Imettämisestä (mediaseksikästä kamaa)

Huii vieläkin hereillä, vaikka kello on kuusi aamulla ja tyttö nukkunut hyvin. Äääh en kestä. Siis on aina ollu tosi huono nukkumaan tai oikeestaan se nukahtaminen on ollu vaikeinta. Mun ensimmäiset muistot elämästä yleensä on semmosia, että oon kamppaillu unentulon kanssa. Tää vauvahomma tuntuu nyt kyllä korostavan sitä.

Mun nukkumiset alkaa kääntyä siihen, että ensin oon valveilla jopa 1,5vuorokautta, sitte nukun jopa kolme syöttöväliä putkeen (yhteensä noin 9tuntia miinus ne imetykset siinä välissä jepjep). On vaan koko ajan hirveesti touhua: yleistä siivoilua, loputonta pyykkäämistä ja ruoanlaittoa lapsen lisäksi. Mun on siis pakko nipistää yöunistani, jos meinaan saada kaikki kouluhommat tehtyä, elämässä tuntuu olevan niin paljon hommaa, ettei päivässä kerkeä ku tyttö viettää tissillä jopa kaheksan tuntia per vuorokausi. Herranjumala! Siis kysympä vaan montako ihmistä suostuis tekemään nykysen työnsä semmosella rytmillä, että vähän kerrallaan monessa erässä ympäri vuorokauden, heräten esim. yöllä kolmelta taiteilemaan muutamat sähköpostit.. Ei kukaan.

Ryhdyin vieläpä luovuttamaan äidinmaitoa, joka on mun mielestä tärkeä juttu, ei vaan niille ressukoille, jotka sitä saa vaan mulle ittelleniki. Se tukee hyvin imetystä ja motivoi mua jatkamaan sitä. Muuten varmaan väsyksissäni yön pimeinä tunteina sanoisin soronoo ja heihei rintaruokinta. Ja se kannustaa mua elämään hyvin. En näin julkisesti halua tunnustaa omia paheitani, mutta mitä ne sitten onki ni tää saa mut pysymään erossa niistä.

Aattelin, että tää menee "siinä sivussa" ja samalla ku oman lapsenki ruokinta. Onhan se niinki mutta ei se kyllä oo. :D Yllättävän kauan menee aikaa niitten pumpun osien ynnä muiden tiskaamiseen ja steriloimiseen ja pumppauksen valmisteluun ja maidon jäähdyttämiseen ja säilömiseen ku pitää tiukasti ja tarkasti noudattaa kaiken maailman hygieniaohjeita orjallisesti, ettei ne keskoset saa musta ja mun ympärillä pyörivästä elämästä liikaa pöpöjä.

Hyvä juttu tää silti on. Aion jatkaa niin kauan ku imetän tai niin kauan ku mun maitoa huolitaan tai niin kauan ku jaksan. Saa nähdä.

Nyt on vaan ollu rankempaa tällä viikolla ku Keijo palas töihin ja se ei voi periaatteessa auttaa arkena öisin, koska eihän se millään jaksa töissä, jos se ei yöllä saa nukuttua. Arvostaisin kyllä kovasti, jos se auttas enemmän viikonloppusin, mutta ei se tänä yönäkään oo heränny vauvan huuteluihin tai mun herätysyrityksiin (kun se on nukkunu keskellä sänkyä mun peiton kans=ei olla päästy imettämään). Huomenna se aikoo mennä veljesä kanssa tuntikausiksi värkkäämään ja huoltamaan niitten autoja. Mulle se vaan ilmotti asiasta olettaen suoraan, että tottakai tahdon olla yksin kotona vauvan kanssa taas. Tai siis saan Keijon veljen tyttöystävän tänne kaveriksi. Ressaa hirveästi sekin, että jossain välissä joudun kuitenki sanomaan sille, että viihdytä ittees mennään tytön kanssa makkariin. Ei kuulu meikäläisen etikettiin semmonen, mutta ei kyllä tissien esille ottaminen julkisestikaan.

Voi että mä osaan tehä tikusta asiaa, anteeksi suuresti. Toisaalta tässäpä on teille kaikessa raadollisuudessaan sitä rehellistä vauva-arkea. :D

Jotain positiivistaki, sitten viime päivittelyjen paino on laskenu huimat 2,5kiloa. :)