulla on vaan aina ällöttäny äänekäs syöminen ja äänekäs hengittäminen. Mun mielestä normitilanteessa ei oo ookoo, jos kuulee niin selkeesti vieressä olevan hengityksen. Eri asia jos tilanteena on joku jumppa, johon on tultuki puhisemaan.

Tänään käytiin muuten siellä uudella asunnolla. Mehän teetätettiin siihen kosteusmittaus, jossa selvis, että kylppärissä silikonisauma oli antanu periksi ja niillä kohteilla oli kosteutta. No ei siinä mitään, sovittiin saman tien, että myyjä huolehtii sen silikonisauman irti ja vie sinne kuivurin viikoksi ja katotaan sitte mittareitten kanssa uudestaan, miltä siellä vaikuttaa. Edelleen oli kosteutta. Musta vähän vaikutti siltä, että ne oli vaan repiny sen sauman irti ja laittanu lattialämmityksen puksuttamaan isommalle. No mutta nyt ne jätti sinne aikusten oikeesti jonku kuivurin ja 9. päivä pitäs olla kaupantekotilaisuus, jos toi tilanne tosta paranee. Ei vaan kauheesti hampaita naurata, jos tää homma ei ratkea, koska meillä on enää marraskuu aikaa asua tässä nykysessä asunnossa, ennenku tähän muuttaa joku muu. Ja ei huvittas keksiä jostaki uutta asuntoa muutamassa viikossa plus muutot sun muut päälle.

Tällasta tällä kertaa. Hyviä öitä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti