Kaikki olemme oman elämämme atlaita,
Jonkin helvetillisen olympoksen huipulla,
Aina pyrkimässä kohti korkeuksia.
Hartiamme,
Jotka eivät enää veny leveämmiksi,
Tutisevat elämisen taakan alla penikkatautisina.
Viihdytä lapsia,
Hoida työ ja rakasta tehokkaasti,
Kuuluvat iskulauseet jostain kaukaa Atlantin takaa.
Koveta nännisi ja tunteesi,
Tunne tekniikkaa ja usko loputtomuuteen,
Niillä murennat itsesi.
Laihuus on kauneutta,
Vaali sitä.
Ylempäsi kiihottuvat nälkiintyvästä minuudestasi,
Kauniista valkoisista luistasi,
Kyvystäsi sopeutua ja alistua.
Nauti siitä,
Kunnes romahdat,
Kun lapaluusi,
Lihaksikas selkäsi
Eivät enää kestä niillä lepäävän näkymättömän jalan painoa.
Vaan kuinka paljon painavatkaan ponnistuksesi,
kysyt, ja nouset taas tuhkan ja tomun seasta,
Kello kuusi aamulla.
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti