Mummolassa

Ai että jäi soimaan tää päässä ku yks facebook-kaveri jako tän tälle aamulle. Tää on tämmöstä hyvän mielen musiikkia. :) Sopii hyvin tähän päivään ku ulos kattoo: kymmenen pakkasta ja lämmin kevätaurinko lumisen pellon yllä.

Ollaan Lillin kanssa mun porukoitten luona. Tarkennuksena: tultiin tänne jo maanantaina porukoitten kyydissä ku ne palaili ristiäisreissusta. Oli meillä auto täynnä  ku mun pikkusiskoki tuli hiihtolomalle tänne. Meitä oli siis neljä aikusta, yks turvakaukalo ja kauheesti tavaraa. Pakko kyllä kehasta sitä Q5:sta (vuokra-auto) tilavuudesta, koska mulla ei ahistanu ollenkaan istua se 300km keskipenkillä..

Täällä ollaan nyt köllitty. Käytiin tapaamassa mun pikkuserkkua ja sen noin 2-vuotiasta taaperoa tuossa naapurissa. Ne suunnittelee Rovaniemelle muuttoa nyt ens syksynä. Voi, saataspa ne sinne meiän kaveriksi. :) Eilisen ohjelmana käytettiin porukoitten koiria yksitellen lenkillä Lillukan kanssa.

Se tuntuu nukkuvan paremmin ku viikkoihin! Melkein yhtä paljon ku sillon alle kuukauden iässä. Luulen, että se johtuu siitä ku viime viikon torstaina laitettiin rota-virusrokotus (miten ikinä kirjotetaankaan) ja siitä seuras vatsavaivoja, jotka kiusas koko viikonlopun. Nyt ku ne meni ohi niin taitaa tyttö nukkua univelkoja takasin.

Vaikka kyllä se seurusteleekin! Niin pieni ihminen ja isoki ihminen kyykistyy. Iskä tänä aamunaki möyri sen kanssa tuolla lattialla ja lässytti menemään. <3 Äiskän mukaan iskä ei lässyttäny ees mulle ja pikkusiskolle sillon ku oltiin vauvoja. Alkaa "vanhuuttaan" pehmetä. ;)

Äiskälle se kans jokeltelee mahottomasti. Ihana nähä miten se alkaa jo kokeilla eri äänteitä ja juttelee välillä pitkiäki pätkiä. Se on semmonen ilo.

Tänään varmaan käyään mun mummolassa kyläilemässä tuossa törmän alla ja huomenna illalla Keijoki tulee jo tänne. Yhessä vietetään täällä vielä viikonloppu ja sunnuntaina ajetaan hyvissä ajoin kotia. Maanantaina onki kirjotukset. Iiikkkkk.!

Lilian Olivia

Sellaisen nimen sai meidän esikoistytär sunnuntaina.

Ristiäiset vietetiin Keijon porukoitten luona Kemissä. Parasta niissä ristiäisissä ei kuitenkaan ollu ne ristiäiset itsessään (mä lähinnä imetin koko ajan jos sitä ite toimitusta ei lasketa -.-) vaan se, kun saatiin nähdä sukulaisia.

Mun tädit tuli Helsingistä ja Espoosta perheineen ja samoin mun äidinisä ja sen kihlattu Kotkasta lentokoneella. Ne tuli jo lauantaiaamuna ja lähti maanantaina puoliltapäivin, joten ehdittiin nähdä ihan hyvin. Mulla oli ollu niin ikävä! En voi korostaa tätä tarpeeksi. Äiskä oli vuokrannu omakotitalon ja minibussin sille viikonlopulle, että saatiin aidosti olla yhessä eikä kenenkään tarvinnu olla huolissaan siitä, millä päästään liikkumaan ympäriinsä..

Tyttöä kiusas rokotuksen aiheuttamat mahavaivat sen viikonlopun ja sillä riepulaisella jäi unet vähille. Lauantai-sunnuntaiyönä tosin sain leipoa ihan rauhassa. Meni meinaan vähän myöhään ne ristiäisleipomukset.. :D

Tein supersuklaisia mokkapaloja ja porkkanamuffineita tuorejuusto-sitruunakuorrutteella ja sitruunamuffineita omar-kuorrutteella. Voileipäkakut ja täytekakut tilattiin konditorioista. Niitä ei ruvettu ite tekemään. Mutta Keijon äiti teki kyllä ite mansikkajuustokakkua ja pikkuleipiä. En oikein ees muista, mitä kaikkea siellä oli tarjolla ku en ehtiny ku vasta just ennen lähtöä vähän maistaa voileipäkakkua. Seki oli ihan pakkorako, jolle en ois varmaan löytäny aikaa, ellei ois alkanu tosissaan huipata.

Meiän papilta puuttu toinen käsi! Se tuli ihan yllätyksenä siinä vaiheessa ku kättelin sitä ovella ja ihmettelin, miksei se ota mun kädestä asianmukasesti kiinni ja käännyin kattomaan. Tuli kyllä tosi hölmö olo tuijottaa, mutta on se varmasti tottunu siihen. Kuulin meinaan ihan samanlaisia tarinoita muilta vierailta.

Luulin meiän kummitytön ristiäiskaavan olleen lyhyimmästä päästä, mutta kyllä tää oli paaaaljon lyhyempi. Onneksi. Lilian itki alussa koko ajan ja rauhottu sitte olkapäälle niinku aina ja lopussa taas itkeskeli. Sillä oli nälkä, vaikka luulin syöttäneeni hyvin.. No loput ajasta mulla tosiaan meniki vuoroin imettäessä ja röyhtäyttäessä. Hyvä, että välillä ehin hörpätä kahvia... Ärsyttää vieläki ihan simona, että unohin vastikkeet kotia, vaikka muuten varustauduin pulloilla..

Saatan myöhemmin laittaa kuvia jahka niitä jostain saan. Luonnollisesti meillä itellähän ei niitä oo ku jou'uttiin olemaan siinä etualalla.

Tää päivä on ihan kamala.

Kunpa olis joku jolle vois puhua sillonki ku asiat menee huonosti...

Kirpparilöytöjä

Päivitystahti on nyt tosissaan harventunut. Syynä lähestyvät kirjoitukset ja niihin lukeminen, joka on sekin ihan mahdotonta, koska tyttö on ruvennut asustamaan tissillä kaiket päivät. Ei millään suostu nukkumaan yksin. Torkkuu sylissä ja heti kun sen nostaa omaan sänkyyn niin alkaa hirveä huuto. Tajuan kyllä, ettei sillä mikään hätä ole ja olen kyllä antanut itkeäkin siinä toivossa, että tyttö tajuais ettei oo mikään hätä ja nukahtais. Se vaan ei toimi, koska se itku ei lopu. :D Enkä minä nuin pientä kuitenkaan kovin pitkää tovia halua vielä itkettää..

Mutta! Tässä postauksessa on kuitenki pääroolissa eilinen kirpparikierros. Kävin tytön kanssa kiertämässä kaks paikallista kirpputoria sillä aikaa kun Keijo oli laittamassa auton lämmitintä. Ei varsinaisesti etitty mitään ja oltiin ihan avoimin mielin, mutta kas kummaa meillähän tarttu mukaan vaikka mitä.

 

Haalarit ja potkarit kokoa 62. Nyt käytetään 50- ja 56-kokoja, joten aattelin, että parempi ostaa seuraavaa kokoa jo, koska kuuskakkosia meillä ei oikein ennestään ollu. Jostain syystä kaikki on hankkinu meille vauvalahjoiksi 68-kokosia vaatteita ja musta tuntuu, että niitä ei tarvi ostaa ite muuta ku jotain sukkahousuja.. :)

 

Näähän on samalla kuviolla, mutta tää vaaleempi on 56 ja tummempi 62.. Oon heikkona kaikkiin muikeisiin eläinhahmoihin. :D

 

Lisää perusbodyja.. Tästä näkee hyvin, miten paljon mitotus voi vaihdella..

Tästä löydöstä oon aivan erityisen iloinen. Noi "vahvikkeet" tuolla kyynärpäitten kohdalla vaan niin vetoaa muhun. :D 

 

Pari kietasubodya ja sukkahousut. Noi sukkahousut on varmaan ihan uudet, koska ne näyttää siltä niinku niitäs ei ois ikinä ees pesty saati pidetty.

 

 

Lisäksi löysin pinnasängyn laitasuojuksen. Jälleen kerran muikeita vauvanorsuja hempeillä väreillä kirjailtuna.. Meillä oli jo ennestään laitasuojus:

 

Tätä ei olla ite valittu vaan tää on lahja tutuilta, joitten pojalla se on ollu käytössä aikasemmin. Tää ei vaan mun mielestä oo niin kiva. Tykkään reippaista väreistä ja kuvioista tytöllä.

 

 

En oo aikasemmin vielä ostanu mitään vauvajuttuja kirppikseltä ja olin yllättyny, miten hyväkuntosia ja sieviä juttuja sieltä saakaan.  Eiku oompas! Yhen haalarin oon ostanu. Mutta silti luulin, että tarjolla ois ollu vaan semmosta nuhjusta tavaraa. Hulluinta tässä on se, että kaikille noille vaatteille, mitä ostin tuli hintaa yhteensä 8,5e ja laitasuojukselle 5e...

 

Taian jatkossa ostaa enemmän kirppareilta, koska se penkominenki on jo itessään kivaa. Itelle en koskaan löyä niistä paikoista mitään, poikkeuksena, että kerran ostin semmosen pitkän harmaan neuleen. Mutta ylläriylläri vauvalle löytyy vaikka mitä. Kirjojaki voisin hankkia sieltä käytettynä. Mun mielestä semmosten asioitten kierrättäminen on oikein järkeenkäypää. Mutta sille on kyllä aina pakko nauraa ku ihmiset yrittää myydä jotain vanhoja rintsikoitaan ja pahimmillaan myös alushousuja siellä. :D

 

 

En oo vielä aiemmin jakanu ensimmäistäkään kuvaa tytöstä täällä, koska oon puntaroinu, että haluanko. Eihän mustakaan oo tässä blogissa ku yks kuva. Tässä nyt kuitenki jähötetään yhessä :)

 

 

 

 

 

Nelisen viikkoa vanhana. :) Pieni ihminen vallannu meiän sängyn. <3

 

 





Asuntoa

Meikäpoika on ollu reippaana! On ollu ihan hullu päivä ku oon koittanu fiksailla kämppää ja saada edes jonkulaisia kuvia (en oo kauheen näppärä nuitten kameroitten kanssa) ja samalla vauva ei oo suostunu nukkumaan ku maksimissaan puolen tunnin pätkiä kerrallaan ku sillä on ollu niin kauhea tarve olla sylissä. Vaikka toisaalta se vetas semmoset kuuden tunnin yöunet taas niin sillä on varmaan ollu virtaa ja ruokahaluaki..Vasta vaunulenkillä se nukahti kunnolla, että pääsin kirjottamaan (tämä postaushan tulee siis monta tuntia jäljessä kirjotushetkestä). Jännä miten paljon siinä ajassa saa aikaseksi... :D

Mutta tässäpä nyt osa meiän kodista:

 

 Eteinen

 

 

 Keittiö. Tykkään kauheesti siitä, ettei meillä oo juurikaan kaappeja vaan vetolaatikoita..

 

 

Sama teema jatkuu.. Tuo mikro on tosi kätevä ku siitä voi peilailla itteään.. :D Ja se on myös ensimmäinen mikro, joka on oikeesti saanu mut nöyrtymään ja lukemaan sen ohjevihkosen..

 

Noi pariovet vie vauvan huoneeseen, jota en nyt viitsiny kuvata ku sitä ei oo vielä sisustettu juuri millään lailla.

 

 

Terassia ja takapihan talviset tykkylumipuut! Ne saa mut aina hyvälle tuulelle. Tuolla taustalla näkyy myös entisten asukkien koiran häkki, jonka ne lupas hakea keväällä jahka maa sulaa... Sitä odotellessa.

 

Meiän pienen pieni makkari, joka on entistä ahtaampi nyt ku tytönki sänky on tungettu sinne. Mutta nuo peräseinän vaatekaapit on kyllä aika muikea juttu.

 

Sama seesteinen teema seinien puolesta, joka on läsnä oikeestaan koko asunnossa. Ei olla kumpikaan oikein tauluihmisiä, mutta aika orvoltahan tuo silti näyttää..

 

Tää kuva on otettu täysin ilman valaistusta. Vessa ja eteinen vaan on kauheen valosia ku niissä on kattoikkunat.

 

Ja lopuksi meiän pikku sauna.

 

Tällasta täällä aika lailla on. Vaatehuoneesta en vaivautunu ottamaan kuvaa. Se nyt vaan on perusvaatehuone eli täynnä vaatteita ja kenkiä. Se on tosin enemmän varastoimaisessa käytössä, koska meiän vaatteet mahtuu toistaseks ihan hyvin makuuhuoneen kaappeihin ja tytön kimpsut ja kampsut säilyy kodinhoitohuoneessa, missä meillä on vaipanvaihtopistekki. Ja kodinhoitohuoneesta en myöskään viittiny ottaa kuvaa..

 

 

 



Pieniä suuria iloja

Mainio olo! Oon saanu viime yönä nukkua kuus tuntia putkeen.! Nyt pari päivää vauva on ollu niin läheisriippuvainen musta, että se on syöny max. kahen tunnin välein, eikä oo oikein suostunu nukkumaan ittekseen ku ihan lyhyitä pätkiä ni en oo saanu mitään kotihommiakaan tehtyä. Poikkeuksena ne ajat ku Keijo on ollu iltasella apuna. Esimerkiks eilen leivoin appelsiinikeksejä ja vaniljapuusteja, ohjeet molempiin blogista Kuista. Mulla tosin ei ollu yhtään appelsiineja, joten tein niistä sitte sitruunakeksejä raastamalla yhen sitruunan kuoren. :D Mutta hyviä niistä sai silläki lailla.

Löysin ton blogin ihan sattumalta ku etin macaron -ohjetta. Ajattelin leipoa niitä ristiäisiin, ku ne on niin hyviä ja hempeän näkösiä. :) En oo vielä kokeillu sitä ohjetta, mutta ajattelin tänään jättää valkuaiset ikääntymään ja huomenna kokeilla toteutusta. :D Uskoa kyllä löytyy, tuo Kuistan vaniljapuustiohje oli ainaki tosi toimiva - en oo ikinä missään saanu niin hyvää pullaa jos näin saa sanoa. :D Ja eilinen oli siis vasta toinen kerta ku tein pullia, että mun kokemuksella ei tosiaankaan ollu mitään tekemistä asian kanssa.

Eilen oli myös tytön eka lääkärineuvola ja mun pää oli ihan tyhjä! Ei tullu mieleen kysyä ei sitte yhtään mitään. Pupuli nukahti autoon ja oli ihan kauhuissaan ku riivittiin sitte alasti yhtäkkiä. Kaikki oli normaalisti, mutta eipä se kai juuri muuta kattonukkaan ku heijasteet..

Nyt yheltätoista ois jälkitarkastus. Voi että oon oottanu tätä ku kuuta nousevaa. En vielä oikein tiiä, mitä siltä pitäis odottaa, mutta sillon sairaalasta lähtiessä ainaki vannottivat, ettei saa juuri mitään urheilla ennen sitä niin ainaki semmosista asioista ootan saavani jotain konsultaatiota, että entäs nyt sitte.. Hui miten pitkä virke. :D

Mutta nyt lähen laittamaan auton roikkaan ja jatkan aamukahvittelua ja jos onni on myötä niin karkaan suihkuun ja lähen putsaamaan terassia lumesta. Saas nähä, miten tuo lapsi nukkuu.. :) Ja pienenä päivityksenä: paino on tippunu nyt 4kg! :) Tahti ei päätä huimaa, mutta kyllä se tästä vielä..

Myhäilyä

Perjantaina oli äidinkielen yo-kokeet, jotka alko tekstitaidolla.. Meikäläinenhän meni sinne vajaan kahen tunnin yöunilla.. Ei tyttö niinkään valvottanu. Oon vaan niin huono nukkumaan tai oikeammin nukahtamaan, varsinki ku oli "pakko" nukkua. Tottakai revin siitä pakosta sitte lisää paineita ja vasta se uni oliki hankalassa.. Että semmonen alku tälle viikonlopulle.

Kerrankin jäätiin ihan vaan kotiin. Ei olla tässä kummempia touhuttu muutaku saunottu ja tehty hyvää peruskotiruokaa. Tänään kävin pudottamassa lumet katolta, koska tasakattoihmisille ja urheilijoillehan ei riitä, että kerran talvessa hoitais sen homman. Otin ihan urheilun kannalta ja huhkin lumet alas niin nopeasti ku vaan koin itelleni fyysisesti mahdolliseksi ja noin tunti kai siinä meni. Suihkun jälkeen sain jonku ihme inspiraation ja leikkasin viitisen senttiä hiuksista pituutta pois. Minä, joka oon leikannu hiuksia vaan kerran aikasemmin. Viime pääsiäisenä samanlaisessa inspiraatiossa iteltäni nimittäin. :D

Pakko kehasta, että hyvännäköset tuli. Ilme keveni rutkasti ku kuolleet latvat lähti ja pitäis kai näitten nyt kasvaakki nopeammin? Mitään tuon radikaalimpaa parturointia en kyllä itelleni koskaan uskaltais tehä ku en juuri tuon radikaalimpaa oo uskaltanu kampaajallakaan teettää. :D Tai okei, joskus ala-asteella vedin pään pari kertaa punasella ja yläaste- ja lukioaikana oon kaks tai kolme kertaa leikkauttanu otsatukan, siinäpä se...

Yks tuttavapariskoki käväs yllätysvisiitillä meitä ilahduttamassa ja nyt pitäis ruveta laittamaan jotain ruokaaki tälle päivälle ennenku Keijo karkaa sulkapalloon.. Mihin nää päivät aina karkaa?

Tässä vielä satunnaisia ilahduttajia:

Eli tämänpäiväiset perkaamani kukkakaalit! Tykkään aina kylmään pilkkoa valmiiksi nopeiksi välipaloiksi tämmösiä juttuja sesongista riippuen. Sekä äiskän yllärilahja, joka saatiin viime viikonloppuna eli Tsaikka -laseja. Ja näin mun astioitten hamstraus jatkuu.. Meiän asuntoki vilahtaa tässä sivuavasti. ;--) Koitan nyt joku päivä valosan aikaan ottaa ihan rehellisiä asuntokuvia niinku on puhe ollu taas jo ties kuinka kauan.