Oikeusko?

Onko oikein haluta lasta? Olen miettinyt tätä kysymystä kaikkien "teinin" määritelmän täyttävien kohdalta (sisältää kaikki 13-19-vuotiaat, maalaisjärjellä sitä nuorempia en edes laskisi kuvioihin). Enkä kyllä totta puhuen harkitse esimerkiksi 13-15-vuotiaitakaan. Tai siis iän määritteleminen taitaa olla tässä aika irrelevanttia, siitä saisi varmasti vääntää kättä kerran jos toisenkin.

Asiaan! Siis kun monesti olen törmäillyt keskustelupalstoilla sellaisiin hölmöihin ja tökeröihin perusteluihin, miksi on typerää hankkia lapsi nuorena. Kuitenkaan ei tarvitse mennä kauaa ajassa taaksepäin, kun täällä koto-Suomessakin oli poikkeus tehdä lapset vanhana. Ne tehtiin heti, kun sopiva sulho löytyi, jonka kanssa mentiin kihloihin. Siksi tuntuu hassulta, miten elinkeinoelämän rakenteen kääntyminen päälaelleen niistä ajoista on vaikuttanut myös perhe-elämän normeihin niin valtavasti. Tai oikeastaan ennen kaikkea ihmisten asenteisiin. Itse täytän 19 vielä tämän vuoden puolella, joten jos nyt alkaisin odottavaksi äidiksi, olisi se kauhistus.

Yleisimpiä vasta-argumenttejä ovat muun muassa eläminen, isyys, nuoruuden jääminen kesken ynnä muuta..

Eläminen. Eli valtion tuilla elely ja se, ettei pystytä itse elättämään itseään ja omaa lastaan. Kyllähän ne vailla koulutusta olevat teinivanhemmat, jotka eivät ole vielä työelämään kerenneetkään, saavat niitä ns. minimitukia. Tulevat siis paljon halvemmiksi kuin kolmekymppiset uraihmiset. Eivätkä ne uraihmisetkään työtä tee mamma- tai pappalomalla, kyllä hekin ovat kotona - eivät tekemässä verotuloja. JA yhdyn myöskin siihen faktaan, että kaikki me tällä pallolla taaperramme noin yhtä monta vuotta, ja täten ehdimme tehdä valtiolle yhtä paljon verotuloja, teimme me lapsemme missä kohtaa elämää hyvänsä. Ei se raskausaika ole keskiluokkaisella sen lyhyempi kuin teinilläkään. Vai täh?

Isyys? Eli siis, että onko isä kuvioissa vai lähteekö heti renttuilemaan muualle, kun Clearblue:t näyttää kahta viivaa. En usko, että sen useammin kuin vanhemmillakaan ihmisillä. Toki teini-ikäisillä esiintyy eniten suunnittelemattomia ns. vahinkoraskauksia, mutta samalla tavoin hekin oman näkemyksensä ja moraalinsa mukaan joko päättävät pitää lapsen tai sitten eivät - oli isä kuvioissa eli ei. Jotkut pärjäävät lapsen kanssa, toiset eivät. Näin myös vanhemmilla ihmisillä.

Nuoruuden jääminen kesken eli nämä perusväitteet tyyliin: "entäs, kun ne baarihommat kiinnostaa", "ei voi matkustella", "tarvii aina lastenhoitajan" ja "lapsi jarruttaa". Tällaisia jankuttavat kenties ihannoivat enemmän sitä kevytkenkäistä metropolioppista elämäntapaa, jossa hurvitellaan alkoholin ja satunnaisten seksisuhteiden ynnä muiden parissa. Vaan on hölmöä väittää, että se jokaiselle sopisi ja samalla piilomainostaa "asiaankuuluvaa" alkoholin liikakäyttöä. Tarpeeksi, kun juo, niin tuohan sekin verotuloja, mutta ehkä sitä voisi ennemmin panostaa kansantalouteen tuomalla lisää työvoimaa.

Tuota työvoimaa, jonka perään jatkuvasti kitistään, että mistä lisää. Niin no, onhan meillä lapsituet ja maailmanlaajuisesti vertailtuna pitkät äitiys- ja isyyslomat, kotihoidon tuet ja äitiyspakkaukset kannustamassa lastentekoon. Ei minunkaan mielestäni alaikäisiä pitäisi kannustaa tekemään lapsia siis alaikäisinä, mutta siinä tapauksessa, että he niin tekevät, pitäisi heitä tukea. Ei huudella perään räävittömillä seuralaispalvelutyttötoimintaan viittaavilla voimasanoialla.

Miten nuorten ihmisten lapsista voi olettaakaan tulevan omavaraisia yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia, ellei heidän vanhempiaan jo yleisellä asenteella tueta pärjäämään ja kouluttamaan itsensä työelämään, jotta he voisivat ensin elättää ne tulevaisuuden toivot?

Tiedän, että tämä on ehkä provosoivasti kirjoitettu, mutta provosoivasti kirjoittavat nekin, jotka jättävät lastentekohommat nelikymppisilleen ja päätyvät sitten keinohedelmöittämään itseään. Mielestäni paljon itsekkäämpää on tehdä lapset vanhana kuin nuorena. Anteeksi nyt vain, mutta välillä täytyy puolustaa niitä ihmisriepuja, joiden elämästä koitetaan rienaamalla tehdä vielä kahta vaikeampaa.