Lilianin eka hammas katto mua silmästä silmään tänään. Juuri niin. Mun päivän verran yli 5kk vanha nuori vauva. Oon kyllä huomannu, että se on alkanu kuolaamaan, mutta se alko niihin aikoihin ku alotettiin soseitten maistelu niin luulin, että se oiski liittyny siihen. Tänään Lili oli vähän itkunen, koska sillä oli kuuma ja väsy.
Rohkaistuin käsienpesun kautta tutkailemaan Lilianin pieniä pehmeitä ikeniä. En ois kyllä ikinä uskonu, että mun mielestä jonku IKENET voi olla niin kauniit. :D Tää äitiys tekee kyllä ihmisestä ihan pöljän. Pikku hammas siellä oli. Ei se näkyny vielä kokonaan, mutta se oli osittain puskenu jo läpi. Eikä pupunen oo kyllä nostanu asiasta mitään draamaa.
ps. Joku näppärä saattaa huomata, että mulla on jääny tää valvominen vähän päälle.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Äitienpäivä
Äitienpäivästä en oo tarkotuksella puhunu mitään ennenku olin varma, että äiskä on vastaanottanu lahjan ja kortin. Ja sen jälkeen tää vähän veny muutenki..
Mun äitienpäivä ei alkanu ollenkaan odotetusti. Lillillä nous kuume perjantaina ja lauantaina se oli jo laskenu, joten käytiin nopea reissu Keijon porukoitten ja isovanhempien luona. Keijon äiti sai kortin ja mummo kukan. Keijon äiti P harmistu ihan hirveesti ku ei jääty yöksi. En vaan halunnu viettää omaa ekaa äitienpäivääni siellä. Mieluiten olisin ollu oman äitini kanssa, mutta koska se ei ollu mahollista niin halusin olla oman perheen kesken. Viime vuonnaki oltiin äp:nä Kemissä, joten P sai vaan luvan ymmärtää.
Sunnuntaina heräsin sitte ekana ja kahvi oli loppu, joten ajoin lähimmälle huoltoasemalle kahvinhakuun, koska kaupat oli kiinni. Peruspresidentistä sai pulittaa 9e ja kaiken huipuksi kotona huomasin, että se oli pannukahvia. No onneks sitä voi keittää ihan siinä missä suodatinkahviaki.
Lili oli edelleen ihan räkänen, vaikka kuumetta ei ollu. Käytiin kattomassa näyttely metsien kestävästä käytöstä Pilkkeessä. Se oli aivan upea. Siellä oli paljon tekemistä ja kaikkeen sai koskea. Jo se paikka itessään oli upea.
Siitä jatkettiin uuteen intialais-kreikkalaiseen New Bombayhin. Se sama rafla löytyy myös Oulusta ja Kemistä ja siinä Kemin paikassa ollaan käytykin. Rovaniemeltä sai kyllä parempaa ruokaa, mutta jouduttiin oottamaan 50(!)min, että saatiin ruoat, vaikka otettiin ne vaan mukaan. Ne puhu puolesta tunnista, joka seki tuntu pitkältä ajalta pienen nälkäsen vauvan kanssa, joten käytiin ajelullaki välissä. Se paikka oli ihan tukossa, mutta hyvä niin, koska Lilian viihtyki yllättävän hyvin katsellen ihmisiä ja hälinää.
Parasta äitienpäivässä oli kuitenki oman äipän hemmottelu. Tilasin sille Feelunique.com:sta Korresin Basil Lemon suihkugeelin ja vartalomaidon lahjapaketoituna pienin terveisin suoraan kotiin. Päädyin Korresiin, koska se on huippuihanaa, mutta todellinen vaikutin oli se, että äiskä on lähössä Korresin juurille Kreikkaan reissuun siskojensa kanssa muutaman viikon päästä.
Pienen lahjan lisäksi lähetin muumimamma-kortin, johon liitin kotikutosen runon, jonka laadin:
Tehden naiseudessaan kompromissin,
vaihtaa hän korkokengät puheisiin kakasta ja vastuusta,
samalla juuri sen naiseuden syvintä tarkoitusta etsien,
täyttäen.
Itsekkäitä ihmisiä maailma täysi,
hän kai siitä junasta jo jäi.
Ajasta on tullut yhtäkkiä kaupankäynnin väline,
huolettomuudesta hyve.
Monien tarkkailevien silmien alla hän tekee hän valintojaan ja rakastaa,
pientä otsaa suukottaa.
Vaan pian käy pieni otsa isommaksi ja alkaa nolottaa,
pojissa on pöpöjä.
Hän kuuntelee,
peittelee,
usein vailla vastakaikua.
Nenännyrpistys ja harva kiitos,
se riittänee,
sillä mikään koettu ei ollut turhaa.
Huoli ja hymy vetää naamaa rypylle,
vaan ei hän niitä poiskaan vaihtaisi.
Taas pian tömistelevät lattiaa uudet vahvat jalat,
eivät aivan omat,
mutta sitäkin rakkaammat.
Mun äitienpäivä ei alkanu ollenkaan odotetusti. Lillillä nous kuume perjantaina ja lauantaina se oli jo laskenu, joten käytiin nopea reissu Keijon porukoitten ja isovanhempien luona. Keijon äiti sai kortin ja mummo kukan. Keijon äiti P harmistu ihan hirveesti ku ei jääty yöksi. En vaan halunnu viettää omaa ekaa äitienpäivääni siellä. Mieluiten olisin ollu oman äitini kanssa, mutta koska se ei ollu mahollista niin halusin olla oman perheen kesken. Viime vuonnaki oltiin äp:nä Kemissä, joten P sai vaan luvan ymmärtää.
Sunnuntaina heräsin sitte ekana ja kahvi oli loppu, joten ajoin lähimmälle huoltoasemalle kahvinhakuun, koska kaupat oli kiinni. Peruspresidentistä sai pulittaa 9e ja kaiken huipuksi kotona huomasin, että se oli pannukahvia. No onneks sitä voi keittää ihan siinä missä suodatinkahviaki.
Lili oli edelleen ihan räkänen, vaikka kuumetta ei ollu. Käytiin kattomassa näyttely metsien kestävästä käytöstä Pilkkeessä. Se oli aivan upea. Siellä oli paljon tekemistä ja kaikkeen sai koskea. Jo se paikka itessään oli upea.
Siitä jatkettiin uuteen intialais-kreikkalaiseen New Bombayhin. Se sama rafla löytyy myös Oulusta ja Kemistä ja siinä Kemin paikassa ollaan käytykin. Rovaniemeltä sai kyllä parempaa ruokaa, mutta jouduttiin oottamaan 50(!)min, että saatiin ruoat, vaikka otettiin ne vaan mukaan. Ne puhu puolesta tunnista, joka seki tuntu pitkältä ajalta pienen nälkäsen vauvan kanssa, joten käytiin ajelullaki välissä. Se paikka oli ihan tukossa, mutta hyvä niin, koska Lilian viihtyki yllättävän hyvin katsellen ihmisiä ja hälinää.
Parasta äitienpäivässä oli kuitenki oman äipän hemmottelu. Tilasin sille Feelunique.com:sta Korresin Basil Lemon suihkugeelin ja vartalomaidon lahjapaketoituna pienin terveisin suoraan kotiin. Päädyin Korresiin, koska se on huippuihanaa, mutta todellinen vaikutin oli se, että äiskä on lähössä Korresin juurille Kreikkaan reissuun siskojensa kanssa muutaman viikon päästä.
Pienen lahjan lisäksi lähetin muumimamma-kortin, johon liitin kotikutosen runon, jonka laadin:
Tehden naiseudessaan kompromissin,
vaihtaa hän korkokengät puheisiin kakasta ja vastuusta,
samalla juuri sen naiseuden syvintä tarkoitusta etsien,
täyttäen.
Itsekkäitä ihmisiä maailma täysi,
hän kai siitä junasta jo jäi.
Ajasta on tullut yhtäkkiä kaupankäynnin väline,
huolettomuudesta hyve.
Monien tarkkailevien silmien alla hän tekee hän valintojaan ja rakastaa,
pientä otsaa suukottaa.
Vaan pian käy pieni otsa isommaksi ja alkaa nolottaa,
pojissa on pöpöjä.
Hän kuuntelee,
peittelee,
usein vailla vastakaikua.
Nenännyrpistys ja harva kiitos,
se riittänee,
sillä mikään koettu ei ollut turhaa.
Huoli ja hymy vetää naamaa rypylle,
vaan ei hän niitä poiskaan vaihtaisi.
Taas pian tömistelevät lattiaa uudet vahvat jalat,
eivät aivan omat,
mutta sitäkin rakkaammat.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Ylioppilas
Perjantain piristykseksi sain sitte kuulla, että saan tosiaankin sen valkolakin. Historia meni heikosti niinku arvelinki ja äikän pisteraja nous hirveesti, mutta ompahan paperit. Ja syksyllä aion parannella sitä historian arvosanaa ja jatkaa tutkintoa matikalla.
Alunperin en ollu pitämässä juhlia, mutta jouduin myöntymään siinä ja monessa muussakin asiassa. Mun pikkusisko ei valmistukaan, joten pitihän mun antaa porukoitten saada juhlansa. Keijon äiti kans vihjaili, että se ja Keijo suunnittelee erikseen jotain, josta mulla tuli paha mieli. Siis koska nekään ei aio ilmeisesti kunnioittaa mun alkuperäistä haavetta olla nostamatta haloa koko naurettavuudesta, vaikka annoin jo urheasti periksi omille porukoille. On ne sen verta paljon kuitenki mua näitten vuosien aikana tukenu niin monella tapaa, ettei moni ihminen osais arvatakaan.
Joudun myöntymään myös siinä, että pidän sitä valkolakkia yhden kuvan verran päässä. Tämä oli äidinisän pyyntö, koska tulee tasan 50vuotta siitä, kun se valmistu ylioppilaaksi ja se haluaa musta kuvan sen vanha (yllättäen ei kuulemma kellastunut) lakki päässä, ja aikoo kuulemma laittaa sen postitse tulemaan.
Eli tämmöstä härkästä tästä nyt väännetään. Mulle tää ei merkitse muuta kuin tuskasen elämänvaiheen päättymistä ja korkeakoulukelposuutta ja sitä kautta mahdollisuutta elättää mun perhe. Mutta en nää siinä mitään juhlallista tai "saavutusta", pelkästään alisuorituksen.
Juhlat on mun porukoitten luona 1.päivä ja toivon vaan, että ihmiset ei ottais kuvia, ja että kaikilla ois hauskaa. Ja että Lilli ei ois ihan hankalana niinku omissa ristiäisissään, jolloin siis imetin sitä koko ajan paitsi sillon sen varsinaisen toimituksen aikana, jolloin se huus mun sylissä koko ajan.
En pääse juhlimaan enkä mitään muutakaan kaveriporukalla. Mun ulkomuoto ja elämä ei kuitenkaan ole sillä mallilla, että semmonen olis mahdollista. Vasta viikonloppuna puhuttiin Keijon kanssa "omasta ajasta" ihan yleisellä tasolla. Loppuyhteenvetona Keijo ilmotti, että ennenku menee kokonainen päivä muuten ilman tissiä ni mulla ei oo ees päivän tai yönmittasta reissua, vaikka Lili on huomenna 5kk ja oon vaan kerran ollu pidemmästi omilla teilläni (n.6h). Keijollahan seuraavat kolme viikonloppua on lapsivapaita eli ei siis tule mun valmistujaisiin. Ei meillä mitään kriisiä ole, siinä ei vaan olis mitään järkeä, että ajettais kahella autolla moneen kertaan suuntaansa 300km:n mittanen matka.
Alunperin en ollu pitämässä juhlia, mutta jouduin myöntymään siinä ja monessa muussakin asiassa. Mun pikkusisko ei valmistukaan, joten pitihän mun antaa porukoitten saada juhlansa. Keijon äiti kans vihjaili, että se ja Keijo suunnittelee erikseen jotain, josta mulla tuli paha mieli. Siis koska nekään ei aio ilmeisesti kunnioittaa mun alkuperäistä haavetta olla nostamatta haloa koko naurettavuudesta, vaikka annoin jo urheasti periksi omille porukoille. On ne sen verta paljon kuitenki mua näitten vuosien aikana tukenu niin monella tapaa, ettei moni ihminen osais arvatakaan.
Joudun myöntymään myös siinä, että pidän sitä valkolakkia yhden kuvan verran päässä. Tämä oli äidinisän pyyntö, koska tulee tasan 50vuotta siitä, kun se valmistu ylioppilaaksi ja se haluaa musta kuvan sen vanha (yllättäen ei kuulemma kellastunut) lakki päässä, ja aikoo kuulemma laittaa sen postitse tulemaan.
Eli tämmöstä härkästä tästä nyt väännetään. Mulle tää ei merkitse muuta kuin tuskasen elämänvaiheen päättymistä ja korkeakoulukelposuutta ja sitä kautta mahdollisuutta elättää mun perhe. Mutta en nää siinä mitään juhlallista tai "saavutusta", pelkästään alisuorituksen.
Juhlat on mun porukoitten luona 1.päivä ja toivon vaan, että ihmiset ei ottais kuvia, ja että kaikilla ois hauskaa. Ja että Lilli ei ois ihan hankalana niinku omissa ristiäisissään, jolloin siis imetin sitä koko ajan paitsi sillon sen varsinaisen toimituksen aikana, jolloin se huus mun sylissä koko ajan.
En pääse juhlimaan enkä mitään muutakaan kaveriporukalla. Mun ulkomuoto ja elämä ei kuitenkaan ole sillä mallilla, että semmonen olis mahdollista. Vasta viikonloppuna puhuttiin Keijon kanssa "omasta ajasta" ihan yleisellä tasolla. Loppuyhteenvetona Keijo ilmotti, että ennenku menee kokonainen päivä muuten ilman tissiä ni mulla ei oo ees päivän tai yönmittasta reissua, vaikka Lili on huomenna 5kk ja oon vaan kerran ollu pidemmästi omilla teilläni (n.6h). Keijollahan seuraavat kolme viikonloppua on lapsivapaita eli ei siis tule mun valmistujaisiin. Ei meillä mitään kriisiä ole, siinä ei vaan olis mitään järkeä, että ajettais kahella autolla moneen kertaan suuntaansa 300km:n mittanen matka.
torstai 2. toukokuuta 2013
Oma ala löytyny?
Oon hitusen verran jo ehtiny tutkailla paikallista koulutustarjontaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haen sekä hallintotietä että sosiologiaa lukemaan yliopistolle. Niihin on sama valintakoe ja on mahdollista, että molemmista tarjotaan paikkaa yhtä aikaa, mutta tietenki vaan toisen voi ottaa vastaan.
Hassua. Kun lähdin lukioon, ja oikeestaan koko yläasteen ajan, olin varma, että lähden opiskelemaan kauppatieteitä. Kun sitten rupesin lukiossa opiskelemaan kauppatieteiden pitkää oppimäärää (IB:llä HL Economics) alko enemmän ja enemmän tuntua siltä, ettei se ookaan mun juttu. Sosiologia mulla pyöri kans lukion ykkösellä mielessä, mutten perehtyny siihenkään turhan tarkkaan vaan keskityin siihen hetkeen.
Sen jälkeen en enää oikein tienny mitän haluan. Oon haaveillu tässä viimeisen parin vuoden aikana kuitenki omasta leipomosta ja runokokoelman julkasemisesta. :D En oo siis kovin käytännöllinen ihminen, vaikka oonki ihan näppärä leipomaan. Eikä yrittäjyyskään niin suuresti tällä hetkellä kiinnosta eikä tunnu ainakaan tuolla alalla itelle realistiselta. Enkä oikeestaan halua mennä amikseen leipomokouluunkaan. Se nyt vaan on joku hassu "haave", jota en todennäkösesti koskaan tuu toteuttamaan.
Hiljalleen mulla alko viime vuonna kiinnostamaan hallintotieteet ja nyt yhtäkkiä se sosiologia nostaa taas päätään. Oon erityisen kiinnostunu kuitenki opiskelemaan kieliä ja politiikan- ja kulttuurihistoriaa. Niistä molemmat tukis hyvin sitä sosiologian alaa.
Aion kuitenki ottaa selvää vielä tarkemmin myös paikallisen ammattikorkean tarjonnasta. Ja toisaalta tahtoisin kans mieluummin ehkä opiskella ennemmin täysin englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Saa nähä kuinka tässä käy. En kuitenkaan hae vielä tänä keväänä, koska Lilliä en tahdo laittaa hoitoon ennenku aikasintaan 1-vuotiaana.
Hassua. Kun lähdin lukioon, ja oikeestaan koko yläasteen ajan, olin varma, että lähden opiskelemaan kauppatieteitä. Kun sitten rupesin lukiossa opiskelemaan kauppatieteiden pitkää oppimäärää (IB:llä HL Economics) alko enemmän ja enemmän tuntua siltä, ettei se ookaan mun juttu. Sosiologia mulla pyöri kans lukion ykkösellä mielessä, mutten perehtyny siihenkään turhan tarkkaan vaan keskityin siihen hetkeen.
Sen jälkeen en enää oikein tienny mitän haluan. Oon haaveillu tässä viimeisen parin vuoden aikana kuitenki omasta leipomosta ja runokokoelman julkasemisesta. :D En oo siis kovin käytännöllinen ihminen, vaikka oonki ihan näppärä leipomaan. Eikä yrittäjyyskään niin suuresti tällä hetkellä kiinnosta eikä tunnu ainakaan tuolla alalla itelle realistiselta. Enkä oikeestaan halua mennä amikseen leipomokouluunkaan. Se nyt vaan on joku hassu "haave", jota en todennäkösesti koskaan tuu toteuttamaan.
Hiljalleen mulla alko viime vuonna kiinnostamaan hallintotieteet ja nyt yhtäkkiä se sosiologia nostaa taas päätään. Oon erityisen kiinnostunu kuitenki opiskelemaan kieliä ja politiikan- ja kulttuurihistoriaa. Niistä molemmat tukis hyvin sitä sosiologian alaa.
Aion kuitenki ottaa selvää vielä tarkemmin myös paikallisen ammattikorkean tarjonnasta. Ja toisaalta tahtoisin kans mieluummin ehkä opiskella ennemmin täysin englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Saa nähä kuinka tässä käy. En kuitenkaan hae vielä tänä keväänä, koska Lilliä en tahdo laittaa hoitoon ennenku aikasintaan 1-vuotiaana.
"Lyhyet kuulumiset" mun tyyliin
Lyhyesti: Lillillä on ollut tänään kuumetta ja se pupulainen on jopa vähän naurahellu ku oon hiuksillani kutitellu sen naamaa. (Oon aktiivisesti koittanu naurattaa sitä sen jälkeen ku se viime sunnuntaina nauro imurille Keijon imutellessa sillä putkella Lillan varpaita ja masua. Luultavasti se oli enemmän pelkoa ku riemua se nauru sillon)
Etsin töitä taas ja ajattelin piiiitkän tauon jälkeen alkaa taas kirjottaa Almalle kolumneja, jos ne vielä huolii mun juttuja.
Sain tänään opinto-ohjaajalta aivan loistavan tekstiviestin, nimittäin se oli tarkistanu mun suoritukset ja lukion päästötodistus mulla on nyt todellaki valmis! Kaikki suoritukset kunnossa. En tiiä vielä terveystiedon tai historian numeroita - ne aattelin kysyä tarkemmin heti huomenna. Äikästä tuli kasi, johon oon tyytyväinen, koska harpoin Suomen kirjallisuushistorian läpi päivässä. Ehkä ois kannattanu lukea enemmän, jos oisin vielä jostain löytäny lisää aikaa, mutta eipä mun keskiarvo siitä merkittävästi laskenu. Matikasta sain vaan seiskan, mutta olosuhteiden takia siihen on tyydyttävä. Ehdin kuitenki lukea juuri ja juuri vaan puol kirjaa.. Silti on nyt semmonen innostus, että jatkan mun tutkintoa syksyllä ja kirjotan sittenki lyhyen matikan, vaikka oonki lukenu varsinaisesti pitkää matikkaa. Nyt sitte jännitetään pari viikkoa vielä kirjotusten tuloksia ja pidetään kaikki ruumiin ulokkeet ristissä. ;--)
Että semmosta tällä kertaa. Vappu oli muuten kummallinen. Mentiin ihan extempore Kemiin ja sain nukkua pitkään ku Keijo hoiti Lilliä. Oli tarkotus mennä kattomaan vappukulkuetta ja heräsin vasta puol tuntia ennen sen alkua. Noh - meikit nassuun ja ruisleivät autossa.
Kulkue (moottoripyöriä ja autoja, ei siis se työväen kulkue) alkoki puol tuntia myöhässä ja nähtiinki se kokonaan myöhästymisestä huolimatta ja käytiin vielä kaupungintalon katolla. Käveltiin kaikki kakstoista kerrosta ylös, koska Keijo ei oikein tykkää hisseistä ja koska siellä oli niin paljon väkeä, että ois pitäny oottaa ainaki kolme hissillistä vuoroaan. Ja kannatti! Sieltä näki ihan koko kaupungin. Meillä on ollu suunnitelmissa käydä siellä jo vaikka kuinka pitkään, mutta se on aina tyssänny siihen, että se on auki ainoastaann arkena. Kesällä kyllä juuaan siellä kahvitki. Nyt ei viittitty ku se paikka oli niin tukossa, että ois saanu jonottaa ties kuinka kauan ja sittekään ei ois päässy istumaan.
Ja kannatti muutenki käyä Kemissä, koska nähtiin Keijon siskoa ja sen perhettä. Niitten poika on Lilliä 2½kuukautta vanhempi. Melkein tuli tippa linssiin ku se jo istu, nauro, konttas menemään ja oli muutenki niin näppärä. Se jopa seisoo jo tukea vasten. Ja pikkumieshän on vasta vähän rapiat puolvuotias. Tuli ihan tippa linssiin, niinku aina ku niitä nään. On käsittämätöntä, miten kaks niin pienellä ikäerolla olevaa lasta voi olla niin erilaisia. Ja niitten touhuiluista tajuaa, miten lyhyessä ajassa kaikki tuommonen kehitys tapahtuu. Kohta Lilliki konttaa jo!
Sitte se ei enää tarvi apurattaita tai mua tai muutakaan ja muuttaa maailmalle ja mä oon vanha.. Tai todennäkösesti kuitenki alle nelikymppinen. :D Oon vaan taas niin dramaattinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Etsin töitä taas ja ajattelin piiiitkän tauon jälkeen alkaa taas kirjottaa Almalle kolumneja, jos ne vielä huolii mun juttuja.
Sain tänään opinto-ohjaajalta aivan loistavan tekstiviestin, nimittäin se oli tarkistanu mun suoritukset ja lukion päästötodistus mulla on nyt todellaki valmis! Kaikki suoritukset kunnossa. En tiiä vielä terveystiedon tai historian numeroita - ne aattelin kysyä tarkemmin heti huomenna. Äikästä tuli kasi, johon oon tyytyväinen, koska harpoin Suomen kirjallisuushistorian läpi päivässä. Ehkä ois kannattanu lukea enemmän, jos oisin vielä jostain löytäny lisää aikaa, mutta eipä mun keskiarvo siitä merkittävästi laskenu. Matikasta sain vaan seiskan, mutta olosuhteiden takia siihen on tyydyttävä. Ehdin kuitenki lukea juuri ja juuri vaan puol kirjaa.. Silti on nyt semmonen innostus, että jatkan mun tutkintoa syksyllä ja kirjotan sittenki lyhyen matikan, vaikka oonki lukenu varsinaisesti pitkää matikkaa. Nyt sitte jännitetään pari viikkoa vielä kirjotusten tuloksia ja pidetään kaikki ruumiin ulokkeet ristissä. ;--)
Että semmosta tällä kertaa. Vappu oli muuten kummallinen. Mentiin ihan extempore Kemiin ja sain nukkua pitkään ku Keijo hoiti Lilliä. Oli tarkotus mennä kattomaan vappukulkuetta ja heräsin vasta puol tuntia ennen sen alkua. Noh - meikit nassuun ja ruisleivät autossa.
Kulkue (moottoripyöriä ja autoja, ei siis se työväen kulkue) alkoki puol tuntia myöhässä ja nähtiinki se kokonaan myöhästymisestä huolimatta ja käytiin vielä kaupungintalon katolla. Käveltiin kaikki kakstoista kerrosta ylös, koska Keijo ei oikein tykkää hisseistä ja koska siellä oli niin paljon väkeä, että ois pitäny oottaa ainaki kolme hissillistä vuoroaan. Ja kannatti! Sieltä näki ihan koko kaupungin. Meillä on ollu suunnitelmissa käydä siellä jo vaikka kuinka pitkään, mutta se on aina tyssänny siihen, että se on auki ainoastaann arkena. Kesällä kyllä juuaan siellä kahvitki. Nyt ei viittitty ku se paikka oli niin tukossa, että ois saanu jonottaa ties kuinka kauan ja sittekään ei ois päässy istumaan.
Ja kannatti muutenki käyä Kemissä, koska nähtiin Keijon siskoa ja sen perhettä. Niitten poika on Lilliä 2½kuukautta vanhempi. Melkein tuli tippa linssiin ku se jo istu, nauro, konttas menemään ja oli muutenki niin näppärä. Se jopa seisoo jo tukea vasten. Ja pikkumieshän on vasta vähän rapiat puolvuotias. Tuli ihan tippa linssiin, niinku aina ku niitä nään. On käsittämätöntä, miten kaks niin pienellä ikäerolla olevaa lasta voi olla niin erilaisia. Ja niitten touhuiluista tajuaa, miten lyhyessä ajassa kaikki tuommonen kehitys tapahtuu. Kohta Lilliki konttaa jo!
Sitte se ei enää tarvi apurattaita tai mua tai muutakaan ja muuttaa maailmalle ja mä oon vanha.. Tai todennäkösesti kuitenki alle nelikymppinen. :D Oon vaan taas niin dramaattinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)