Vauva ei anna mun nukkua taas tänäkään yönä ni aloin sitte etsimään ja haaveilemaan asunnoista, ku mehän haetaan tälläkin hetkellä asumisoikeusasuntoa, johon munki mammarahat riittäs... En nimittäin millään haluis, että Keijo joutus elättämään meitä yksin millään muotoa vauvan syntymän jälkeen. Mulle omavarasuus on ihan ehotonta. Noh.. Kaiken asuntohaaveiluni kesken kuitenki aloin haistaa jotain käryä keittiöstä ja aattelin, että kuvittelen vaan. Meni noin vartti ennenku tajusin, että olin aiemmin laittanu teeveden kiuhumaan (liedelle). Tää on toinen kerta parin kuukauden sisään ku teetä keittäessä sulattelen tefloneita täällä... -.-
Oon viime aikoina alkanu miettiä hirveesti opiskeluhommia ja sitä, että mitä sitä tekis sitte tod.näk. jo ens syksynä ku nyt keväällä valmistun lukiosta. Arkkitehtuuri on pyöriny mun mielessä jo pidemmän aikaa hyvänä vaihtoehtona, mutta en oo kirjottamassa matikkaa ainakaan tänä keväänä, joten ei taida onnistua.. Ja nyt viime aikoina oon alkanu lämmitä lääkikselle, koska työmarkkinatilanne olis niin mainio. Mutta koska en edelleenkään kirjota matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa (fysiikkaa ja kemiaa mun ei ollu mahd. kirjottaa uskokaa tai älkää), niin ei onnistu ellen ens syksynä lähe aikuislukioon jatkamaan näitä tulevia papereita. Eli alkaa näyttää siltä, että mun on pakko innostua jostain muusta amk- tai yliopistovaihtoehdosta TAI keksiä joku mua eniten miellyttävä amishomma ja opiskella oppisopimuksella. Sekään ei vaan enää sittekään kuulosta miltään :S
Koitan vaan olla stressaamatta koko asiasta ja uskoa siihen, että näihin uranvalinta-asioihin tulee jotain selkeyttä jahka oon sitte vauvan kanssa päivät kotona ja nään sen puolen tästä elämästä. Todellisuudessa tiiän, miten naurettavalta seki homma kuulostaa jo mun omanki pääkopan sisällä. Eihän mulla juuri keväällä kerkeä olla semmosta täysin lukiovapaata elämää lapsen syntymänkään jälkeen ennenku pitäis jo hakea. Mahdollisesti tässä käy niin, että haen "läpällä" sinne sun tänne, että saisin jonku koulupaikan tai jotain seuraavaksi talveksi...
Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että "kyllä se siitä". On jotenki vähän semmonen olo, että ei tästä mitään tuu, kunhan pääsis eroon ees tästä lukiosta, ku en arvosta tätä koulutusta yhtään, mulla ei kiinnosta ja tuntuu, että johan näitä ovia on tullu kulutettua ihan nokko. Kaikki poistuminen näiden seinien ulkopuolelle tuntuu lähinnä nöyryyttävältä. Ehkä tämä tästä. Pitäis joskus puhua jonkun kans, eikä vaan leikkiä reipasta ja sitte narista täällä blogissa elämästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti